sunnuntai 8. syyskuuta 2024
Maahisia, Pyhimyksiä ja Pubeja; Irlannin reissu Elokuussa 2024
Tätäkin oli suunniteltu kauan, eli matkaa Irlantiin. Jo ysärillä luin kaihoisasti juttuja Voi hyvin-lehdestä. Marika Burton vei lukijoita matkalle Irlannin vihreälle saarelle. Minulla tämä vihreiden saarten matkailu räjähti käyntiin kunnolla viime vuonna, kun ystäväni Pirjon kanssa kävimme kevätreissulla Skotlannissa ja kesällä pistäydyin vielä kahden nuoreni kanssa Englannissa, myös Glastonburyssä ja Stonehengellä. Koen, että nämä alueet ovat olleet yhtä suurta Kelttien asuttamaa aluetta ammoin, ja siis silloinkin, kun itse olen noilla seuduilla toisissa inkarnaatioissa käyskennellyt.
Kirjoittamani kirjat Mystinen ruusu ja Marian kirja kertovat Jeshuan Ja Maria Magdalenan matkoista ja pyhästä suhteesta. Koen, että myös Jeshua ja Maria aikoinaan vierailivat useaan otteeseen Kelttien luona ja näiden alueiden pyhillä paikoilla. Aiemmin meidän oli puhe matkustaa Pirjon kanssa Pariisiin, jossa Marian haudan sanotaan sijaitsevan, mutta Olympialaiset ja moni muukin asia, sai tuon reissun siirtymään tulevaisuuteen ja sen tilalle päädyimme Dubliniin ja sen ympäristöön ja hieno reissuhan siitä tulikin!
Elokuun viimeisellä viikolla lähdimme sinivalkoisin siivin Oulusta Helsingin kautta Dubliniin. Muutama hassu tunti unta ja niillä silmillä mentiin sitten koko päivä, sillä Irkuissa kello on - 2 h ja kun aikaisia lintuja olimme, niin jo kello 9 maissa aamulla paikallista aikaa olimme lentoasemalla taksia etsimässä.
Onneksi tavarat pystyi jättämään The Fleet hotellin huomaan ja ensimmäinen päivä meni tietenkin tutustuessa lähialueen eli Tempel Barin nähtävyyksiin ja Pubiruokaan. Puolen pennyn silta tuli tutuksi, samoin iltasella vielä Trinity collegen alue, joka muistutti lähinnä Tylypahkaa :)
Onneksi yöunia tuli hieman (muttei paljon) enemmän seuraavana yönä ja tiistaipäivä Irkuissa sujui lisäämällä askelten määrää Oura-sormukseen. Tulipa tervehdittyä Molly Malone's, joka lie tutuin hahmo pubien juomalauluissa.Molly myi päivällä kalaa ja yöllä jotakin ihan muuta. Dublinin linna veti puoleensa ja oli yllättävänkin hieno. Siellä salissa meditoidessa ja menneisyyttä kuulostellessa tulivat entiset asukkaatkin osin tutuksi, kun rouvien ryhmä suunnitteli tanssiaisia ja nuori tyttö kävi ihan niiaamassakin meille. Muitakin matkailijoita näytti tuossa salissa olevan tunnustelemassa energioita.
Energioista puheen ollen, linnassa vallitsi kepeä tunnelma ja viereisessä puutarhassakin oli kiva käyskennellä kesän viimeisistä kukkasista nauttien.
Dublinissa on kuulemma ainakin 300 pubia ja niissä elävä musiikki raikaa aamusta lähtien. Samoin ovat nuo Irkkujen olohuoneet porukkaa täynnä ainakin lounaasta myöhään yöhön. Milloinhan paikalliset ehtivät kotona olemaankaan...?Toki meidän hotellin seutu oli turisti- aluetta, mutta kyllä paikallisiakin pubeissa näkyi. Ja Upeita vanhoja taloja joka suunnassa. Sellainen oli myös hotellimme, mutta vain yhteisten tilojen osalta. Huone oli pieni ja hikinen, vailla ilmastointia tai näkymää, mutta sijainti, sijainti ja sijainti...Sehän on tärkeintä on, mahtavan aamupalan lisäksi. Kuitenkin, jos olet varaamassa huonetta tästä hotellista, niin kannattaa varmistaa etukäteen, että on uudempia, kunnostettuja huoneita.
Hintataso Irlannissa on kallis, eli Suomen luokkaa...Hotellien hinnat ehkä kalliimpiakin kuin kotomaassa. 5 vrk hotellissa maksoi noin 600 e per henkilö sisältäen aamupalan.
Olimme varanneet jälleen Get you guide-palvelusta retken ikonisimpaan kohteeseen eli Moheirin kallioille sekä lähikaupunkiin. Retki oli samaa mallia kuin meidän aiempi Skotlannin yli kellon ympäri kestänyt reissu, eli pysähdyksissä pikajuoksua vessaan ja ostaan pikakahvia, mutta mitenpä sitä muuten näkisi ympäristöä, kun ei autoa haluttu vuokrata.Retkemme kesti 13 tuntia ja oli kyllä hyvin järjestetty ja opaskin oli melko informatiivinen, vaikkakin hän ehkä liikaa esiintyi stand-up- koomikkona ja muisti nauraa runsaasti omille vitseilleen. Kuitenkin homma pelitti ja kalliot, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin, olivat upeat nähdä! Yli 500 m pudotusta suoraa alaspäin mereen. Ja moni olikin sieltä pudonnut, kun liikaa reunalla kulku ja selfien kuvaus oli kutsunut. Näille uskalikoille oli paikalla myös muistolaatta.
Ostin Englannin reissulta Camden Townista hienot Kuningas Artturin legendaan liittyvät oraakkelikortit. Tässä kevään mittaan nostimme pari kertaa kortteja tulevaa reissua ajatellen ja peräti 2 kertaa sain Pyhimys / Jumalatar Brigitin kortin ja kehoituksen matkustaa Irlannissa Brigitin pyhille lähteille eli kaivolle. Otimme asian vakavasti ja lähdimme tutkimaan olisiko tällaista paikkaa Dublinin lähellä ja kaksikin löytyi, kumpikin Tullyn kylästä noin 30 minuutin junamatkan päässä Dublinista. Niinpä, tuumasta toimeen. Brigitin tarina vaikutti todella kiinnostavalta, sitä samaa Maria Magdalenan energiaa tunnistan hänessä ja hän teki elinaikanaan samanlaisia ihmeitä kuin Jeesus omana aikanaan; muutti veden olueksi juhlakansaa varten, kielsi puuta kantamasta hedelmää ja paransi paljon sairaita. Brigit oli kuitenkin myös melko tulinen tapaus, sillä hänen kerrotaan antaneen eräille liian innokkaille miehille opetuksen, jossa toisen miehen silmät räjähtivät, koska hän katsoi Pyhimystä liian syntisellä katseella. Brigit oli orjan lapsi, josta kasvoi Kristitty pyhimys, vaikkakin osa legendasta kertoo hänestä täysin pakanalliseen sävyyn, olihan hänet kasvattanut herra Druidi.
No ensmmäinen kaivojen etsintä ei tuottanut tulosta,mutta sen sijaan ohjauduimme Irlannin kansallispuurhaan, joka oli todella hieno paikka.Varsinkin sen Japanilainen puutarha - osuus oli upean meditatiivinen ja toi läsnäoloon ja rauhaan. Olimme innoissamme tästä kohteesta, mutta jalat veivät myös vajaan kilometrin päähän viralliselle Bridgetin lähteelle tai kaivolle. Siellä oli hänen patsaansa ja parikin kaivoa, sekä puro ja muistomerkki. Ihmiset olivat tuoneet puut täyteen lahjoja pyhimykselle; koruja, huiveja ja jopa sukkia oli kiinnitetty puihin. Me toimme vain sydämemme ja hiljentymisen, jonka jälkeen alkoi pieni sade, ukkonen jyrähti kerran ja todettiin, että on aika soittaa meidät tuonne tuonut vanhempi erittäin ystävällinen taksin kuljettaja hakemaan meidät takaisin ihmisen ilmoille. Hän karautti paikalle ja vei meidät suoraan bussipysäkille, jonne Dubliniin menevä bussi kaarsi alta aikayksikön. Kaikki oli niin hyvin järjestetty, henkimaailmasta käsin...Näin koin.
Irlannin suojeluspyhimys on tietenkin Pyhä Patrick, jonka katedraalissa myös vierailtiin. Hieno oli pytinki ja meditaatio maistui myös siellä. Sain oikein kunnon chakra- latauksen eräässä sivusalissa. Patrickin päivän juhlinta Irlannissa Maaliskuussa on legendaarista touhua. Mekin meinattiin siihen aikaan jo maahan matkustaa, mutta silloin se jäi muiden kiireiden takia.
Luonnonhenkiä tunsin erityisesti Mohairin kallioilla (eniten pieniä maahisia) ja Leprakhoneja lymysi jokaisessa turistikrääsä - liikkeessä yllin kyllin :) Mukavaa oli vintage- liikkeiden määrä ja tällä reissulla näin varmasti suurimman määrän Tarot- ym oraakkelikortteja, mitä missään New age-kaupassa olen nähnyt. Silmät pyörivät päässä ja aikaa kului korttipaikkoja valitessa, vaikka olin juuri päättänyt, etten osta enää yhtään pakkaa, sillä niitä todella on kertynyt! Tuon paikan nimi oli muuten Dervish Books & Holistic Centre.
Iltaelämästäkin nautimme kahtenakin iltana. Ensimmäisenä oli pubi - kierros, jonka aikana kuulimme kolmea eri laulajaa tai bändiä ja yöruokaakin nautittiin. Viimeisenä koko päivänä tai sen iltana saimme katsella Riverdancea ja kuulla hienoja muusikkoja eräässä hotellissa, joka järjestää tuollaisia iltoja, ruokineen kaikkineen.Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja tanssijat ja soittajat osasivat asiansa. Vanhin Brazen niminen pubi käytiin myös katsastamassa. Se on perustettu kuulemma vuonna 1198. Irlannissa yrityksiä tuetaan varmaan enemmän kuin täällä kotomaassa, kun tuollainen yli 800 vuoden rupeamakin yhdellä paikalla liiketoimintaa on mahdollista. Olisiko kyse arvonlisäveron alhaisuudesta, tai sitten pubit ovat asia erikseen, niitä kansa on aina kannattanut ja pitänyt pystyssä.
Minulle Irlanti on tarkoittanut aina musiikkia ja pubikulttuuria. Harmillisesti Oulussa ei ole kuin yksi Irkkupubi ja sekään ei ole lainkaan sellainen, kuin pitäisi...Nimittäin Irkkumusiikkia en ole siellä koskaan kuullut. Kalajoella onneksi on Sandy Kelt, jossa on hyvä meno ja erinomainen ruoka.
Hienon kokemuksen saimme mieheni kanssa myös eräällä matkalla Pohjois-Teneriffalla, jossa kävimme Irkkumusiikkia kuulemassa ja yllättäen suuri osa yleisöstä kaivoi penkkiensä alta rummun tapaiset soittimet esiin ja yhtyi mukaan soitantaan. Kauan eläköön siis Irkkukulttuuri myös muissa maissa. Oulussa sellaista on luvassa Syyskuun lopussa festareiden muodossa.
Paluumatka tältä reissulta oli sangen jännittävä. Vaikka lähdettiin melkein 4 h ennen koneen lähtöaikaa hotellilta, niin melkein juoksun kanssa saatiin mennä lähtöportille ja boardin oli jo käynnissä. Matkalle sattui nääs Palestiina- mielenosoitus, kolari ja todella kädettömiä Finnairin baggage dropin henkilökuntaa, joiden takia laukkujen jättö kesti aivan uskomattoman kauan. Finnair on ehkä liikaa ulkoistanut palveluitaan tarkistamatta onko henkilökunta tarpeeksi osaavaa. Loppu hyvin kuitenkin ja hetikohta kiinni arkeen töineen. Mutta...onneksi Syysloma siintelee jo silmissä. Vielä kerran tälle vuodella starttaan ulkomaille, mutta se on sitten jo toinen tarina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti