Ciao Italia! Milano ja Como syyslomalla 2024

MILANO Vuoden todennäköisesti viimeinen ulkomaanmatka suuntautui ihanaan Italiaan. Minulle Italia tuli tutuksi vasta kuluvana vuonna, kun Maaliskuussa kävimme tyttäreni kanssa ikuisessa Roomassa. Nyt syyslomalla ajattelimme hyödyntää suoria lentoja Oulusta Muncheniin, jotta näkisimme Alpit, mutta toki olimme kovastikin myöhässä, sillä syysloman aika oli jo varattu loppuun. Mietimme muita vaihtoehtoja puolison ja perheen lukioikäisten kanssa, mutta aina vaan se Alppien suunta veti puoleensa. Sitten näin matkailuohjelman, jossa vierailtiin Pohjois Italian Comojärvellä, Alppien juurella, sekä Milanossa ja huomasimme, että Sveitsiinkin tuolta on todella lyhyt ajomatka...Siitäpä se ajatus sitten lähti. Sinivalkoiset siivet lennättivät meidän pohjoisen viimoissa jo palelevat asukkaat ensin Milanoon kolmeksi yöksi. Olimme varautuneet säähän kuin säähän, koska ennakkoon sitä oli vaikea arvioida, mutta sateenvarjolla tai paksuilla puseroilla ei Milanossa ollut käyttöä. Lämpötila oli jatkuvasti yli 20 C ja aurinko helli paisteellaan. Milanosta olin kuullut ystäviltä, että sen tunnelma on keskimääräistä isoa kaupunkia leppoisampi ja näin itsekin koin. Majoituimme aivan keskustaan yksityisasuntoon. Matkaa päänähtävyydelle eli Duomoon, kirkkoon, oli vain 5 minuutin kävelymatka.  Milano on muodin mekka ja mukava olikin katsella kulkijoita, mutta kyllä siellä ihan tavallisia farkkuja ja t-paitojakin näkyi runsaasti. Muotiliikkeitä oli ja on kyllä yli oman tarpeen. Vanhin ostoskeskus Galleria Vittorio II on rakennettu jo 1800- luvulla ja nyt se on täynnä merkkituotteita ja kauppojen edessä itseään kuvaavia turisteja. Rakennus itsessään oli kyllä todella hieno, lähes yhtä hieno kuin viereinen kirkko, jonka suunnitteli kuulemma itse Leonardo da Vinci.

Ensimmäisenä kokonaisena matkapäivänä kuljimme läheisen linnan ristiin rastiin ja osa ryhmästä kävi varmaan seitsemässä eri museossa. Minä taas palvoin osan aikaa aurinkoa suihkulähteen vierustalla ja nautin. Linna on kyllä käymisen arvoinen paikka, mutta museot eivät ole ihan sitä tasoa mitä odottaisi. Varsinkin Michelangelon museo oli todella minimalistinen. Yksi ainut patsas, jonka ihanuudesta minulle ei noussut ihokarvat pystyyn. (löydät sen kuvien joukosta) Muutoin museossa oli lähinnä tyhjiä kivipaaseja, joilla ehkä joskus oli jotakin seissyt. Kuitenkin itse linna oli ihan mukava paikka siis tutustua. Alla linkki sen sivuille:

Toisena matkapäivänä meidän piti käydä pikaisesti Duomossa ja sen katolla, mutta kuinkas kävikään. Nettilipunmyynti katkesi ja monta vaihetta oli retkessä, ennen kuin lopulta pääsimme mukaan turistioppaan ohjaamaan ryhmään eli ostimme liput manuaalisesti retken järjestäjältä, sillä lipputoimistoon jono oli paljon pidempi, kuin mitä kärsivällisyytemme jaksoi kestää. Nykyisin tuo lipun osto tuntuu monessa paikassa olevan liikaakin netin varassa, kun se netti ei todellakaan aina ja jokapaikassa toimi...Tämä on tullut huomattua jo niin monta kertaa.

Duomon sisätilat olivat upeat. Jännää, että sielläkin on monen vanhan pakanatemppelin tavoin aukko, josta auringon säde loistaa tiettynä tasauspäivänä ja osuu lattiaan piirrettyyn astrologiseen kuvioon. Muutenkin selvänäköisin silmin katsottuna kirkko on todella erikoinen.Siellä on lukemattomia PYÖRIÄ eli erilaisia spiraaleja ja ratas- kuvioita ikkunoissa ja seinien kuvissa ja eetteritasolla oli pyöriä, joita pyörittävät isot enkelit. Ikäänkuin reittejä "ylös ja alas" tai voisiko sanoa jopa portaali...Toki näitä portaaleita löytyy monista paikoista, mutta tämä oli jollain tapaa erilainen paikka ja tunnelma sekä kokemus olemisesta siellä oli myös oman laatuisensa muidenkin, kuin minun mielestä.

Da Vinci on pyhän geometrian taitaja. joten hänellä on ollut varmasti iso visio kirkon suhteen. Saimme kiivetä myös kirkon katolle ihailemaan näköaloja ja niitähän piisasi! Vaikka menimme hissillä alun, niin kyllä sitä kiipeämistäkin riitti, huh heijaa! Jaloissa kyllä tuntui vielä useita päiviä, että kiipeilty on ja kävelty noin 13 500 askelta per päivä ja ajoittain jopa 18 000 askelta. Mistään lepolomasta ei siis voine puhua :)

Hieno paikka oli myös ns pieni Venetsia eli kanavan varsi Navigli, jossa auringonlaskun aikaan vaelsi paljon ihmisiä. Hintatasoltaan ravintolaruoka oli tietenkin kalleinta juuri suosituimmissa turistikohteissa, mutta minkäs teet. Meillä on ravinto- rajoitteita tai toiveita eli viljaa ja sokeria ei aikuisten suuhun  juurikaan mene enää, mutta nuoret taas nauttivat kovasti peri-Italialaisista herkuista eli pitsasta ja pastasta. Pientä päänvaivaa siis aiheutti tuo ruuan etsintä ajoittain kun esim. munakasta ei tahtonut löytyä monestakaan paikasta, vaan pääasiassa aamupala oli sitä pullamössöä, sämpylää ja sokeria. Mutta pienellä netin selaamisella toki siitäkin selvittiin. Tässä kohtaa Rooma oli helpompi paikka, siellä ravintolatarjonta oli laajempi. Jännä oli seurata eka aamun brunssi- ravintolassa meininkiä, sillä ravintola oli niin suosittu, että sinne jonotettiin puolesta tunnista tuntiin. Me päästiin kyllä istumaan ulos melkein heti tultuamme, mutta moni perhe ja porukka jonotti kadulla. Tarjoilija kirjoitti jonottajien nimet tussilla ikkunaan ja huuteli sisälle sitä mukaa, kun tilaa löytyi. Paikan brunssi lienee ollut siis niin vetovoimainen, että asiakkaita riitti ovista ja ikkunoista. Ja hyvä se todella olikin. Vinkiksi siis: Nowhere-ravintola lähellä keskustaa, eli aina nyt ja tässä, perillä. Muu porukka vieraili myös Da Vinci- museossa, mutta minä lepäsin sen ajan meditaation hellässä huomassa.Kaksi päivää Milanossa hurahti nopeasti ja huoneisto palveli meitä hyvin. Kyseessä oli ainakin satavuotias kivitalo, mutta asunto oli laitettu sisältä täysin uusiksi. Sisäpiha oli erittäin tunnelmallinen myös ja huokui salaperäisyyttä....

Mitä  muuta Milanosta jäi sieluun ja sydämeen? Paljon rakastavaisia, koiria, joita ihmiset ulkoiluttivat vapaana, kaupungiksi ihmeen leppoisa tunnelma ja potkulautoja ja polkupyöriäkin liikkui ihmeen paljon verrattuna moneen muuhun suurkaupunkiin, jossa laudatkin taitavat pian olla kiellettyjä lähes kaikkialla, ainakin keskustan alueilla.

COMOJÄRVEN HELMET VARENNA, MENAGGIO, BELLAGIO Kolmantena matkapäivänä nostimme kytkintä ja kyseessä oli peri-Italialainen laatu?auto Alfa Romeo, johon merkkiin itselläni on viha-rakkaus-suhde. Omistin Alfan aikoinaan useita vuosia ja vain siksi,etten siitä meinannut päästä eroon sitten millään...ei mikään sopiva menopeli pakkasiin... Siirryimme tuon päivän aikana Comojärven maisemiin Varennaan, jossa seuraava majapaikka eli Villa Gina sijaitsi. Tuokin huoneisto oli yksityisten ihmisten omistuksessa. Matkalla saimme nauttia turvallisesta kyydistä, mutta myös upeista maisemista, karkkia silmille todella! Olimme jo melkein perillä asunnolla ja esittelijä meitä jo odotti, kun törmättiin esteeseen, eli maanvyöry oli katkaissut tien. Tässäkin intuitio toimi hyvin. Ehdin vain sanoa kuljettajalle eli puolisolleni, että hidastaisi koska tiellä voi olla kiviä, niin seuraavassa hetkessä niitä sitten olikin runsaasti  ja ei auttanut kuin kääntää auto kapealla tiellä ympäri ja lähteä kiertotielle. Onneksi semmonen kuitenkin löytyi, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa järven toiselle puolen ja tulla lautalla ja siihen taas olisi mennyt huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa. 

Villa Ginasta voisin sanoa, että rakkautta ensisilmäyksellä! Keltainen talo on satayksivuotias ja rakennettu mäkeen. Siinä on 4 kerrosta ja 3 asuntoa, mutta tuntuu kuin olisi ihan omassa talossa  ainakin tuossa isommassa asunnossa, jossa me majoituimme. Myös autotalli löytyi kallioon upotettuna. Villaan on tehty myös iso remontti sisälle, mutta asunnon henkeä kunnioittaen. Ja mitkä näkymät! En kyllästynyt lainkaan niitä tuijottamasta. Juna-asema on lähellä, mutta junien äänet ei meitä häirinneet. Villassa on puutarha, joka toki tähän aikaan syksystä oli jo ns menokelkassa, mutta voin kuvitella millaista siellä on keväällä ja kesällä, kun kaikki kukoistaa. Nyt näillä alueilla oli ruska. En ollut ajatellut tai nähnyt aiemmin välimeren maissa ruskaa, mutta kaunista se oli. Ensimmäinen ilta pikkuisessa Varennan kylässä kului rannalla kulkien ja ruokaillen. Varenna on häämäatkakohde ja en ihmettele miksi. Hyvin romanttiselta siellä todellakin näyttää.

SVEITSIN LUGANO Meillä oli tarkoitus mennä seuraavana päivänä katsomaan Comon muita kyliä lautalla, mutta aamun kajastus kertoi että sadetta oli luvassa Comolle, sen sijaan Sveitsin puolella Luganossa sääprofeetat lupailivat hyvää tuona päivänä, joten sinne siis. Olimme haaveilleet lumihuippujen näkemisestä Alpeilla, mutta se jäi haaveeksi, sillä vaikka sää muuten suosi, niin San Salvadore - vuorella jonne funikulaarilla siirryimme, vallitsi niin sanottu rokka-sumu. Eipä juuri näkymiä ollut, mutta luonto on minkälainen milloinkin. Olimme lähes kilometrissä ja näimme kyllä hienoja valokuvia ravintolan seinällä siitä, millaista siellä olisi, jos sumun pois kuvittelisimme :)  Lugano oli muutenkin hieman vaikea lähestyttävä autolla. Jätimme siis auton parkkiin funikulaarin parkkipaikalle ja kävelimme pienen mutkan, mutta sitten jo Varenna kutsui takaisin. Minulle Lugano jäi siis vähän etäiseksi kaupungiksi, joka tosin oli myös kaunis maisemaltaan, mutta ehkä liian iso keskus ottaa haltuun päivässä ja myös melko kalliiksi ostospaikaksi mainittu. Tuo kaupunki on yksi Sveitsin pankkitoiminnan keskuksia ja hyvin vaurasta seutua. Mutta kuten sanotaan, niin tulipahan käytyä ja ruokailtua vuoren huipulla. Sveitsi oli minulle ennestään käymätön maa.Vinkkinä sellaista, että Luganossa on kaksi eri funikulaaria eri vuorille. Me satuimme tälle San Salvador vuoren puolelle, mutta sää taisi olla samanlainen kummallakin vuorella, joten so not...

COMON PYHÄ KOLMINAISUUS LAUTALLA MATKATEN Järven eri kyliin pääsee helposti liikkumaan lautalla, joka liikennöi sekä Varenna- Bellagio välillä suoraan, sekä myös Varenna - Menaggio välillä. Osaan otetaan autoja mukaan, osaan ei. Seuraavana päivänä säätieto kertoi, että tuulentyttäret toisivat sadepilvet vasta illaksi, joten lähdimme lautalla ilman Alfa Romeon viehkeää seuraa Bellagioon,jota kehuttiin myös ainakin yhtä hienoksi kyläksi kuin Varenna. Huhu piti paikkansa. Kapeita kujia, postikorttimaisemia ja kivoja pikku liikkeitä, jotka muuten loistivat poissaolollaan lähes kaikkialla muualla. Ostoksia ei siis tarvinnut  juuri tehdä ja eipä niihin ollut aihetta muutenkaan sillä olin päättänyt jättää tuliaisten oston tällä kertaa väliin. Onhan niitä jo tänäkin vuonna tullut ostettua vähän liiaksikin, koska matka oli minulle vuoden sisällä jo kuudes ulkomaan reissu. Parasta Bellagiossa kuten myös muissa  Comon kohteissa on siis Tunnelma isolla T.llä. Sitä on vaikea kuvata. Vaikka tuollaisia maisemia löytyy esim Norjasta runsaasti, niin tunnelma on Italian pikkukylissä hyvin pehmeä ja kevyt. Toki nyt elettiin kauden loppua ja osa paikoista oli sulkemassa, osa jo sulkenut, mutta siltikin pystyi aistimaan sen taian, joka on saanut niin monet suihkuseurapiirienkin ihmiset asettumaan tämän järven rannalle, ainakin osaksi aikaa. Yksi heistä on tietenkin George Clooney, joka hankki ison Villan järven rannalta noin 10 miljoonan dollarin hintaan sijoitusmielessä, mutta ihastui paikkaan ja näkymiin niin,että nykyään asuu neljä kuukautta vuodesta Comolla naapureinaan Syltti Stallone,Armani ja monet muut. Juuri äsken luin uutisen että myös Räikkösen ralliperhe on ostanut peräti kaksi asuntoa Comolta, toinen tosin sisämaasta.  Iltapäivällä siirryimme jälleen lautalla toiseen kylään eli Menaggioon, mutta se tuntui aiempien kohteiden jälkeen melko mitäänsanomattomalta. Alkoi sataa ja niinpä lähdimme melko nopeastikin kahvittelun jälkeen lautalla jälleen kohti Varennan kotia eli Villa Ginaa, jossa sivumennen sanoen meitä nukutti ihmeen hyvin! Yhdeksän tunnin yöunia ei yleensä saa ainakaan peräkkäisinä öinä, mutta siellä sekin ihme tapahtui useaan kertaan. Miinuksena sanottakoon, että kipuaminen Villalle ylämäkeen useaankin kertaan päivässä oli melko puuskutusta. Ensin kiipesimme tietä Villan kohdalle, ja sen jälkeen portti auki ja portaat villalle. Mutta toisaalta, ei onnea ilman tuskaa? Näkymät palkitsivat kerta toisensa jälkeen.

Kolmas päivä Varennassa valkeni minulle siinä ajatuksessa, että on aika levätä ja palautua kaiken ramppaamisen ja kokemisen jälkeen. No ei se ihan niin mennyt, mutta melkein. Aamupalan jälkeen lähdimme pienelle kävelylle murun kanssa ja löysimme monia upeita pieniä kujia ja yläkylän kirkkoineen ja maisemineen. Yksi pää- nähtävyyksistä vanhaan luostariin tehty Villa ja puutarha jäi näkemättä, mutta tapasimme Australialaisen pariskunnan, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia. He nauroivat, että he kyllä voittavat Suomesta tulijat ainakin lentoajan pituudessa. Puutarhan me koimme kuitenkin sen yläpuolelta käsin.Ihana rauha ja lintujen laulu. Tällä välin nuoriso oli punonut juoniaan meidän lepopäivän varalle siten, että lähtisimme vuorella olevalle linnoitukselle. Paikka sijaitsi Villamme yläpuolella ja onneksi sinne pääsi autolla melko lähelle (mikäli uskaltaa ajaa...tie on kapea ja mutkallinen), sillä jälleen sitä kiipeilyä ja porrastreeniä tuli siitä huolimatta ihan tarpeeksi. 

Mutta tuo linna oli todella hieno nähtävyys, jota voin kyllä suositella, jos olet aikeissa käydä Varennassa. Linna on noin 1000 vuotta vanha ja vähän erilainen paikka kuin useimmat tyypilliset linnakkeet siten, että oli nähty vaivaa...Siellä oli torni johon saattoi kiivetä, vankityrmät, kalustettuja huoneita ja aaveita katselemassa merelle tai puutarhaan.. Aaveet olivat hyvin materialisoituneita ja kun kuulostelin paikkaa myös energiatasolta, niin sain kuvia melko villistä ja juopottelevasta elämänmenosta alueella...mutta mikäs siinä, jos kukaan ei hyökkää, eikä kaupunkia tarvitse puolustaa, niin käyhän se aika pitkäksi ja huvituksia voi olla helppo keksiä pullon henki oppaana. Tiedäthän, että koskettamalla vanhaa esinettä tai vaikkapa puuta taikka rakennuksen seinää, voit matkustaa ajassa taaksepäin kokemaan ja näkemään tapahtumia ja vaikutelmia menneestä. Tätä kutsutaan psykometriaksi.

Nuoriso vieraili vielä lähikaupungissa junalla tuona päivänä. Heidän askelkiintiössään oli selvästi vajausta ja retki vei putouksille Bellanon kaupunkiin. Päivät Italian ihmeitä ihastellen kuluivat sukkelasti ja lähtöpäivänä päätimme vierailla vielä järven pääkaupungissa eli Comon kaupungissa. Sateli vettä ja täytyy sanoa, että liikennekulttuuri, sen rytmi ja syke oli minulle taas vähän liikaa, vaikka istuin vain pelkääjän paikalla. Comolla emme oikein  ensin löytäneet mitään paikkaa, jossa aikaa kuluttaa, mutta rupesihan niitä sitten löytymään, kun ensin käytiin Intialaisessa syömässä. Markkinatunnelmaa koettiin vanhan kaupungin porttien läheisyydessä, mutta kyllä paluulennon lähestyminen rupesi jo vaikuttamaan niin, että päätettiin lähteä ajoissa Malpensan kentälle, koska autokin piti palauttaa ja kenttä vaikutti aika isolta.

Paluumatka meni melko tavalliseen tapaan, eli lento oli myöhässä, mutta onneksi Ouluun menevä ainut yölento eli niin sanottu sika-vuoro odotti myöhässä tulevia matkustajia. Olimme kotona kello 2 yöllä liukasteltuamme mustalla jäällä pakastetulla Toyotalla. En ollut osannut odottaa, että auto jäätyy niin paljon vielä Syysloman aikaan. Mutta mikä ihaninta, kotipihalla autosta noustuamme valaisivat revontulet, tähdet ja iso kuun sirppi taivasta ja toivottivat matkalaiset takaisin kotiin, Pohjantähden alle.  Matkoilla on mukavaa, mutta vielä mukavampaa on palata kotiin, monta kokemusta rikkaampana. Kiitos Italia ja Arrivederci!