Vuosia sitten pääsin käymään Kolilla paikallisten haltijoitten vieraana puolisoni työmatkalle mukaan hypätessäni. Siitä reissusta on tässä blogissa kirjoitus, jos luonnonhenget ja elementtien voima kiinnostaa.
Tuolloin elettiin Marraskuuta ja vaikka Koli on upea kaikkina vuodenaikoina, jäi kaihertamaan mielen perukoille millainen se olisi kesäaikaan. Muutaman kesän Lapin ja Norjan reissujen jälkeen oli siis tänä kesänä vuorossa kierros Karjalan kunnaille, kansallismaisemaan. Isänpuolen suvulla on sinne juuria, rajan taakse jääneeseen Karjalaan lähinnä, mutta myös Kuopioon, kalakukkojen ja huumorhenkilöitten luvattuun kaupunniin...
Matka alkoi Juhannuksen vietolla Vuokatissa, eikä aaton kaatosadekaan haitannut menoa, kun me ehdimme juhlia rantasaunalla jo aaton aattona ja nauttia täysin siemauksin Suomen kesästä ja valosta. Myös Lucy koira nautti täysillä, hän ymmärtää sanan "uimaan" ja se tarkoittaa kahlailua viileässä vedessä, perusteellisesti :)
Matkamme varsinainen Karjala- osuus alkoi Juhannuspäivänä Bombasta, jonne Vuokatista oli vain rapiat tunnin ajomatka. Sääkin alkoi kääntyä taas helteen puolelle ja Bombassa meitä odotti Bomban talon vieraanvaraisuus, ystävällisyys ja upea pitopöytä, jossa oli murkinaa monenlaista. Bomban talo on jo itsessään nähtävyys ja samoin sen pihapiiri ja kesäkahvila. Jykevät hirret kertovat menneistä vuosista ja Pielinen välkkyy vieressä. Hieno alue kertakaikkiaan, mutta suurimman positiivisen vaikutuksen meihin vesi-ihmisiin teki uudistettu kylpylä Bomban Spa Sokos-hotellissa. Se on tosi kivasti toteutettu Kalevalaiseen tyyliin ja teemaan Sampo-saunoineen ja päre-seinineen. Myös tilaa olla ja lekotella poreissa Pielisen maisemasta nauttien oli hyvin ja uimaankin sinne jotkut uskalikot menivät, myös meidän seurueesta.
Bomban yön jälkeen oli vuorossa Koli ja sinnekään ei matkanteko kestänyt juuri tuntia pidempään, eli hyvä myös karvakaverin kannalta, hän kun ei näytä ihan hirveesti autoilusta helteellä nauttivan, vaikka ilmastointikin on tehokas. Kolille mennessä pysähdyimme Pirunkirkkoon eli rakoluolaan, josta olin juttuja kuullut. Minulle kun kerrotaan aina kaikenlaista shamaaneihin ja noitiin liittyvää näin ammatin puolestakin;) Tuossa luolassa on kuulemma noita Ukko Kinolainen jopa asustellut ja kokouksia siellä lienee pidetty muinaisista ajoista lähtien. Piti olla nöyränä parissa kohtaa, että luolaan pääsi ja siellä pystyi etenemään, mutta muutoin oli kyllä korkeutta liikkua ja tunnelmakin ihan jännä, vaikka itse en aistinut muuta toimintaa kuin maahisten ja muiden luonnonhenkien elämää tuolla alueella ja portaat saivat kyllä sydämen sykkimään kiihkeään tahtiin.
"Taiteilija Eero Järnefelt viihtyi Kolilla ja on maalasi vaarojen huipuilta useita teoksia. Järnefelt vieraili myös pirunkirkossa ja vaikuttui mitä ilmeisemmin pirunkirkon erikoisesta tunnelmasta. Luolan kallioiseen seinään taiteilija on kirjoittanut terveisensä vuodelta 1893:”Yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina”"Lainaus on retkivinkistä, johon linkki alla. Mekin tuon tekstin vielä seinältä löysimme, mutta kovin kulunut se jo on.https://suomenluonto.fi/uutiset/retkivinkki-kolin-pirunkirkko/
Majoituimme Sokos Hotelliin myös Kolilla. Hotelli sijaitsee yläpihalla, ja sinne voi vielä autolla kyllä tavarat, mutta muutoin kulku tapahtuu kaapelihissillä tai jalan portaita tai tietä nousten. Tykkään paljon Kolin S- hotellista, sillä siellä on kiva tunnelma, upeat maisemat ja Reinotossujakin lainata saa..sekä kutoa oman osansa kudelmaan aulassa, jos neuloosi iskee kesken loman, eikä omia puikkoja ole mukana!
Ravintolahenkilökunta oli tosin tässä hotellissa melko osaamatonta, yksinkertaisen ruoan saamisessa kesti yli tunnin ja buffetissakin oli lounaalla ruokaa, mutta ei ruokailuvälineitä ja monia muitakin erikoisia juttuja tuli vastaan nimenomaan osaamattoman henkilökunnan kautta, kun taas Bomballa palvelu oli erinomaista ja henkilökuntaa riittävästi. Jospa sesongin aloitus Kolilla vähän tökki ja loppukesän hommat sitten luistaa :)
Kolin huippukokemus on tietenkin juuri se, eli HUIPUT. Huippu polulla kierrettiin Akka Koli, Paha Koli ja Ukko Koli ja ei voi kuin huokailla vähän väliä, kun maisemasta humaltuu. Helle oli pökerryttävän kuuma, eli noin 27 C, mutta hyvin jaksettiin. Toki rauhoittuminen meditatiiviseen olemiseen jäi hieman vähemmälle kun väkeä oli kuin pipoa, vai miten se olikaan... Korjasin meditaation puuteen kuitenkin toisena iltana ja yhdistyin luontoon ja olemiseen. Tapasin jälleen Kolin henget ja saimme myös voimakkaan siunauksen ja seppeleet päähämme. Paha Kolilla ihmettelin voimakasta ei-niin-positiivista energiaa ja luinkin, että sen historiaan sisältyy paljo voimakkaita tapahtumia mm. käräjäkivien kohtaan. Ihmisiä on heitetty alas kallioilta ja annettu "jumalten" päättää jäävätkö he eloon (eli ovatko syyttömiä) vai kuolevatko. Kova laki, sanoisin!
Kolilla meillä oli myös rauhoittumisen päivä eli vesipäivä. Ensin risteily Pielisellä ja sitten Kolin relax spahan tuijottelemaan maisemia ja nauttimaan saunojen ja veden parantavasta voimasta. Pielisen risteily on todella slow travel - tyyppistä menoa, ei vauhti päätä huimaa ja se saakin ihmisen olemisen autuaaseen tilaan...tai tylsyyteen, aivan kuten valitaan.
Huomasin näissä paikoissa ollessani, että Karjalaisuus veren perintönä tuli esiin kuin läikähdyksinä, tuttuuden tunteina ja kaipuuna johonkin..määrittelemättömään. Evakon laulua jos olisin kuunnellut,niin itku olisi voinut tulla, mutta tällä kertaa kuuntelin mieluummin honkien huminaa.
Valamossa kävimme vain päiväseltään Kuopioon mennessä, mutta kuten ennenkin on se minulle yksi voimapaikoista ja kaipuu on aina varsinkin kirkkoon, Pyhän äidin ihmeitätekevän ikonin luo hiljentymään. Kynttilän sytytin myös tärkeälle asialle, aiemmat toiveet Pyhälle äidille ovat kyllä jo toteutuneet <3
Kuopion tori lie itsessään jo legenda ja sinnehän sitä piti suunnistaa kun Kuopiossa oltiin. Torielämä kieltämättä kutsuu missä kaupungissa vaan, mutta Kuopiossa siinä tuntui olevan erityinen viehätyksensä. Usea kirppari tuli myös kierrettyä, kun perheessä on kirppari harrastaja ja itsekin niistä tykkään. Löytöjäkin tehtiin! Erityinen suositus ruokailuun Kuopion osalta ravintola Ehta, jossa söin jotakin ennen syömätöntä, eli Flätin. Flätti on hapanjuureen leivottu leipä täytteillä, joita on useita vaihtoehtoja valittavana. Vaikka en yleensä edes pysty syömään leipää kovinkaan hyvin, niin tämä toimi kyllä ja oli herkullista.
https://www.raflaamo.fi/fi/ravintola/kuopio/ehta
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös reissumme Itään. JVG.n biisi Ikuinen vappu soi kyllä mielessä, kun reissussa oltiin ja mentiin Joensuusta lähteen ja Kuopiosta....pohjoiseen, kun takaisin palattiin yhtä soittoa monta ukkosrintamaa läpäisten.
Yksi vinkkien antaja tällaiselle reissulle oli muuten myös tv- ohjelma, jossa Sami Kuronen kiertää noita kontuja. Suositus sillekin!
Seuraavaksi pieni lepo ja sitten taas viikon kuluttua auton nokka kohti uusia seikkailuja. Pitääköhän Lucy-koiralle askarrella foliohattu päähän, kun hänkin lähtee mukaan kesän kohokohtaan eli Ultrapäiville...? Ehkä, jää nähtäväksi.
marjuit.moisala@gmail.com
solarel.nettisivu.org
P.S. Valitan blogitekstin kuvien pienuutta tässä postauksessa, uusia ominaisuuksia tullut tähän alustaan ja näyttää että alusta menee pian vaihtoon! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti