Viimeinkin se tapahtui! Kauan odotettu matka Skotlantiin starttasi Oulusta Huhtikuun puolivälin tienoilla ylibuukatulla Finskin lennolla, jolle eivät kaikki mahtuneet. Onneksi me mahduimme ystäväni Pirjon kanssa sillä KLM lento Helsingistä Amsterdamiin ja sieltä Edinburghiin tuskin olisi meitä odottanut, vaikka Putoushahmo Esteri Vakkilaisen sanoin: Myö ollaan niiiiin söpöjä...;)
Skotlanti oli kajastellut mielessä jo pidempään monestakin syystä. Jopa oli sellainen ajatus, että sinne olisi hyvä mennä saamaan uusia latauksia maaäidin voima paikoille, sekä muistelemaan aiemman elämän seikkailuja. Naurettiin, että lähdimme aiemmassa elämässä Edinburghin linnasta kai köyhinä ritareina ja nyt palasimme äveriäinä Ladyinä, maan omistajina oikein, sillä osallistuin erään Skotlantilaisen linnan kunnostuksen kustantamiseen jo ennen matkaa ja näin saimme postimerkin? kokoiset maapalat ja lisäksi Ladyn arvonimet ja todistukset tästä kaikesta hienoudesta.
Olimme liikkeellä supersaver-mallisesti, sillä järjestetyt matkat Skotlantiin jopa vain kahdeksi koko päiväksi näyttivät kustantavan maltaita, eli 1600 - 2200 euroa. Meillä matka kustansi kaikkine käänteineen murto-osan tuosta, mutta toki matka-ajat ja esimerkiksi Iloisen Amsterdamin kentän hanskaaminen oli oma hommansa. Oura-sormus mittasi paluumatkalla 30 minuuttia kävelyä pelkästään kahden eri portin välillä.On annettava myös kehut KLM lentoyhtiölle. Heillä palvelu pelaa ja koneessa saa muutakin nautittavaa lipun hintaan, kuin vain vettä ja mustikkamehua ;)Istumalihaksia kulutettiin myös get you guiden järjestämällä ylämaan bussiretkellä, huh heijaa, yli 13 tuntia bussiretkä vaati jo hieman asennetta, mutta oli silti sen arvoista, sillä mitenpä muuten olisimme saaneet lyhyen 4 vrk matkan aikana näin kattavan kuvan koko maasta.
Heti ensimmäisenä iltana pääsimme pubikulttuurin pariin myöhäistä ruokaa nauttimaan ja ihme kyllä evästä oli vielä tarjolla, sillä myöhemmin emme olleet niin onnekkaita.Skotlannissa ruoka-ajat ovat tiukemmat kuin mihin olen tottunut, mutta juomaa saa sen sijaan mihin aikaan vaan, paitsi lähikaupasta ei enää kello kymmen jälkeen ;)
Ensimmäinen kokonainen matkapäivä kului Edinburghia ihastellessa ja ihanuutta tosiaan riitti. Aluksi kävelimme suurinpiirtein suu ymmyrkäisenä auki vain ihmetellen, olemmeko tosiaan tupsahtaneet satukirjan sivuille. Edinburghin katukuva on aivan erilainen kuin missään muualla olen nähnyt, ja olen todella ehtinyt jo monenlaista nähdä. Lähes kaikki talot keskustassa ovat vanhoja, mutta hyvin kunnostettuja. Niitä pubeja, brittien olohuoneita, on ehkä enemmän kuin mitään muita palveluita ja koko komeutta hallitsee korkealla kukkulalla Edinburghin linna, jonne mekin suuntasimme.
Nykytekniikka on ihan ok, mutta liika on liikaa. Linnalla tuntui (kuten monessa muussakin viime ajan kohteessa) että kukaan ei myy lippuja manuaalisesti, vaan kaikki pitää hoitaa kännykällä, huolimatta siitä, että voisi vaikka maksaa ylimääräistä siitä, ettei tarvitse kännykkään ladata taas uutta äppiä ja kirjoittaa monia tietoja itsestään sekä visakortistaan. Ja huolimatta siitä, toimiiko netti vai ei, yleensä ei kovin hyvin. Mekin olimme oman EU-datan ulkopuolella ja äppi ei suostunut toimimaan, joten marssittiin sitten vaan linnaan kysymään, että kelpaisiko raha...ja kelpasihan se loppujen lopuksi.Ensimmäisen päivän sää oli pilvipoutaa. Linna oli vaikuttava, mutta mitään erityistä sykäystä ei siellä meille tullut, paitsi ritareiden salissa oli kyllä tuttua tunnelmaa...
St Gilesin katetraalissa matkalla linnalle, koimme huiman meditaation ja puhdistuksen, jossa oli mukana enkeleitä ja myös Jeshua ja Maria, joilta kanavoin parasta aikaa ruusu linjaan ja mystisen ruusun henkisiin harjoituksiin liittyvää kirjaa. Tunsin tuossa puhdistavassa meditaatiossa, että joitakin todella synkkiäkin kokemuksia muista ajoista ja todennäköisesti myös juurikin Skotlannin tai tuon alueen muiden paikkojen kokemuksista ja muistoista irtosi ja energia oli todella voimallinen ja kannatteleva. St Giles on vaikuttava paikka ja perustettu jo 1100 luvulla. Ja ...siellä asuu monia enkeleitä, pitämässä korkeaa energiatasoa yllä.
Historian siipien havina kantoi meidät vielä nauttimaan virvokkeita kaupungin vanhimmasta päästä olevaan pubiin nimeltä White Hart, joka on perustettu vuonna 1512. Ginger Beer maistui virkistävältä ja harvoinpa sitä käy oluella samassa paikassa kuin missä jo Kuningas Richard II asioi historiallisina aikoina:)
Tuo keidas sijaitsee Grassmarketilla, joka on tunnettu historiallisilta ajoilta sekä tori/kauppapaikkana, että mestauspaikkana. Grassmarkettiin pääset laskeutumaan heti linnan poistumisreitiltä helposti. Säkkipillin soitantaa kuului vähän väliä monelta suunnalta, mutta ihan lähelle kiltti-pukuista soittajapoikaakin päästiin ja ihmettelin todella, kuinka jollain voi olla noin hyvät keuhkot! Ainakin yksi yllätys oli matkalla tuo kilttiä käyttävien miesten määrä, sillä olin luullut sitä ehkä enempi perinneasuksi joka on jo mennyt pois muodista, mutta kyllä niitä vaan katukuvassa näkyi, kuten myös näkyi kilttejä sekä skotti tavaraa myyviä liikkeitä runsaasti.
Seuraavia ihmeteltäviä asioita oli tulvillaan matkapäivä numero 2. Varhainen herätys ja nopea taksimatka parlamentti aukiolle kahvila Neroon aamulla ja siitä bussiin Keith-oppaan kyytiin monen muun toiveikkaan turistin kanssa.Muita suomalaisia emme koko matkalla nähneet tai kuulleet. Keith oli kuin kävelevä matkaopaskirja, joka olisi kelvannut vaikka muinaiseen Tupla tai kuitti -kisaan historian taidoillaan loistamaan. Hänen suustaan rouhella skotti-aksentilla tuli noin 10 h ajan historian sotia vuosilukuineen ja nykyajan tietoa asunnon hinnoista lampaitten määrään saakka. Lampaita Skotlannissa saakin laskea pitkään, sillä niitä kuuluu olevan enemmän kuin Suomen väkiluvun verran. Lampaita sekä kauriita näimme runsaasti matkan varrella ja aivan mahtavia maisemia!
Tämä oli eräs minulle ennestään tuntematon asia, että Skotlannin ylämailla on lähes Norjan maisemia ja lumihuippuisia vuoria? Vasemman puoleinen liikenne, skottimurre, punnat ja oudot mittayksiköt, aikaero sekä moni muu asia teki välillä sellaisen olon, kuin olisi pidemmällekin matkustanut armaasta Suomen maasta, kuin vain Brittein saarille ja tunnelmat toivat mieleen Harry Potterin seikkailut ja muinaisten Kelttien vaikutuksen näihinkin päiviin. Missä tahansa noissa maisemissa saattaa olla ulottuvuuksien välinen aukko toiseen todellisuuteen tai toiseen aikaan, kuten Outlander-sarjakin kertoo...
Retken pääkohde oli tietenkin Nessien kotijärvi. Muutamia pysähdyksiä oli mennen tullen, mutta kokonaisuutena retki oli aivan liian kiireinen aikataulultaan. Toisaalta sen ymmärtää, kun ajomatkaa oli 4,5 h suuntaansa, mutta kuitenkin meitä pisti välillä ärsyttämään ettei yhdessäkään paikassa saanut juoda kahvia loppuun, vaan se piti nakata roskiin. Lounasta ei ehditty syömään ennen Loch Ness risteilyä, jos aikoi saada paikan yläkannelta, sillä jonoon piti ehtiä. Pirjolla paloi kieli kuumaa kahvia hörsiessä. Bussiin oli kahvien tuonti ehdottomasti kielletty. Kuitenkin kun ynnää plussat ja miinukset yhteen, niin voiton puolelle jäätiin, VAIKKA Nessie ei meille ilmestynytkään, vai ilmestyikö sittenkin....? Risteilyn sää oli häikäisevän kirkas ja kuulaan aurinkoinen, joten kannattihan sinne veneen katolle jonottaa. Vene jätti meidät Urgurathin linnaan, joka on rauniolinna ja siellä jäi noin tunti aikaa tutustua paikkaan, ennen kuin tuli jo kiire taas bussia etsimään.
Parkkipaikka on kaukana linnasta. Meitä oli varoitettu, että ellei bussissa ole ajoissa, se ei odota. Ja meillä kun oli jo ennestään kokemus eräästä läheltä piti tilanteesta Tunisin kaupungista. Siellä meidät eksyneet lampaat pelasti eräs enkeli, arabinaisen hahmossa. Tällä(kin) kertaa johdatus toimi todella voimakkaasti ja monella tapaa, mutta toki olisi ollut mukava rauhoittua ja meditoida Loch Nessin rannalla ja kokea sen tunnelmia ilman kiirettä kantapäillä. Veneessä hiljetyessäni kyllä näin yhtä ja toista Loch Nessin "hirviöön" liittyen, kuten sen, että niitä taitaa olla useampi ja että tuo järvi itsessään on kenties sellainen ulottuvuuksien välisen verhon heikentymä, että sillä aika ja paikka menettävät normaalit raaminsa ja myös menneisyyden hahmoja saattaa ilmestyä näkyviin. Loch Ness säilyttää salaisuutensa...vielä pitkään.
Paluumatkalla Keith innostui etsimään vielä Kelpie - hevospatsaita ja ajeli ylimääräisiä kierroksia, vaikka koko porukka olisi ollut enempi kuin valmis jo hotelliin lepäämään. Opas toteutti myös hauskan pienen toiveemme saada nähdä ylämaan karjaa silmästä silmään. Nuo otsatukkaiset kaverit vaikuttivat oikein leppoisalta ja ihmettelivät kai hullujen turistien kuvaus innostusta, mutta kukapa ei haluaisi nähdä pitkäkarvaisia lehmiä ja sonneja face päivityksissä ja instassa?
Hevospatsaiden jahtaus aihetti sen, että koko päivän ensimmäinen oikea ruoka oli nopeasti kiinni menevästä lähikaupasta ostettu eväs, sillä pubiruokaa ei enää ollut saatavilla kello 22 aikaan. Sen sijaan whiskyä, Skottien kansallisjuomaa, olisi ollut tarjolla.Whiskyn sijaan nautimme kuitenkin vain hyvät yöunet seuraavan päivän seikkailuihin valmistautuessa.
Matkapäivä numero 3 vei meidät Da Vinci koodi- elokuvan loppuhuipennukseen Rosslyn kappeliin. Ah ja voi! Tuo paikka on erityinen ja sen jo tiesin ennakkoon, koska henkioppaat siitä olivat kertoneet. En matkaa varatessa tiennyt, että tulen kirjoittamaan kirjan Ruusulinjasta ja mystisestä ruususta, jonka avainpaikkoja Rosslyn on. Palapelin palaset alkoivat mennä paikalleen vasta vähän ennen, kuin olimme lähdössä. Ja tuolloin myös tuli kohdalle varata toinenkin matka Britteihin, kulkemaan Ruusun Tietä, kuningas Arthurin Avaloniin eli Glastonburyyn, Stonehengeen ja Avenburryyn. Niistä lisää toisessa blogitekstissä Elokuussa.
Mutta eipä mennä asioiden edelle. Jos sinuakin kiinnostaa käydä Rosslyniin kappelissa, niin taksilla sinne kestää matka noin 40 minuuttia ja maksaa 40 puntaa ja liput kappeliin on hyvä varata ennakkoon netistä(taas tätä netti hommaa :)
Liput ovat tietylle ajalle, eli jos et ole aikaikkunan sisällä paikalla, niin et kenties pääse lainkaan kappeliin, eli on hyvä noudattaa aikataulua.
Kappeli on pieni ja täynnä patsaita ja monenlaista symboliikkaa. Tunnetuin asia lienee ns. oppipojan patsas, johon liittyy traaginen tarina. Mestarin poissaollessa oppipoika onnistui tekemään kauniimman pylvään kuin opettaja koskaan, eli oli tullut opettajaansa taitavammaksi, jolloin opettaja surmautti oppilaan, kateuden käärmeen kourissa. Tuohon pylvääseen legenda kertoo Graalin maljan laitetun ja selvänäköisinä suoritimme pienen skannauksen...:)) Olihan siellä kaksi metallista asiaa; pikarin muotoinen JA tikarin muotoinen...Mutta en saanut kylläkään sellaista visiota, että kyseessä olisi pyhä Graal. Ehkä joku muu pienempi (pyhä?) esine Jeshuan ja opetuslasten viimeiseltä aterialta...
Ja kappelin katot ovat täynnä ruusuja!
Kryptassakin vierailtiin ja meditaatio kappelissa oli jälleen vertaansa vailla. Kun aiemmin St Gilesissä meitä ehkä enemmän puhdistettiin vanhasta, niin nyt ladattiin uutta energiaa ja valokoodeja. Tuo lataus tuntui solutasolla saakka ja varsinkin kurkkuchakraa avattiin molemmilta. Maria Magdalenan läsnäolo oli voimakas. Hän näytti kuinka eteeristen öljyjen avulla voi myös avata chakroja. Hän käytti ja näytti myös hunajaa...syystä jota en nyt tiedä ja sain kokea "Magdalenojen suun avauksen" josta mm. Jeesuksen isoäiti Annan kirjoissa kerrotaan. Magdalena ei ole sukunimi tai nimi ensinkään, vaan tarkoittaa papittarien linjaa; Jumalattaren eli Äitijumalan ilmentäjien suurta joukkoa, joka on nyt tässä ajassamme aktivoitumassa yhä enemmän kertomaan julki feminiinisen kannan ja tavan palvoa ja rakastaa Korkeinta ja toimia Hänen välineenään, heräämisen ja herättämisen tiellä.
Pitkä miesenergian valtakausi saa väistyä yin-energian tullessa tasavertaiseksi kumppaniksi yang-energian kanssa. Jumalatar on todellakin palaamassa, jälleen, pitkän historiallisen ajan jälkeen ja se tarkoittaa, että moni vanha uskomus tullaan kyseenalaistamaan. Kuten vaikkapa se, että Jeshua olisi ollut naimaton poikamies, perheetön askeetti. Jeshualla oli puoliso ja myös muita rakkaita naispuolisia kanssakulkijoita auttamassa suuressa työssään ylösnousemuksen valokoodien aktivoimisessa ihmiskunnan kollektiiviseen tietoisuuteen ja DNA:n. Tästä lisää tulevassa kirjassa, joka kantaa nimeä Mystinen ruusu.
Kautta aikain nainen on vaiennettu, poltettu noitana roviolla tai muuten alistettu. Kirkon isät ovat vääristelleet historiaa omaksi edukseen. Jeshua ei arvostanut pappeja elinaikanaan. Hän oli kapinallinen ja Hän arvosti naiset oppilainaan ja ystävinään miesten kanssa saman arvoiseksi, kuten kuuluukin. Tämän voimme myös Raamatusta lukea hänen opetuslastensa kirjoituksista, mutta ei meidän tarvitse lukea sitä tosiasiassa mistään. Tarvitsee vain kuunnella sisälle päin, sydämen suuntaan, niin asia on selvä. Ja kuten Da Vinci koodi elokuva antaa ymmärtää...eikö Graal sittenkin ole itse Maria Magdalena, eikä niinkään fyysinen esine? Jos sinua kiinnostaa Magdalena order, voit lukea lisää mm. Jeesuksen isoäiti Annan kahdesta kirjasta, varsinkin kirjasta Magdalenojen ääni.
Rosslyn on Metatronin mukaan pyhä erityisesti sen alle haudatun esineen takia. Aurinkokiekko kanavointiin törmäsin vähän ennen matkaa ja oliko "sattumaa" että aiemmin Perun matkalla paikalliset intiaanioppaat kertoivat Titicaca järven pohjalla olevasta aurinkokiekosta. Kiekot ovat tähteläistä alkuperää ja niitä löytyy myös muista maapallon voima paikoista.
Tässä linkki Metatron kanavointiin, jos kiinnostaa:http://luxonia.com/
Victoria streetKun kierros oli ohi nautimme kahvit valtavassa tuulessa terassilla ihaillen avautuvaa vihreyttä. Käppäilimme myös linnalle, jota parasta-aikaa restauroidaan. Ikivanhat tammet ja muut puut reunustavat kappelin takaosaa ja hautausmaiden laitoja. Ne ovat nähneet ja kuulleet varmasti paljon ja jos olet druidi eli puun tietäjä, voit käydä juttelemassa niille ja kuulla monia salaisuuksia, joita ei tässä tekstissäkään voida avata :)
Päätimme palata kaupunkiin kaksikerrosbussilla, jotta saamme tuon autenttisen kokemuksen. Bussi numero 37 lähtee Dollyn teehuoneen edustalta, aivan läheltä kappelia. Bussissa voi maksaa lähimaksulla, jihuu, ei uutta äppiä! Meillä ohjaus ja opastus henkimaailmasta toimi täydellisesti ja myös bussi reissulla se oli havaittavissa, kun meidät lähes heitettiin ulos pysäkillä, joka "sattui"olemaan aivan oikea, vaikka emme tienneetkään sitä. Olimme näet menossa Victoria streetille Harry Potterin tavoin katselemaan taikasauvoja, kuten tunnetussa elokuvan kohtauksessa, joka lie juuri tuolla kadulla kuvattu.Noitatoimintaa oli kadulla muutoinkin, mutta meillä jäi taikasauvat ostamatta, sillä taikaa ja taikapölyä on elämämme täynnä ilman sauvojakin.
Meidät ohjattiin myös Edinburgin yhdelle kuuluisimmista maamerkeistä, eli Greyfrias Bobbyn muistomerkille ja hautausmaalle. Kuka Bobby sitten on? Hän on uskollisuuden symboli, eli koira joka kävi Hachiko - elokuvan koiran tapaan kuolleen isäntänsä haudalla vuosikausien ajan. Bobby eli vielä 14 vuotta isäntänsä poismenon jälkeen. Siitä tuli koko kaupungin lemmikki, jota ihmiset ruokkivat. Lopulta se sai omankin hautansa ja hautakivensä samalle hautausmaalle isäntänsä kanssa. Kyllä koirat ovat <3
Entäs sitten ruoka? Haggista ei mikään voita, paitsi kaikki. Tuota kuuluisaa sisäelimistä tehtyä muhennosta on joka paikassa tarjolla, sitä ei oikein voi välttääkkään, paitsi jättämällä lautasen reunalle :) Mutta maassa maan tavalla, eli maistettua tuli, eikä se hassumpaa ollutkaan, jos tykkää maksalaatikon mausta.
Skotlanti hurmasi, mutta se jätti minut myös miettimään, menneitä sotia ja haavoja, joita tuon kansan tietoisuudessa ja solumuistissa on. Niitä on paljon.Ehkä armoton jokailtainen ryyppääminen pubeissa on osa haavan peittämistä. Itsenäisyydestä ja omasta maasta on pitänyt taistella vuosisatojen ajan, pelätä valloittajaa, auktoriteetteja. Tästä Edinburghin linnakin kertoo karua tarinaansa. Se on ollut vähän väliä eri "puolten" omistuksessa ja hallinnassa. Nyt sitä hallitsevat matkailua edistävät tahot. Royal Mile katu, joka lähtee linnalta, on varmasti tunnetuin katu koko kaupungissa. Sen varrella asunnotkin maksavat, ei vain maltaita, vaan kultarahoja. Kansallinen itsetunto on Skottilaisilla voimakas ja jollain tapaa koin sukulaissieluisuutta kansallisesti heihin suomalaisena. Karu ilmasto, peräänntamattomuus ja sentimentaalisuuskin tuntuvat tutulta...
Ehkä heilläkin on sitä mistä suomalaiset niin kovasti ylpeilevät? Nimittäin Sisua!
https://www.edinburghcastle.scot/
Tulevan ja olemassa olevien kirjojeni tilaus: marjut.moisala@gmail.com tai Bod.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti