VALOSTA JUOPUNEET

Valo on varmasti käytetyin sana New Age-piireissä ja henkisen kasvun ja heräämisen parissa, rakkauden lisäksi. Valon kaipuu on aina sydämissämme ja tahdomme ilmentää valoa jatkuvasti, enkeleiden ja mestareiden ohjauksessa. Tahdomme säteillä valoa ympärillemme, kylpeä siinä ja kylvää valon siemeniä kulkiessamme polkuamme. Joskus tuntuu jopa, että me henkisen kasvun kulkijat olemme valo-holisteja. Roikummeko valossa, väistellen pimeyttä tai jopa peläten sitä? Vai olemmeko jo katsoneet alitajuntaan eli talomme kellariin ja muuttaneet valoksi sieltä löytämämme pimeyden? 

Tässä maailmassa, jossa nyt koemme elävämme ei voi olla vain valoa ja vain iloa ja onnea. Elämme dualismissa, joten jos pimeys loistaa poissaolollaan ja roikumme valossa, niin onko se totta? Valo on upea asia ja me itse olemme sitä. Mutta valo meidän maailmassamme sisältää aina vastaparinsa pimeyden tai hämärän. Ja siinä on todellinen henkisen kasvun paikka. 

Jos tahdomme vain lillua valossa enkeliparvien kuorolaulua kuunnellen, ilman, että jalkamme koskettavat maan tomua, emme ole vielä perillä todellisuudessa, joka on sekä valon, että varjon tuolla puolen. Valon pari on pimeys. Valkoisen valon OM-mantran pari  meissä ihmisissä on alitajunnan musta HUM tai HUNG- mantran valo ja kun etenemme valon ja pimeyden tuolle puolen tietoisuutemme laajassa kentässä, pääsemme kirkkaan valon eli A-mantran alueelle. 

Kirkas valo ei katso poispäin mustasta valosta eli torjutuista asioistamme, tai kurota vain valkoiseen ihanuuteen, vaan se hyväksyy kaiken sellaisenaan kuten se On. Samalla kirkasvalo eli Rigpa, ylittää ne molemmat, tai alittaa...aivan kuten vaan halutaan asia ilmaista, sillä siellä musta-valkoisen takana on perusta, josta kaikki nousee ja johon kaikki palaa. Mikä tuo perusta on? Se olet Sinä Itse.

Valossa roikkuminen niin, ettei halua kohdata pimeyttään, ei vie perille. Meitä on varoitettu Pandoran lippaan aukaisemisesta, mutta ilman suoraa kokemusta ja kohtaamista oman syvän pelonkin kanssa, ei matka jatku todellisuuteen, vaan saatamme pysyä vain mielikuvituksen mukavan pehmeässä maailmassa, eli illuusioissa. Ego elää illuusiosta, mutta me emme ole ego. Mistä me elämme?

Me elämme todellisesta rakkaudesta ja rakkaus on se voima, joka muutaa mustan valon eli siivoaa alitajuntamme ja silloin me sulahdamme mustan ja valkoisen tuolle puolen henkeen, kirkkauteen, ehdottomuuteen. Absoluuttinen oleminen-ei -oleminen. Se Sinä Olet!

Näistä teemoista jatkamme Adamonin ja muiden ei-dualististen henkioppaiden kanssa Syksyllä Elokuun lopussa tai Syyskuun alussa Sisäisen Rauhan Akatemiassa kuuden viikon kurssilla ja tietenkin verkkokursseilla Pyhän hengen ja Jeshuan johdatuksessa jo Elokuun alusta. 

Jos olemme juopuneet valosta katsomatta Pandoran lippaaseen, on aika olla rohkea, pysähtyä ja avata lipas. Hyväksyen, tuomitsematta, anteeksiantaen itsellemme ja jokaiselle "toiselle" kuvallemme vapaudumme valo-riippuvuudesta ja transformoimme kaiken, mitä emme ennen halunneet nähdä...ja muutamme sen...Valoksi :)) 

Huvittavinta on, että tämän blogin nimi on Valon virtaa....:)

Muita keinoja pimeyden kartoitukseen ja valoksi muuttamiseen on esimerkiksi Tiibetiläinen unijooga! Aivan parhautta.

KIrjat joita käytämme syksyn kursseilla Adamonilta: Pelosta rakkauteen ja Peli nimeltä elämä.

Ja tietenkin Ihmeiden oppikurssi!

Jos verkkokurssit (Elokuun kurssi "Pyhän hengen näkökyky arjessa") tai syksyn kurssi Oulussa kiinnostaa alustavasti, laita viestiä: marjut.moisala@gmail.com. Ilta-kurssi ti-tai to-iltaisin joka toinen vk.

Haikuja menneisyydestä Marielundista

Kuluvana keväänä sain kutsun Marielundiin kurssin pitoon. Henkiystävä muutti Turkuun Satavan saareen muutama vuosi sitten ja olin jo saanut hienoja kuvia Marielundista, mutta paikan upeus kuitenkin yllätti, kun sen koin nyt ihan livenä.

Marielundin historia ulottuu kauas 1800-luvun puoleenväliin ja menneisyyden haikuja todella paikassa aistin, kun aikakerrokset kertoivat omaa tarinaansa. Huvilassa on toiminut niin sotaorpojen koti, kuin vanhainkoti, mutta alkuperäiset omistajat lienevät pitäneet huvilaa kesäasuntonaan, ainakin kokemieni visioiden mukaan ja kesät ovat olleet kovin aurinkoisia ja suvun ja ystävien täyttämiä.

Minut paikalle kutsunut Leena Lintunen toimii paikan hengettärenä ja avainten haltijana. Paikasta olisi vaikka mihin, kuten juhlien pitopaikaksi, mutta tällä hetkellä se viettää uinuvaa elämää käen kukkuessa lähimailla ja meren huuhtoessa kauniita rantoja ja laituria. Alueella on monia rakennuksia ja kirpputoritoimintaa viikonloppuisin. Facebookista voit löytää kyseisen ryhmän, jos tahdot joskus käydä shoppailemassa antiikkia antiikkia….

Kirpparilla...

Leenan kanssa istuimme iltaa tulen loimussa, meren siintäessä taustalla ja paransimme maailmaa niin paljon, että varmasti ei jäänyt mitään parannettavaa. Sain kokea myös kirjailija Runebergin nimikkohuoneen huvilan yläkerrassa. Siellä oli tämä oman nimikkotortunkin omistava herra kuulemma runoillut kuuluisan Joutsen runonsa. Eipä ihme, sillä ikkunasta on varmaan tuolloinkin näkynyt ranta ja kenties sen lemmekäs joutsenpariskunta.

Nytkin tuo yläkerran huone tuntui kovin asutulta, vaikkemme ketään fyysistä henkilöä sillä havainneet :)

Runebergin huone

Huvilan sali toimi hyvin intuitiokurssin pitopaikkana ja koimme voimallisia hetkiä niin meditaatioiden, kuin loimottavien aurojemmekin loisteessa. Välillä pihan puuvanhus sai meidät vieraakseen energioitaan aistimaan ja voimaantumaan elementtien voimalla.

Kerrassaan onnistunut ja upea reissu ja onnekseni sain jo uuden kutsun Turkuun. Nyt keski-aikapäivistä ehdin nauttia vain auton ikkunasta katsellen, mutta ehkä joku toinen kerta voin itsekin antautua keskiaikamarkkinoiden humuun ja tunnelmaan.

Sali

Kesä on ihmisen parasta aikaa ja onneksi siitä on kulunut vasta kolmasosa. Tulevan viikon loppupuolella kääntyy auton nokka kohden Kuortanetta ja iki-ihania Ultra-päiviä. Siellä nähdään jos sinunkin nokkasi on kääntymässä Kuortaneen suuntaan!

Rantaa

Ultrapäivillä pidän työpajan to iltana kello 21.00 aihepiiristä Tunnetko tähtijuuresi?

Tunnelmaa:)

Joutsen (Svanen)

Nyt illan ruskoon, auermaan,
on lento joutsenen.
Se laskee virran hopeaan
ja laulaa, auvoinen.

Se lauluin kiittää Pohjolaa;
sen taivas kaunis on,
yökausin päivä unohtaa
voi levon tuokion.

On varjot syvät, tummuneet
sen leppäin, koivujen,
ja säteet kultaa lahden veet,
on aalto vilpoinen.

On sille siellä ihanaa,
kun löytää rakkaimman;
se rakkauden on synnyinmaa,
se sinne kaipaahan.

Sen laulu laineikoilta soi,
ylistys koruton;
pian rakkaan kanssa unelmoi,
ja tässä laulu on:

Ei tosin elos unelma
vie vuosisadan taa,
vaan lauloit Suomen virroilla,
sait keväin rakastaa.

(suom. Tarmo Manelius)

Posion Titicaca ja Lapin Riviera 2019

Itä-Rukalla

Sanotaan, että itse matka on tärkeämpi kuin päämäärä, kuitenkin lähimatkailussa on ajoittain hyvä löytää määränpää, joka ei ole ennestään aivan tuttu. Sellaisen löysimme kuluvana kesänä Kuusamon reissulla, kun siirryimne retkeilemään naapurikunnan puolelle Posiolle.

Livojärveä kutsutaan Lapin Rivieraksi eikä suotta, mahtavaa hiekkarantaa riittää ja järven selkä komea. Paratiisissa tahtoo kuitenkin olla usein se käärme, niin tässäkin tapauksessa. Tuuli oli nimittäin niin valtava, ettei uimisesta oikein voinut kuin uneksia. Kahlatessakin meinasi suonenveto iskeä. Rannalla oli kuitenkin muuten mukava viettää aikaa joogaten ja palloillen.

Livo

Toisena päivänä Posion Riisitunturi sai meidät vieraakseen. Olin jo pidempään haikaillut Riisin rääpäisyä, joka on 4, 5 km reitti perille ja takaisin. Sää suosi, vaikka ukkospilvet ajattivatkin meitä astelemaan paluumatkalla melkoisen rivakasti :)

Maisemat Riisin huipulta olivat huippuluokkaa ja pieni meditaatiokin tuli koettua, vaikka kanssakulkijoita taisivat innokkaat matkatoverimme sääsket ja mäkärät hieman haitata. Kävellessä eivät hyttyset pysyneet perässä ja ”tuulipojat” auttoivat tietenkin minkä kerkesivät.

Juttelimme lasten kanssakin Tuulipojille, ja pyysimme sadepilvien poisviemistä, taisivat kuulla pyyntömme :) Sadetta saimme vasta kun olimme päässeet auton suojiin ja sittenpä sitä tulikin enempi kuin tarpeeksi.

Riisillä oli aivan oma energiansa, joka poikkeaa mielestäni lähiseudun vaaroista ja tuntureista. Huipulla havaitsin useita lumikvartsisuonia ja isoja kimpaleitakin, joiden päällä saattoi istua. Lumikvartsi on hyvin hoitava ja puhdistava kivilaji, joten eipä ihme, että Riisi vetää puoleensa kulkijoita. Nytkin oli polulla sakeasti porukkaa, mutta hyvin mahduttiin kulkemaan ja nuotiollekin.Ja sitten se Titicaca… Olen vieraillut vuosia sitten Perun Titicaca järvellä, joka lienee maailman korkeimmalla sijaitseva järvi (noin 4000 metrissä) Riisitunturin reitille osuu myös korkealla sijaitseva lampi, eli Ikkunalampi, joka lienee alueen kuvatuin kohde. Erikoiseksi paikan tekee se, että kun katsoo lampea, sen reuna näyttää leijuvan ilmassa, sillä taustalla näkyy isompi vesistö, jonne pudotusta on todella paljon. Tuntuu ihmeelliseltä, miten Ikkunalampi pysyy paikallaan. Tuota ihmettä piti tovi istua ihastelemassa:)

Riisi

Verrattuna vaikkapa Pikku Pyhätunturiin Sallassa, oli Riisille helpompi patikoida, jyrkkiä nousuja oli vähän ja kivirakka puuttui. Polku vaikutti lähes liiankin sileältä ajoittain. Sallan tunturiin verrattuna maiserma oli ehkä vähän kesympi, mutta kumpikin tunturi auttaa kyllä patikkajalanväpätykseen ihan mukavasti!

Riisitunturin maisemaa

Kuusamo yllätti tällä kertaa myös lämpimällä ilmastollaan, sillä sitä en ole monesti kokenut että lämpötila nousisi Kuusamossa yli 20 C, nyt sekin tuli koettua.

Luonto on mahtava voimavara ja juuri palatessani nyt junassa Marielundin intuitiokurssilta Turusta muistelen, kuinka saimme jutustella erään Haltijan kanssa suhteestamme luontoon ja lunnonhenkiin. Hän sanoi, että huolienergiaan samaistuminen nykyajassa, kun media suoltaa syyllistävää draamaa luonnontilasta, ei ole tarpeen. Äitimaa pitää kyllä huolen itsestään, mutta meidän ihmisten on ihmiskuntana varmasti tarpeen pitää myös huoli itsestämme. Kuulimme myös, että vaikka media ei sitä mieluusti korosta,(keskittyessään uhkakuviin) niin yhä enemmän ihmiset tässä ajassa kunnioittavat luontoa, harraastavat sitä ja muodostavat aivan uudenlaisen suhteen luontoon, luontomeditaatioiden, puuhengityksen ja luontoa kunnioittavan matkailun kautta.

Marielundissa juttelimme myös erään puuvanhuksen kanssa, mutta kerron siitä reissusta myöhemmin!

Posion Titicaca eli Ikkunalampi

Kreetan "suuri" mousaka vertailu 2019:)

No niin. Tulipahan aloitettua kesä kuumasti Kreetan Geranissa, jonne lennähdimme suoraan Oulusta Touko-Kesäkuun vaihteessa. Gerani ja Proimos huoneistohotelli valikoitui kohteeksi, koska vain siellä oli tarpeeksi isoja huoneistoja tarpeisiimme varaushetkellä, mutta valinta oli onnistunut! Gerani on hyvin pieni kylä, rauhaa rakastaville, pikkukivisellä rannalla. Siis heille joilla on menovaihde päällä, ei ehkä ensimmäinen valinta, mutta meille sopi erinomaisesti. Muutaman kilometrin bussimatkan päässä on Platanias ja noin 10 km päässä Hanian kaupunki.

Matka oli minulle kolmas Kreetalle suuntautuva, mutta tuntuu, että saari on sen verran suuri,että aina löytyy uutta tutkittavaa. Varsinkin lumihuippuiset vuoret kutsuivat ja siellä seikkailimme vuokra-autolla Elafonissin paratiisiranta-retkellä yhtenä päivänä ja aina vuoristomaisemat sykähdyttävät. Toki kuljettajalle serpentiinit voivat olla rasittavia ajaa, mutta olimme jälleen turvallisissa käsissä :)

Elafonissi on vaikuttava ranta, ja valittu Trip Advaisorin mukaan yhdeksi maailman kauniimmista rannoista, mutta se on kuitenkin kovasti kansoitettu lähes aina ja siellä tuulee paljon, joten itselleni paras Kreetan ranta on edelleen Apostolien ranta, joka sijaitsee noin 3 km päässä Haniasta.  Tuolla rannalla sijaitsevat luolat, joissa Kreetalle rantutuneet apostolit asuivat aloittaessaan kristinuskon levittämisen saarelle. Mukava pieni tutkimuskohde siis tuokin ranta luolineen! 

Hania on aina ihana, vanhan kaupungin kadut hurmaavat, mutta kuten otsikko sanoo, suuri Mousaka-vertailu osoitti jälleen,että huonoimmat ruuat ovat paikoissa, joissa on innokkaimmat sisäänheittäjät! Paras kotiruoka sen sijaan löytyi vuorikylästä Eloksesta, vanhan puun suojassa nautittuna. Matkakumppanit taisivat hymähdellä mousaka-innostukselleni, mutta pitäähän sitä paikallisia herkkuja maistella :) Meidän Proimos hotellin allasbaarista löytyivät kuitenkin matkan parhaat ruuat maku-hinta-laatusuhteeltaan. Uskomattoman hyvä kokki oli Manuelon ravintolassa. Huonoin aamupala sekä sisällöltään, että hinnaltaan oli kalliissa rantapaikassa Agia Marinassa, vaikka tuokin paikka oli Trip Advaisorissa hyväksi rankattu. Toki ympäristö, meren läheisyys ja tunnelma valloittivat tuossa rantaravintolassa, jossa aurinkotuolien vuokra kuului annoksen hintaan.

Platanias ei yllätä, se on oikein tyypillinen turistirysä. Yksi tie läpäisee kylän ja tuon tien varrella kymmeniä pieniä turistikauppoja, joissa kaikissa sama tarjonta.

Loppuloman kohokohta oli ehdottomasti Menies vene-retki, joka oli sekä laadukas järjestelyiltään, että sopivan mittainen ja sisällöltään mahtava. Retken isäntä piti meistä hyvää huolta ja vene pysähtyi kahdella eri kohteella, jotta pääsimme snorklaamaan. Vesi oli upeaa, kristallisen kirkasta ja samalla turkoosia. Mukana olleet juniorit nauttivat myös todella paljon, kun veneen katoltakin sai hypätä veteen valvotuissa olosuhteissa. Rannalla jolla pysähdyimme, sijaitsi myös vanha arkeologinen Artemiksen temppeli, jonka lähellä hetken keskityin ja taisinpa saadakin yhteyden Jumalattaren voimaan ;) Suosittelen todella Kolymbari- boat trip-retkeä kaikille Kreetalla kävijöille. Laivan nimi on Eva. Retki maksoi aikuiselta vain 25 e, ja laivalta voi ostaa omakustanteisesti pientä purtavaa, olutta ja muuta juomaa.

Kreeta on turvalllinen ja upea matkakohde ja Geranin kylä sekä Proimos hotelli olivat meille nappi-valinta. Mutta, niin erilaisia uniahan me näemme tässä maailmassa,  sillä hotellissamme majoittunut rouva oli aivan toista mieltä. Hänestä Gerani oli takapajula, jossa ei ole mitään, Platanias aivan surkea paikka ja koko saari niin onneton, että hän olisi mieluusti lähtenyt jo kotiin melkein samantien kun saapui:) Kun kuuntelin häntä,ihmettelin olimmeko samalla saarellakaan...

Mousaka maistui ja myös Mythos olut, joka olikin yllättävän maukasta suomi-tytön suuhun, varsinkin kun oluen juonti nykyään on kovin harvinaista :)

Lennot sujuivat mukavasti, vaikkakin menolento oli yöllä ja majoituspaikassa pääsimme nukkumaan vasta puoli viiden maissa, kukon kiekuessa jo herätystään. Muutoinkin Proimoshotellin sijainti oli hyvin maanläheinen, puutarhoineen ja vuohineen!

Kreikka valloittaa aina ja yöunet matkan aikana olivat todella voimakkaita ja tietoisiakin. Ehkä uniin vaikutti parasta-aikaa meneillään olevan Tähti-itse-verkkokurssikin, mutta tuntui, että sielu täyttyi Kreetalla auringolla ja elämällä pitkän talven jälkeen ja kesäkausi pääsi käyntiin oikein kunnolla. Kiitos Kreeta ja Kreikkalaiset Jumalat ja Jumalatteret! Ehkä  nähdään taas....

-- 

Anna valosi loistaa!

Aikamatkalla Tallinnassa

Niin joutui armas aika, eli vuotuinen Hannele-kerhon kokoontuminen, joka on suuntautunut erilaisiin kohteisiin suloisessa Suomen maassa. Olemme aiemmin viettäneet pidennettyjä viikonloppuja Kalajoen hiekoilla raikasta merituulta haistellen, Hangon rantoja pyöräillen sekä Naanatalin hienostuneessa puutaloidyllissä, niinpä tällä kertaa lähdimme tämän kokoonpanon ensimmäiselle ulkomaan matkalle, keski-aikaan eli Tallinnaan. Vanhasta kaupungista majoituspaikaksi valikoitui upea huoneisto, aivan kaupungin kuuluisamman kummitushuoneiston vierestä, osoitteesta Rataskaevu 16.

Tuo tarina pitää sisällään monia hurjalta kuulostavia käänteitä, olihan kyse itse paholaisen häistä. Meillä oli vain vähän havaintoja tuollaisen hääväen juhlinnasta, mutta muita aaveita kyllä leijaili eri aikakerroksissa meidänkin huoneistossamme. He olivat pääosin naisia, keski-aikaisiin vaatteisiin puettuja ja hyvin rauhallista sorttia :)

Olen vieraillut Tallinnassa useaan kertaan, kuten varmaan moni teistä lukijoistakin. Tällä kertaa halusimme kuitenkin asumaan ihan tapahtumien ytimeen, eli lähelle Raatihuoneentoria ja kaikkea ravintolatarjontaa. Old House huoneistot löytyivät Bookingin kautta ja kuvienkin perusteella olivat todella mahtavia leveine lankkulattioineen ja viistoine kattoineen. Talo on peräisin 1600 -luvulta, mutta täysin mukavuuksilla varustettu nykyisin, myös takka ja sauna löytyi meidänkin Tallinnan kodista.

Sää suosi upeasti, vaikka olikin vasta Toukokuun puolenvälin tienoo! Helsingissäkin ehdimme viettää aikaa ennen laivan lähtöä ja nauttia Nepalilaista ruokaa. Kerrankin myös sataman terassilla tarkeni tai oli suorastaan kuuma!

Tunika.fi sai meidät tai ainakin osan meistä vieraakseen joka päivä, sillä meillä naisilla taisi olla shoppailuvaihde päällä! Mahtavaa palvelua saimme ja kuoharit nautimme tryfffeleitten kera:)

Uskollinen Oura - sormukseni kertoi, että kävelyä tuli 15 km per päivä ja jaloissa tunne kertoi samaa, sillä kenkävalinta ei mennyt ihan nappiin. 

Oura kapinoi myös valmiustilan laskua, sillä syystä taikka toisesta meinasivat unet jäädä lyhyeksi ja sykettä riitti, öin ja päivin! 

Pieniä kommelluksia koimme vähän väliä, mutta onneksi huumoria riittää. Jopa huijaritaksi, joka peri meiltä kolminkertaisen hinnan, saa syntinsä anteeksi. Seuraavalla matkalla tutustutaankin tarkemmin taksien hintoihin ja tarjontaan. Tee sinäkin niin, jos Tallinnaan mielit taksilla ajelemaan!

Lauantain mukava baarikokemus oli Tirolilaista tunnelmaa tihkuva Beer House, joka sijaitsi aivan lähellä meitä ja toivomuskaivoa, joka oli talomme edessä. Tuossa baarissa vauhtia antoivat myös perinteisiin asuihin pukeutuneet tanssijat ja elämää riitti.

Intialaisen ruuan ystävänä ravintola Chakra oli todella ihana yllätys! Pieniä vaikeuksia oli paikka löytää, mutta new age- kaupan kassaneiti neuvoi menemään muurin ali ja dadaa! Siellähän se paratiisi olikin. Söimme sisäpihalla lintuja väistellen ja tunnelmasta nauttien. Upea vanha rakennus tuokin! Vinkiksi kuitenkin; 2 chiliä ruokalistalla tarkoittaa TODELLA tulista, eikä mitään pientä makunysytöitten hivelyä!

Tompean mäelle tietenkin kiipesimme ja olimme niin turistia, että! Kik de Kök on ennestäänkin tuttu, mutta aina kiinnostava paikka. Se on Tallinnan vanhinta antia, eli 1300- luvulta peräisin. Vahinko vaan, että Neitsytmuurin kahvila oli hävinnyt. Kuitenkin löysimme lähistötä hyvän terassin ja kahvilan, jossa hinnatkaan eivät huimanneet. Muutoinhan hintataso on noussut lähes Suomen tasolle, ellei vähän ylikin.

Katedraali Neitsytmuurin vieressä oli vaikuttava kokemus. Pieni meditaatio siellä osoitti, että paikassa on paljon vaikuttavia enkeleitä,pitämässä kirkon energiaa yllä.  Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti viisasti on meille opettanut. Tämän meidän matkammekin osoitti, kun saimme taas viettää aikaa mitä parhaassa Hannele-seurassa (meidän jokaisen toinen nimi on Hannele) ja nauraa ja päivitellä elämän menoa ja yrittää väistellä kuumia aaltoja, tuota keski-iän mukanaan tuomaa pasaatituulta...

Ja portaista on vielä kerrottava! Asuntomme sijaitsi kerroksessa 3 ja kuten arvata saattaa 1600-luvulla ei hissejä tunnettu. Todella hurjat ja jyrkät portaat olivat nämä, en ole ennen moisia kulkenutkaan. Korkokengillä kävellessä hengen lähtö olisi ehkä ollut lähellä, mutta tennareilla onnistuimme aivan hyvin.

Täydenkuun yö.

Mutta entäs sitten paluumatka? Se kesti minun osalta 14 tuntia ja ystävän osalta lähes 15. Naurettiin, että tuossa ajassa olis melko pitkälle jo päästy, mutta tietenkin on luvassa jännittäviä hetkiä, kun suurimman osan matkaa hoitaa VR junalla, joka ei kestä lunta, pakkasta eikä nyt myöskään "hellettä" jota siis oli noin 20 c ja "raiteet vääntyi, laakerit kuumeni, ja akselit olivat pudota sekä juna kaatua..." kuten ystävällinen konnari meille kuulutuksissaan kertoi. 

Junan veturia oltiin "melkein vaihtamassa" koko Helsinki- Oulu välin ajan ja joka toinen minuutti vaihtui päätös, vaidamme, emme vaihda...vaihdamme. Kuului mm:

"Ouluun menijät vaihtakaa junaa seuraavalla asemalla..." Sitten minuutin päästä: "Älkää sittenkään vaihtako, tämä juna meneekin Ouluun..." ja taas minuutin päästä. "Ei kun kyllä tämä menee Rovaniemelle.." Ja Joka välissä konnarin iloisia (omasta mielestään) hauskoja kuulutuksia:

 " Juna pysähtyy ja voitte poistua junasta vilvoittelemaan (sillä olihan siellä helevetin kuuma ja ilmastointi ei toiminut, vessat lainehti ja ruokaa ei saanut, koska ravintolavaunuun jono oli monen vaunun mittainen) ja tämä hauska kohta oli siis kuulutuksessa: "Lähetöön liikkeelle kun konnarin pilli vislaa". 

AAAA että! Oli paljon muitakin farssimaisia käänteitä ja höpötystä, sekä tunnelma kuuma, myös henkisesti monella, mutta eipä enempää siitä..Päästiin Ouluun 3,5 h myöhässä yöllä ja jälleen tuli hieman lyhyempi yö nukuttua...

Matkailua avartaa. Ja nyt on todella selvinnyt se, ettei juniin vo luottaa, mutta mikäs teet kun on monopoli kyseessä?  Meidän on vain tyytyminen siihen, ettei vetureita kannata etukäteen tutkia, kun lädetään ajamaan Suomen päästä päähän, sillä nytkin monta kertaa kuului kuulutus:

 "Veturissa on ilmennyt USEITA vikoja."  No huumoria hattuun, ja ystävän kanssa meillä vitsiä riitti siitä, kuinka metsätaipaaleella hyppäämme pois kyydistä ja kiskomme matka-askit kynnöspeltoa pitkin läheiseen maataloon ja tilaamme taksin, TAI mikä vielä parempaa korkkaamme tulijaisviinit jo pellolla, Annen ja Ellun malliin. Mutta ei. Sitä emme toki tehneet, olemmehan kunnon kansalaisia ;)

No ei muuta kun nokka kohti seuraavia seikkailuja, jotka sijoittuvat Kreetalle, Minotaurusten saarelle, aivan pian.

Tässä vielä linkki tarinaan tuosta kummittelevasta huoneistosta, joka muistini mukaan on nro 6, jos halutte kokea tunnelmaa ihan autenttisissa olosuhteissa: 

https://www.rantapallo.fi/kaupunkilomat/tiesitko-tata-tallinnan-suosituimman-ravintolan-takaa-paljastuu-kaamea-kummitustarina/?fbclid=IwAR3mBQdtHcEXkoEs6HJqgVsfNtQUR3ZpPohuLDzMUJjmtJjsMIEi7LJNi64

-- 

Elätkö puutteessa?

Otsikko voi johtaa harhaan. Puutehan ilmenee elämässämme niin usealla eri elämän osa-alueella :) Meillä voi olla puutetta rahasta, rakkaudesta, terveydestä, ystävyydestä, seksistä tai henkisyydestä, tai vaikka kaikesta. Voi olla, että toisten silmissä olemme vauraita, mutta silti itse tunnemme, että elämästämme puuttuu paljon. 

Mikä on kaiken puutteen juuri? Ankaruus itseä kohtaan. Uskon puute siihen, että ansaitsemme kaiken hyvän. Ja ettei  meidän tarvitse maksaa toisen elämän osa-alueen huononemisella, toisen alueen paranemista, kuten egomieli hauskasti meille esittää. Olet varmasti kuullut veikkausvoittajasta, jonka tilillä rahat polttelivat niin, että hän oli tuhlannut ne alta aikayksikön ryhtyen jälleen köyhäksi, sillä onhan tuttu ja turvallinen köyhyys toki mukavampaa kuin vaarallinen vauraus?

"Olen  mieluummin köyhä ja onnellinen, kuin rikas ja onneton..."Tätä kliseetä kuulemme ihmisten aika-ajoin toistavan. Hei haloo! Miksi köyhyys olisi onnellisempaa kuin rikkaus? Kumpikaan ääripää tuskin tuo onnea, vaan onni on aina sisällämme, mutta ei köyhistely tee kenestäkään parempaa ihmistä, vaikka vanhat uskomukset asketismista suhteessa henkisyyteen ovatkin monelle meistä iskostuneet mieliimme kuin tatuoituna. Egon hauska tapa laittaa asioita samalle viivalle ja tehdä outoja vertauksia on varmasti tuttua, vai onko sittenkään? Uskommeko me kaikkiin vanhoihin sananlaskuihin niitä todella tarkastelematta. Jos köyhyys toisi onnea tai olisi henkisyyden mitta,  niin luulisi Suomessa olevan todella paljon onnellisia ja valaistuneita köyhiä, jopa leipäjonoissa rallattelemassa. 

Toki rikkaus ja vauraus on paljon muutakin kuin rahaa. Se on aikaa, ystävyyttä, rakkautta, hyviä ihmissuhteita ja henkisiä löytöjä sekä ohjausta. Itselläni oli vielä esimerkiksi kymmenen vuotta sitten puutetta hyvin monesta asiasta, kun kolmen lapsen yksinhuoltajana paria kolmea työtä tehden kuljin elämän polkuja. Ei ollut rakkautta eikä rahaa, omasta ajasta puhumattakaan. Ystäviä oli onneksi tuolloinkin ja paljon muutakin hyvää,kiitos siitä. Tein paljon työtä kuitenkin ajatustasolla ja meditaation kautta, poistaakseni esteitä tieltäni ja uskalsin astua unelmieni elämään, jossa minulla on---ei toki liian isot tulot-- mutta paljon aikaa ja vapautta, rakkautta ja vaurautta monella tasolla. 

Vaurastuminen eri alueilla elämässä on vaatinut vastaanottamisen opettelua, omien ajatusmallien rehellistä kyseenalaistamista ja alitajuisen syyllisyyden anteeksiantamista: Tästä viimeisestä mm. Ihmeiden oppikurssi opettaa kauniisti ja tehokkaasti ja ainakin minä olen saanut paljon paljon apua kyseisestä kurssista. Oppaani Akenaton opettaa tietenkin myös jatkuvasti minulle, ja kauttani muille, kuinka oppia todella ottamaan vastaan armo = kaikki se hyvä mitä meille on tarjolla, jos emme siitä kieltäydy siksi, ettemme usko olevamme sen arvoisia.

Etkö usko, että egomieli on ohjaksissa kun puutetta jaetaan? Annanpa esimerkin. Sinulla on "ihan ok elämä", et  ole hirveän tyytymätön, muttet tyytyväinen tai onnellinenkaan. Kokoajan siellä taustalla kytevät unelmat; jospa uskaltaisin jotakin muuta? Tukeeko menneisyyteen perustuva egon ajatusmalli sinua luomaan uutta elämääsi, vaikkapa ottamaan vapaata, vaihtamaan työpaikkaa, jos se ei ole aivan varmaa, tai vaikkapa hyppäämään yrittäjäksi? Harvoin! Ego toppuuttellee, että elähän nyt, tyydy siihen mitä nyt on, ettei vaan mitään huonompaa vielä tapahdu...

Ja jos sinulla on ollut vaikkapa pitkään puutetta rakkaudesta tai rahasta, mutta terveytesi on ollut loistava, niin eikö sitten, jos saatkin ihanan ihmissuhteen elämääsi tai suuren summan rahaa tilillesi, rupea terveys jollain tapaa reistamaan...? Tai jotakin muuta, niistä tuhansista tavoista, joilla ego yrittää vetää mattoa jalkojemme alta. Egon mottohan on, ettet saa olla vauras kaikilla osa-alueilla sillä kärsimyksellä maksat alitajuista syyllisyyttäsi, joka ilmenee AINA  jonkinlaisena puutteena elämässäsi. Mitä iloa on vaikkapa hyväpalkkaisesta työstä, jos se vie kaiken AJAN elämästäsi, etkä pysty nauttimaan vauraudestasi?

Minulla on vielä myös hieman tekemistä sen suhteen, että myös talous olisi täysin tasapainossa, yksinyrittäjänä kun suhdanteet vaihtelee :) Olen kuitenkin valmis jakamaan jo nyt oppimani vaurausajattelun perusteet, sekä niukkuuden syyt kanssasi päiväkurssilla su 26.05. Oulussa. 

Tule mukaan havainnoimaan ja harjoittelemaan miten voisit muuttaa ajatuksiasi, jotta olisit valmis vastaanottamaan ja olemaan vauraus? Meidän täytyy TUNTEA se, pelkkä ajatus ei riitä. Mutta ajatuksesta kaikki alkaa. Tunne seuraa perässä ja pian huomaat eläväsi unelmiesi elämää rohkeasti ja vapaana!

Jos tahdot mukaan kurssille laita viestiä: marjut.moisala@gmail.com, laitetaan egolle = pelolle kapuloista rattaisiin!

Kurssi kestää noin 10-15.30 saakka ja kustantaa 60 e. Tarkemmat tiedot osallistujille.

Kaija K Superlaivalla voimaantumassa

Matkailukärpänen on puraissut minua taas pahimman kerran, mutta onneksi vain se, eikä esimerkiksi keväinen superpunkki :)

Jo talvella Tammi - Helmikuun vaihteessa ajaessani autolla poikani kanssa, kuulin mainoksen Kaija K superlaivaristeilystä. Kaijan ainut kevään keikka! Olimme haaveilleet jo tovin tyttäreni kanssa yhteistä keikkakokemuksesta juuri Kaijan keikalla ja samoin tyttäeni oli haaveillut silmät ymmyrkäisenä jo pitkään pääsemisestä taas laivalle, joten nyt oli mahdollisuus yllättää hänet 18-vuotispäivän kunniaksi mahtavalla risteilyllä, jonne hän pääsisi mitä parhaammassa seurassa, eli äippänsä kanssa! :)

Olipa vaikea pitää yllätystä salassa synttäreihin saakka, mutta onnistuin...Matkan suunnittelua sitten piisasikin kun salaisuus paljastui ja synttäriprinsessa oivalsi, että luvassa on hauskuuksia horisontissa.

Tietenkin, kun täältä pohjolan perukoilta lähtee reissuun, niin junat ja hotelli ovat välttämättömät hankkia ennakkoon. Harmi, kun täältä meidän lähirannasta ei (vielä) risteilijöitä lähde.

Kaija K Superlaiva oli Siljan Baltic Princess ja ohjelma oli kyllä aivan ainutlaatuinen. En ole koskaan aiemmin ollut millään teemaristeilyllä, mutta laivalla kuulin, ettei tälläisia risteilyitä ole ennen järjestettykään, sillä kaikki ohjelma oli teemanmukaista; Kaija - karaoke, Look - a- like-kilpailu - kunnon keikka yöllä, sekä akustinen keikka ja intiimi haastattelu paluupäivänä, drag-show (aiheena suomalaiset artistit) ja paljon muuta! 

Pukeutumiskoodina oli mustavalkonen, kuten Kaijan tapa on ja mukava oli katsella laivallista voimanaisia ja muutamia miehiäkin, teeman mukaisissa asuissa:) Sami Kuronen oli risteilyn isäntänä ja Ilta viihdytti piano-baarissa. Laivalla oli myös Kaija K - näyttely ja Ilari Hämäläinen trubaduurina, sekä tietenkin Joku paikallinen bändi ja tiskijukat. Jotkut kansalaiset jaksoivat vielä kisata Kaija-tietovisassakin ja pelata bingoa.

Vain pubi oli Kaija - vapaata aluetta, mutta sinne emme jalallamme astuneet...

Torstaina 11.04. laiva lähti Turun satamasta 19.30 ja me syöksyimme jo kello 19.00 nauttimaan siitä kuuluisasta laivan buffetista, jonka jälkeen liikkuminen yleensä tapahtuu pyörimällä. 

Nyt kuitenkin maltoimme mielemme ja kielemme ja pystyimme poistumaan paikalta kävellen, vaikkakin hieman horjuen. Pöytäseurana meillä oli kolme mukavaa naista, joilla juttu lensi:) Muutenkin koko risteilyllä vallitsi "samaa heimoa"- tunnelma ja ihmisillä oli hymy herkässä ja juttua riitti tutuille ja tuntemattomille. Paitsi yön keikalla oli se yksi mätä omena, joka meinasi pilata koko hedelmäkorin, riehumalla ja tönimällä sekä heittämällä juomat päällemme, mutta tästäkin selvittiin Merkabaa pyörittämällä :)

Nostan hattua Kaijalle. Hän on todella mahtava artisti, sillä heti ensi tahdeista lähtien oli yökerhossa täysi meno päällä. Ja keikka oli siis aivan superia KOO  -laatua.

Muutaman tunnin yöunen jälkeen heräsimme artistin ääneen, kun hän kuulutti väkeä aamupalalle. Koko matkan ajan Kaijan kuulutukset kutsuivat faneja millon mihinkin suuntaan. Toki taisivat kuulutukset olla ennakkoon äänitettyjä, mutta todella hyvin oli tämä teemariesteily järjestetty. Kaikki ja aivan kaikki, jopa hissien ovissa olevat logot olivat KK - kuvioitu, eli Kaijan logolla varustettuja. Kaikkialla oli KK- ilmapalloja ja muutenkin kaikki toimi loistavasti! 

Hieman huterissa tunnelmissa sitten äiti ja tytär, tai siis varsinkin äiti, heräsivät uuteen risteilypäivään ja aamupalle. Aurinko paistoi ja Ruotsin rannikon maisemat miellyttivät silmää. Tietenkin shoppailua tuli harrastettua melkolailla ja useaan kertaan. Joka kerta kun lähdimme kaupasta sanoin: "No, nyt ei enää tulla tänne..." Mutta minkäs teet, kun olet nainen ja näköpiirissä väikkyy monenmoista mukavaa ;)

Paluumatkan paras anti oli Asko Kallonen haastattelemassa Kaijaa, sekä akustinen keikka, jonka aikana kuulimme erilaisia versioita tutuista lauluista, sekä erilaisia sovituksia, mm jazzia, joka kuulostikin oikein jännältä. Saimme pari makupaa myös vielä julkaisemattomista lauluista.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, vai loppuuko? No risteily ainakin loppui pe iltana, kun laiva saapui Turun satamaan ja taksi kuljetti meidät hotellin suojaan ja VR lopulta takaisin Ouluun. Kerrankin olin tyytyväinen VR.n toimintaan, sillä menomatkalla meillä oli vain vähän aikaa kirjautua sisään laivaan ja pelkäsin, että käy kuten aiemminkin, eli juna myöhästyy tunnin tai pari :) Se oli kuitenkin ajoissa mennen tullen. Hyvä VR!

Matkailukärpänen surisee tietenkin taas korvissani ja Toukokuulla odottaakin uudet seikkailut mahtavan Hannele-kerhon kera, mutta siihen saakka nautitaan Pääsiäisesta ja Vapusta, sekä kevään ensi surinoista ja pyöräretkistä.