Itä-Rukalla
Sanotaan, että itse
matka on tärkeämpi kuin päämäärä, kuitenkin lähimatkailussa
on ajoittain hyvä löytää määränpää, joka ei ole ennestään
aivan tuttu. Sellaisen löysimme kuluvana kesänä Kuusamon
reissulla, kun siirryimne retkeilemään naapurikunnan puolelle
Posiolle.
Livojärveä
kutsutaan Lapin Rivieraksi eikä suotta, mahtavaa hiekkarantaa
riittää ja järven selkä komea. Paratiisissa tahtoo kuitenkin olla
usein se käärme, niin tässäkin tapauksessa. Tuuli oli nimittäin
niin valtava, ettei uimisesta oikein voinut kuin uneksia.
Kahlatessakin meinasi suonenveto iskeä. Rannalla oli kuitenkin
muuten mukava viettää aikaa joogaten ja palloillen.
Livo
Toisena päivänä
Posion Riisitunturi sai meidät vieraakseen. Olin jo pidempään
haikaillut Riisin rääpäisyä, joka on 4, 5 km reitti perille ja
takaisin. Sää suosi, vaikka ukkospilvet ajattivatkin meitä
astelemaan paluumatkalla melkoisen rivakasti :)
Maisemat Riisin
huipulta olivat huippuluokkaa ja pieni meditaatiokin tuli koettua,
vaikka kanssakulkijoita taisivat innokkaat matkatoverimme sääsket
ja mäkärät hieman haitata. Kävellessä eivät hyttyset pysyneet
perässä ja ”tuulipojat” auttoivat tietenkin minkä kerkesivät.
Juttelimme lasten
kanssakin Tuulipojille, ja pyysimme sadepilvien poisviemistä,
taisivat kuulla pyyntömme :) Sadetta saimme vasta kun olimme
päässeet auton suojiin ja sittenpä sitä tulikin enempi kuin
tarpeeksi.
Riisillä oli aivan
oma energiansa, joka poikkeaa mielestäni lähiseudun vaaroista ja
tuntureista. Huipulla havaitsin useita lumikvartsisuonia ja isoja
kimpaleitakin, joiden päällä saattoi istua. Lumikvartsi on hyvin
hoitava ja puhdistava kivilaji, joten eipä ihme, että Riisi vetää
puoleensa kulkijoita. Nytkin oli polulla sakeasti porukkaa, mutta
hyvin mahduttiin kulkemaan ja nuotiollekin.Ja sitten se Titicaca…
Olen vieraillut vuosia sitten Perun Titicaca järvellä, joka lienee
maailman korkeimmalla sijaitseva järvi (noin 4000 metrissä)
Riisitunturin reitille osuu myös korkealla sijaitseva lampi, eli
Ikkunalampi, joka lienee alueen kuvatuin kohde. Erikoiseksi paikan
tekee se, että kun katsoo lampea, sen reuna näyttää leijuvan
ilmassa, sillä taustalla näkyy isompi vesistö, jonne pudotusta on
todella paljon. Tuntuu ihmeelliseltä, miten Ikkunalampi pysyy
paikallaan. Tuota ihmettä piti tovi istua ihastelemassa:)
Riisi
Riisi
Verrattuna vaikkapa
Pikku Pyhätunturiin Sallassa, oli Riisille helpompi patikoida,
jyrkkiä nousuja oli vähän ja kivirakka puuttui. Polku vaikutti
lähes liiankin sileältä ajoittain. Sallan tunturiin verrattuna
maiserma oli ehkä vähän kesympi, mutta kumpikin tunturi auttaa
kyllä patikkajalanväpätykseen ihan mukavasti!
Riisitunturin maisemaa
Kuusamo yllätti
tällä kertaa myös lämpimällä ilmastollaan, sillä sitä en ole
monesti kokenut että lämpötila nousisi Kuusamossa yli 20 C, nyt
sekin tuli koettua.
Luonto on mahtava
voimavara ja juuri palatessani nyt junassa Marielundin
intuitiokurssilta Turusta muistelen, kuinka saimme jutustella erään
Haltijan kanssa suhteestamme luontoon ja lunnonhenkiin. Hän sanoi,
että huolienergiaan samaistuminen nykyajassa, kun media suoltaa
syyllistävää draamaa luonnontilasta, ei ole tarpeen. Äitimaa
pitää kyllä huolen itsestään, mutta meidän ihmisten on
ihmiskuntana varmasti tarpeen pitää myös huoli itsestämme.
Kuulimme myös, että vaikka media ei sitä mieluusti
korosta,(keskittyessään uhkakuviin) niin yhä enemmän ihmiset
tässä ajassa kunnioittavat luontoa, harraastavat sitä ja
muodostavat aivan uudenlaisen suhteen luontoon, luontomeditaatioiden,
puuhengityksen ja luontoa kunnioittavan matkailun kautta.
Marielundissa
juttelimme myös erään puuvanhuksen kanssa, mutta kerron
siitä reissusta myöhemmin!
Posion Titicaca eli Ikkunalampi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti