PYHITYS VALLOITTI

Onko niin, että ego elää valloituksista? Ihmisellä on suuri tarve nousta korkealle, nähdä kokonaisuuksia...vai eikö se olekin sydän, joka haluaa olla lähellä taivasta ja vapaa kuin kotka, jonka mekin Pyhityksen rinteeltä näimme lentelemässä maiseman yllä? 

Emme me valloittaneet Pyhitystunturia, vaan se valloitti meidät.

Luonto kutsui siis jälleen Syötteen mökiltä minut ja Pirjo - ystävän ja tällä kertaa kipuamaan Taivalkosken korkeimmalle kohdalle, Syötteen tuntureitakin korkeammalle Pyhitys tunturille, jonka laki on korkeudessa 422 m merenpinnasta. Sää oli helteinen ja paarmainen, mutta melko varhain aamulla heräsimme matkaan, jotta lämpötila ei ehtisi kivuta kolmenkympin pintaan. LA- neiti eli google maps jälleen vei väärään suuntaan Ahmaselkosentietä etsiessään, eli jos olet menossa Pyhityksen valloitettavaksi, niin Posion kautta tulevaa tietä en voi suositella. Kapea, mutkainen ja mäkinen tie, jossa lähes metrinkin kokoinen kuoppa, jonne emme onneksi ajaneet, sillä joku ystävä oli laittanut kuoppaan ison koivun varoitukseksi. Mutta oli todella jännittävä jo ajomatkakin tuota kautta Pyhityksen parkkipaikalle, poroja väistellen myös.

Parkkipaikka kuitenkin löytyi ja ensimmäinen osuus metsäautotietä laavulle on kuulemma noin kilometrin tai vähän päälle ja ihan helppo taivaltaa. Laavulta alkaa melko jyrkkä ja todella kivikkoinen ja juurakkoinen nousu huipulle. Pohjola on Villi! Laavulla seisahtaessa metso meinasi käyttää meitä kiitoratanaan ja muutenkin oli tunnelma hyvinkin luonnonläheinen. 

Kun nousimme hieman ylemmäs alkoi aivan läheltä pusikosta kuulua ryminää ja selvästikin karhun örinää. Olimme aiemminkin tuon saman äänen kuulleet niin luonnossa, kuin videolta, joten ei voinut erehtyä siitä, että itse metsän kuningas oli paikalla meitä vastaanottamassa. Kieltämättä monenlaisia ajatuksia mielessä ehti käydä kun kuulosteltiin mihin suuntaan olisi paras lähteä, mutta sitten tuli selkeä olo; eteenpäin! Nousu oli minunlaiselleni melko kunnottomalle ihmiselle todella rankka ajoittain, mutta onneksi kaveri kannusti :) Ja välillä toki paarmoista huolimatta pystyi pysähtymään maisemia ihailemaan ja tankkaamaan vettä.  Kuitenkin nousu palkittiin ruhtinaallisesti! Mitkä maisemat puista paljalla huipulla odottivatkaan!

Pitihän sampanjatkin korkata ja kippistää kesän, maisemien ja Pirjon lähestyvien synttäreidenkin kunniaksi ja ah kuinka  hyvältä eväät ja kahvi maistuivatkaan tuolla ylhäällä, rauhassa, valtavien keltaisten perhosten ja luonnonhenkien seurassa. Meditaatiossa paarmatkaan eivät viihtyneet aurassamme, vaan pakenivat. Kun  mieli rauhoittuu, niin ympäristö välittömästi vastaa siihen. Paikan haltijoiden ja maahisten kanssa jutustelin ja kumpikin me havaitsimme myös tuulettaret ja kuulimme heidän laulunsa. Kerrassaan pyhä paikka, jonka energia valloitti meidät kulkijat.

Sää oli erittäin selkeä, joten näkymät olivat täysin esteettömät kauas Posiolle,  Kuusamoon ja  Kostonjärvelle sekä Syötteelle. Upeaa!

Matkalla näimme myös kuukkeleita, sisiliskon sekä lisää poroja, jotka nyt ovat kovasti liikkeellä teillä. Myös valkoisia poroja näkyi ja eräs huonompi turkkinen oli tankkaamassa palattuamme Syötteen kyläkaupan bensatankilla. Liekö sekin ihmetellyt bensan hintoja, joissa todella paljon ihmettelemistä riittääkin.

Laskeutuminen alas vaaralta oli paljon helpompaa kuin nousu. Ja päätimme ehdottomasti palata Vaarankylän kautta takaisin ja jättää Posion tien kuopat koluamatta. Erikoisen hienoja suomalaisia maisemia oli myös tuolla reitillä. Todettiin muuten, että Pyhitys nousee meillä ainakin top 5 luontokohteiden joukkoon, minulla varmaan jo top 3 joukkoon yhdessä Saanan ja Pyhän Nattasen kanssa.  

Mökillä meitä odotti muurahaisten kanssa vakavat keskustelut siitä, missä heidän paikkansa on.... Toivon mukaan viesti meni perille :)

Suosittelen Pyhitystä käyntikohteena kaikille, joilla jalka nousee. Katseen on hyvä pysyä koko ajan maassa rinneosuudella, paitsi kun pysähtyy. Nousu on merkitty Syötteen kansallispuistojen reittejä  kuvaavaankin esitteeseen vaativaksi. Tietenkin sään on hyvä olla selkeä, jotta huipulta mihinkään näkee. Gooleen parkkipaikan osoitteeksi kannattaa kirjuuttaa Ahmaselkosentie 212.

Samaan reissuun monet ovat yhdistäneet Soiperoisen, mutta me jätimme jotakin seuraavaankin kertaan.

Pyhää kesää Sinulle! 

Marjutilta, joka suuntaa seuraavaksi Ultra-päivien tunnelmiin Kuortannelle.

Rodoksen zen-mestareita tapaamassa

 

Ympäri mennään, yhteen tullaan! Ensimmäinen oikea ulkomaanmatkani yli 30 vuotta sitten suuntautui juuri Rodokselle. Kauppaopiston naiset, todella kääntöivät pään tuolla reissulla, sillä uskalsimme uida meressä Maaliskuisissa lukemissa kun paikalliset värjöttelivät villapuseroidensa suojissa.Tuolloin ratsastin aasilla Lindoksen akropolille, tällä tämänkertaisella reissulla akropoli jäi valloittamatta helteen ja monituisten muiden pikku seikkojen vuoksi, mutta...Rodos hurmasi jälleen ja jätti jäljen sydämeen, kuten myös ihoon.

Reissu alkoi Oulusta 1.6.22 ja Turkkilaista yölentoa kutsun karjan kuljetukseksi, sillä tunnelma oli melkoinen, miehistö hyvin väsyneen oloista, tilaa ei juuri lainkaan ja tietenkin yölento on muutenkin haastava. Kuitenkin perille päästiin ja paluulennoksi olivatkin hankkineet oikein airbussin, joka toimitti asiaansa paljonkin paremmin.

Olin aistinut henkimaailmaa ennen tätäkin matkaa ja koin, että meillä oli voimakas opastus, joka liittyi mm entisiin inkarnaatioihin Temppeliherrojen aikaan. Rodoksen vanhakaupunki on toiminut ritareiden keskuspaikkana pitkään keskiajalla. Voimallisin paikka oli Suurmestarin palatsi, jossa vastaan vyöryi runsas määrä pyhää geometriaa ja upeita teoksia ja tunnelmia. Myös museona toimiva ritareiden vanha sairaala oli jännä paikka, unohtamatta ritarien katua, joka on vanhin katu noilla main. Pyhä geometria ja symboliikka on havaittavissa siis mielestäni parhaiten Suurmestarin palatsissa. Merkabaanhan eli valokehon muotoihin tuo liittyy, tietenkin myös luomisen liikkeisiin. Oli jännä kokemus seistä näissä punaisissa palloissa, jotka kuvassa näet. Koin, että koko palatsi oli hyvin moniulotteisen tähden muotoinen, energeettisesti kuvaten.

Rodoksen vanhan kaupungin tunnelma on upea. Löysimme Sokrateen puutarha nimisen ravintolan, jonka kattona ja viilennyksenä  toimivat appelsiinipuut. Valo siivilöityy kauniisti lehtien raoista ja paikan kissat olivat osa henkilökuntaa. Niin ne kissat! Rodoksella kissoja riittää ja tuntuu, että kaikki ruokkivat niitä, ne eivät näytä kuuluvan kellekään erityisesti, kuten tiedämme, kissat kuuluvat vain itselleen ja koirilla taas on "omistajat".  Tolle sanoo kirjoissaan tuntevansa monia zen-mestareita ja kaikki he ovat kissoja.  Tällä auringon saarella näitä mestareita oli paljon ja he todella antoivat esimerkkiä siitä, miten nauttia hetkestä!

Ehkä vaikuttavin hetki minulle oli kuitenkin huolimatta Suurmestarin palatsista ja vanhasta kaupungista, kun vuokrasimme auton ja lähdimme ilta-ajelulle ihan lähellä hotellia, eli Rodoksen akropolille. Ajoimme kai vähän harhaan, ja näin kyltin pusikossa. Pyhän Nikolauksen joku...Näin vihreän käytävän laskeutuvan alaspäin ja tietenkin piti lähteä tutkimaan mikäs paikka se on. Kun laskeuduin puitten kattamalla aukiolle sinne alas ja näin usean kissan vartioivan Pyhän Nikolauksen luolatemppeliä ja sen aarteita niin tuntui, että olen sadussa. Kissat juttelivat ja kun menimme luolaan sisälle siellä oli monia mahtavia ikoneita ja kynttilät paloivat, vaikka ketään ihmistä ei näkynyt missään. Tunnelma oli hyvin pyhä. Kerrassaan hieno paikka.

Akropolilla meditoimme hetken ja seikkailimme metsässä, joka toi mieleen erään aiemman matkan Intian Himalajalle. Mahtavia puita minulle puun rakastajalle. Akropolilla on temppelin restaurointi käynnissä ja hyvä  niin. Lehmät laidunsivat nyt zeuksen temppelillä. Ajan hammas pureutuu muotoihin, mutta vaikka kaikki muuttuu, niin samalla se kuitenkin pysyy samana, ajan taustalla.

Seuraava retkipäivä vei meidät Jeepillämme ihanaan Lindoksen kylään. Oli sunnuntai ja myös paikallisilla vapaapäivän vietto näytti suuntautuvan sinne päin. Kun saimme auton parkkiin oli pilvetön taivas ja mittari näytti + 32 C, olo oli melko voipunut aiempien päivien lämpöennätysten takia, joten suosiolla jätimme Akropolille kiipeämisen ja vietimme aikaa Lindoksen kauniissa kylässä ruokaillen ja ostoksia tehden. Pienempi ranta, josta olin lukenut eräästä blogista, oli tosi viehättävä. Se oli Apostoli Paavalin ranta ja toi mieleen tunnelmaltaan Kreetan vastaavan apostolien rannan, jossa on luolia. Mahtava poukama, kirkas kristallinen vesi ja yläpuolellamme vanha tunnelmallinen Atenen  temppeli. Viihdyimme tuolla rannalla oikein hyvin aina siihen saakka, että oli pakko lähteä palauttamaan autoa.

Yksi hienoimmista puolista Kreikassa on ihmiset. Niin myös nyt.

Hotelimme henkilökuntakin oli ylenmäärin ystävällistä ja ruoka tietenkin on kreikassa aina mahtavaa. Arvaas monta musakaa söin? No monta! Kreikkalaisten ystävällisyys ei ole lainkaan pakotettua tai päälle liimattua, vaan aitoa. Toisin oli eräässä Korean Barbeque paikassa, jossa saimme itse grillata ruokamme; hymyä riitti, mutta aitous pysyi poissa. Ruoka sentään oli kohtuullista;)

Tietenkin lomaan kuuluu myös oleminen, ei vain tekeminen. Oleminen rannalla, meren aaltoja kuunnellen, mikäpä voisikaan olla parempi tapa aloittaa kesälomani, joka jatkuu ja jatkuu....Hamaan syksyyn saakka, jolloin taas aloitamme uusin eväin :) Mukavaa kesää sinullekin!

Marjut

Alla kuvia vielä Suurmestarin palatsista.

Mökkiunelmat todeksi ja aarrekartta toimimaan!

Tämä kuvan poro on symboli mökkiunelmalleni, joka toteutui viime vuoden lopulla. Jo pitkään olin unelmoinut mökistä, mutta sen hankkiminen tuntui kaukaiselta haaveelta olosuhteiden pakosta. Sitten kesällä 2020 olin nuorisoni kanssa Lapissa ja Levillä eksyimme matkamuistomyymälään. Siellä tuo poro tuijotti minua seinältä, lähettäen telepaattista viestiä: "Osta minut...osta minut...tulevan mökkisi takan reunalle..." En ostanut. Mutta seuraavana päivänä kävin hänet kuitenkin hakemassa mukaan, sillä ajattelin, että unelmien eteen täytyy tehdä liikkuja, uskoa niiden toteutumiseen.

Tarina jatkui myös siten, että saman vuoden syksyllä olin meditoimassa kahden ystävän kanssa ja sain viestin, että mökki olisi pikkuhiljaa materialisoitumassa ja nimenomaan Syötteelle, joka on koko tämän elämäni ollut voimapaikkani. Syöte on tunturialueista eteläisin ja tunnettu myös ufo-aallostaan ja sen tutkijoista. Suurin osa Syötteen asukkaista on nähnyt ainakin jonkinlaisia valoaja taivaalla, eikä pelkästään revontulien muodossa.

Vuonna 2021 alkoi sitten mökin hankinta tiivistyä ja kävimme koeasumassakin erästä Iso-Syötteen rinteessä olevaa, mutta se ei tuntunut kuitenkaan omalta ja hintaakin oli liikaa.

Kuvassa rummuttelua Iso-Syötteen huipulla.

Kun asiat talousrintamallakin etenivät suotuisasti, olin valmis tekemään haaveista totta viime vuoden syksyllä ja kiikarissa oli  ensin kelomökki Kelosyötteeltä ja isohko 1990 -luvun mökki Pytkyharjusta. Kelomökki meni käsistä myös viime hetkillä ja ehdin jo teettää tuohon Pytkyn kohteeseen kuntokartoituksen ja tehdä tarjouksenkin, vaikka kohde ei kaikin puolin tuntunut oikealta, vaan osin kompromissilta. Kun nostin enkeliviestejä asiasta, sain monta kertaa viestin siihen malliin, että "Älä tyydy vähempään, kuin mihin Jumalainen ihmissielusi pystyy kurkottamaan."  Ihmettelin, että mikä homma tää on, kun ei mitään muuta kohdetta ollut tarjolla.

Kuvan puuvanhus löytyy Naavaparran polun varrelta.

Syötteellähän korona- aikana varsinkin mökkikauppa on käynyt jopa ylikuumana, eli kaikki hyvät kohteet viedään käsistä hetikohta kuin ehtivät etuoveen asti, tai jopa ennen. No totesin sitten "yläkertaan" toiveeni, että JOS parempi kohde on tulossa lähiaikoina, niin asiat menee siten, ettei tuo Pytkyn mökin kauppa toteudu. Näin sitten juurikin tapahtui, että tuon mökin osa-omistaja päätti käyttää lunastusoikeuttaan, jolloin kauppani peruuntui. Kyllä se silloin (egoa) harmitti, mutta....kuten aina parempaa oli luvassa! :))

Kuvassa mökin "prinsessahuone".

Tuossa vaiheessa päätin tehdä todella TARKAN aarrekartan mökistä. Ei siis mitään ylimalkaista, vaan tarkat määreet millainen, mistä ja millä hintaa. Eipä aikaakaan kun saimme viestin samalta välittäjältä, jonka kanssa aiemmat kaupat menivät mönkään. Hän oli luvannut kaivaa meille mökin vaikka kiven kolosta ja sen hän myös teki. Suuri kiitos siis Tunturi LKV.n Sarille! 

Pääsimme katsomaan Joulukuun alkupuolella mahtavaa kohdetta ennen kuin se tuli yleisesti jakoon. Tiesin jo silloin, että toimittava on heti, eikä viidestoista päivä ja niinpä matkasimme Syötteelle, jälleen kerran ja pääsimme katsomaan Romerantaa, Pärjänjoen rannalla olevaa kelohirsimökkiä, joka todella lumosi meidät täysin! Lunta oli jo maassa ja tunnelma oli kuin sadussa. Mökki ja koko piha-alue puumajoineen ja rantasaunoineen on todella viehättävä ja kun tontti oli vielä sopivan suuri ja naapureita harvassa, niin ah ja voi! Päätimme tehdä tarjouksen heti ja mökki ehti olla etuovessa vain vajaan vuorokauden kun tarjous meni läpi. 

Kuvassa pieni kooste Romerannasta.

Mökin mukana tuli valtava määrä rekvisiittaa, sillä aiemmat omistajat eivät halunneet viedä kuin henkilökohtaiset tavaransa mukanaan. Ja koska aiemmat asukkaat olivat hyvin esteettisiä, niin sisustuskin on suuressa määrin aiheuttanut ihastuksen huokauksia niin itsessä, kuin muissa mökillä käyneissä. Toki jotakin omaa on jo laitettu, kuten sänky ja sohva, sekä Pentikin shamaanikruunu, joka oli minulle se ehdoton must, kun mietin sisustusta ennen tämän mökin löytymistä. 

Mökin sisältä näkymä.

Huvittavaa on kuitenkin sekin, että  lähes KAIKKI mitä olin aikonut mökille ostaa, kuten esim Pentikin poro-kupit ja paljon muuta, löytyi sieltä jo valmiina. MIELI on voimakas työkalu. Aarrekartta toimii aina, ja nyt se toimi entistäkin tehokkaammin. Unelmat on todella tehty toteuttamista varten. Luonto, hiljaisuus ja kuukkeleiden seuraaminen lintulaudalla mökillä on parasta A- luokkaa harrastuksina. 

Ja Syötteen kansallispuiston raja kulkee tonttimme rajalla, eli reittejä riittää kuljettavaksi, luonnonhenkiä on runsaasti, rummut on jo kumisseet takkatulen loisteessa ja taivas on tähtiä täynnä hyvin usein. Mitä muuta ihminen voisi toivoakaan? Paitsi paljun pihalle ;) 

No toivon ja odotan kyllä jo kesän tuloa, sillä emme ole nähneet tonttia lainkaan ilman lunta ja se on kuulemma näkemisen arvoinen. Kivipuutarha ja paljon muuta luvassa, kunhan pakkasherra antaa maiseman paljastua. Pian on Juhannus ja rantasauna lämpiää! 

Ensi syksynä pidän ensimmäisen luonto/shamanismi/luonnonhenki/tähteläis-teemaisen kurssipäivän mökillä ystäväni Pirjon kanssa. Siitä lisää ainakin Solarelin facebook-sivulla kesän lopulla!

Syöte on peikkojen, menninkäisten ja haltijoiden luvattua maata <3

Hengitä sinäkin luontoa, tankkaa elementtien voimaa ja nauti keväästä ja kesästä. Niin minäkin teen.

Niin ja se poro, jonka Leviltä ostin ja joka oli symboli unelman TOTEUTUMISELLE. Mitä sille kuuluu?

Hänen paikkansa ei ollutkaan takanreunalla, vaan makuuhuoneen seinällä. Sieltä hän katselee maailman menoa mökillä ja todennee, että kaikki on aina oikein hyvin, ja on aina ollutkin.

Terkuin Marjut

marjut.moisala@gmail.com

solarel.nettisivu.org

P.S. Manifestointi toimimaan kurssi löytyy muuten Solarelin verkkokurssisivustolta. Miten se saadaan siis toimimaan? Tietämällä, että OLET sen kaiken hyvän arvoinen. Eli itsemyötätunto on avain.

Pohjoinen Valo tapahtuma Syötteellä 11.-12.06.2022 tervetuloa mukaan!

Pohjoinen Valo - tapahtuma  kokoaa tulevana kesänä Syötteen upeisiin tunturimaisemiin koolle ihmisiä, joille tietoisuuden ja tiedostamisen tutkiminen ovat tärkeitä. Henkinen valppaus, itsetuntemus, kuten myös luonto ovat hyviä avaimia tietoiseen läsnäoloon ja todellisuuden kokemiseen tässä ja nyt. Ego eli apinamieli vie helposti pois tuosta ainoasta todellisesta hetkestä eli nykyhetkestä, siksi valppaan tiedostavan läsnäolemisen merkitystä ei voida kyllin korostaa. 

Minulle tietoisuuden korkein muoto on ei-dualistinen "tiedostaminen", sillä tietoisuus sisältää dualismin tai kolme yhdessä, sen joka on tietoinen,tietoisuuden sekä kohteen. Tiedostaminen taas on tuo koko kenttä, se mitä Sinä Todella Olet. Se on Henki. Tietoisuuden tutkimus on oman itsemme tutkimusta ja Syötteen tapahtumassa tullaan kuulemaan monia näkökohtia tietoisuuteen. 

Olli Pajulan alustuksessa mm. on esillä kvanttifysiikan näkökulma UFO-ilmiöön. Oulun Yliopiston professori Seppo Vainio on myös Kvantum-instituutin tutkimusjohtaja ja hänen alustuksessaan käsitellään aihetta: "Elämän biouniversaalisuus ja tietoisuuden evoluutiobiologia". 

Itse koen, että Ihmeiden oppikurssi on henkisistä opinnoista ehkä eniten ei-dualistinen. Anteeksianto kuuluu IOK.n olennaisesti, mutta ei tavallisena duallistisena anteeksiantamisena, vaan juurikin kvanttianteeksiantona, jossa olemme yhteydessä "kvanttitilaan" itsessämme, eli siis henkeen! Tästä aiheesta itse luennoin ja pidän myös voimallisen Sekhem-tyyppisen valokehon aktivoinnin lauantain ilta- meditaationa, jossa on luvassa myös kanavointia.

Yläkuvassa aiemman tapahtuman rumputunnelmia.

Yksi luennoitsijoistamme on fyysikko Markku Koskela ja hänen esityksensä käsittelee teemaa "Elämmekö Matrixissa?", osaltaan myös ns. Mandela-efekti tulee tässä pohdinnan alle, sillä on hyvä avata tietoisuuttamme myös pohtimaan, onko se mitä aistein näemme ja koemme todella totta? Vai voisiko olla jopa niin, että "joku" koodaa meitä?:)

UFO-ilmiöt sekä muut erikoiset luontoon liittyvät ilmiöt ovat Syötteellä tunnettuja ja voisipa  jopa sanoa, että Syöte on Suomen Area 51, vaikka tietooni ei ole tullutkaan, että Syötteelle olisi aluksia pudonnut, vaikka muuton niitä on todennäköisesti sinne paljon laskeutunut. Syötteen ilmiöiden tutkija ja puolestapuhuja oli viimeiset vuosikymmenet matkailuyrittäjä Atte Särkelä, joka poistui joukostamme viime vuonna. Hänen työtään ja elämääänsä kuten myös hänen vaimonsa Toinin elämää hiljennymme muistamaan tapahtuman alussa.RTV.n Timo Tahvanainen on koonnut videoesityksen Aten elämän työhön liittyen.

UFOT näyttelevät osaa myös tapahtumassa, sillä lauantai-iltapäivällä on myös Timon ohjaama keskustelu, jossa paikalla olevat voivat myös kertoa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään.

Upean oman panoksensa tapahtumaan tuo myös tunnettu luennoitsija ja taiteilija-muusikko Veli Martin Keitel. Hän on tunnettu myös viljapelto - ilmiöiden tutkijana ja on ollut monessa mukana Suomen henkisen kasvun genressä viimeisten vuosikymmenten aikana.

Myös muita upeita luennoitsijoita sekä työpajojen pitäjiä on tapahtumassa unohtamatta meditaatioita ja voimallisia rummutuksia, sekä luontoon uppoutumista ohjattuna ja itsenäisesti. Syötten luonto lumoaa ja lauantai-iltana on myös vapaata ohjelmaa, johon osallistujien toivotaan tuovan oman panoksensa. Yöttömän yön ufobongaustakin on luvassa vaikkapa makkaran paiston lomassa kodalla,  joka sijaitsee Syötekeskuksen pihalla.

Tule Sinäkin mukaan voimalliseen ja upeaan menoon Syötteelle, nauttimaan hienosta tunturimaisemista ja latautumaan vaikkapa kivien energioilla, joita Syöte tarjoaa, kaikkien charojen aktivoimiseen. Maaperässä on paljon erilaisia puolijalokiviä ja siinä saattaa ollakin yksi syy Taivaallisten joukkojen kiinnostukseen aluetta kohtaan.Luonto on suuressa roolissa myös tapahtumassa, sillä kaikki ON tietoista ja lähetämme meditaatiossa mm. energiaa ja apua tietoiselle vedelle ja äitimaalle kokonaisuutena ja miksei myös luonnon hengille.

Tapahtumaan voi ostaa liput Tiketistä koodilla "Pohjoinen Valo" ja samalla koodilla voit varata myös hotellihuoneen Syötekeskuksen hotellista.

Pandoran ja Pyhiksen Ufo on jo laskeutunut Syötteen kyläkaupan pihalle!

Tarkistuspiste tapahtuman järjestymiselle on Vapun tienoilla, jolloin päätetään lopullinen järjestyminen. Siten Sinä voit vaikuttaa ja auttaa tapahtumaa järjestymään varaamalla lippusi ajoissa :) Jos korona-peikko vielä sattuisi pilkistelemään Syötteen peikkopolulla ja muillakin alueilla ja tapahtuma jouduttaisiin perumaan, niin lipun hinnan saa takaisin Tiketistä pienellä peruutusmaksulla vähennettynä. Uskon kuitenkin vahvasti, että Syötteellä tavataan ja halataan pian!

Pohjoisen valon terveisin 

Marjut ja tiimi

Eräs peikkopolun ystävä

Tapahtumasivu:

https://www.facebook.com/events/617326172703482/

sekä

http//solarel.nettisivu.org

P.S. Muita tähän mennessä sovittuja esiintyjiä ja aiheita:

Juha Leskinen: OOBE (Kehosta poistuminen) ja tietoinen unennäkö

Ulla Konttila: Tantra - työpaja

Sole Stenberg: Parantaminen Kalevalaisen tapaan ja luonnon parantava voima

Veli-Matti Mathlin; Henkisyys arjessa

Pirjo Karppinen ohjaa kanssani luontoon uppoutumista.

Syötteen Kuttuuriyhdistys esittäytyy!

Merkabasta KristalliMerkivaan, dualismista Ykseyteen! Kristallikalloa tapaamassa Lontoossa.

 Merkabasta KristalliMerkivaan, dualismista Ykseyteen!

”Olet tullut kotiin. Itseesi. Seisot suuren temppelin edessä. Temppelissä olet käynyt monesti ennenkin, mutta et samoin kuin tänään. Temppelin etuosasasta menet sisälle kristalliseen luolaan, joka on kallon muotoinen. Olet pyhässä paikassa, omassa Itsessäsi, mutta samalla jossain, jota voidaan kuvata ikäänkuin se olisi ulkoinen paikka.

Yhdistymisesi kristallimatriisiin on alkanut vanhojen mielen matriisin ohjelmointien poistamisella.Työ on ollut laaja. Sitä se on aina. Kuitenkin nyt on tullut aika. Aika astua sisälle kristallikallojen tietoisuuteen ja uuteen mielen matiisiin. Siihen, joka johtaa korkealle valaistumisen vuorellesi. Yhtymään sisäisen Rakastetun kanssa.”

Näin alkaa pieni kirjanen nimeltä Kristallimatriisi ja kristallikallojen sanoma ja näin alkaa Sinunkin matkasi kohden kristallistatietoisuutta ja yhdistymistä korkeampien pään yläpuolisten chakrojen värähtelyyn, matkalla Henkeen.

Minun matkani tähän sai paljon vauhtia vuoden 2020 Helmikuussa, kun puolisoni ehdotti reissua Lontooseen ja käyntiä British Museumissa. Olin jo pitkään kaivannut sinne, tapaamaan museon voimallisinta asukasta, Michel – Hedges -kalloa ja tiesinkin jo ennen matkalle lähtemistä, että ”hänen” tapaamisensa on matkan tärkein anti. Näin se myös oli. Kun katsoin tuota voimallista olentoa ”silmiin”, tempauduin kristalliseen tietoisuuteen tai kenttään, jossa tapasin myös kaksi erikoista tähteläistä olentoa, joita myöhemmin aloin kutsua kristallimatriisin vartijoiksi. Kokemus oli myös hyvin fyysinen, konkreettinen.

Näinä aikoina puhutaan paljon ylösnousemuksesta ajattelematta paljonkaan mitä se tarkoittaa ja vaatii. Itselleni on tullut selväksi, ettemme voi ylösnousta missään määrin vanhan mielen matriisin kanssa, vaan mieli ohjelmointeineen on päivitettävä, jotta minkäänlaiselle nousemiselle olisi eväitä. Tämä on se Matrix – elokuvassakin kuvattu tietoisuuden - pillerin nauttimisen hetki ja samalla vallinnan hetki. Otamme silloin ohjat Korkeamman Itsemme käsiin ja lakkaamme elämästä automaattiohjauksella.

Kun työ oman mielen puhdistamisessa on tehty, on aika astua korkeampaan värähtelyyn, valon maailmoihin, joita voisi vaikkapa kristallimatriisiksi kutsua. Tuolloin olemme yhteydessä ei vain ylösnousseitten mestareitten kenttään Maapallon osalta, vaan paljon laajempaan kokonaisuuteen, johon myös korkeasti tietoiset Tähteläiset ystävämme kuuluvat.

Planeettamme ympärillä on valoverkko ja Äitimaa kätkee sisäänsä paljon kristalleja, joihin olemme kentis näinä aikoina alkaneet taas enemmän tuntea yhteyttä. Samoin kadotettu Atlantis kaikkine hoitomuotoineen ja tekniikoineen nousee jälleen, tietoisuutemme merestä. Kristallien voima nousee näiden muistojen myötä ja meidän korkeampi DNA:mme sekä chakrajärjestelmämme ja muistinsa menettänyt rotu, alkaa taas muistaa…

Olen paljon ohjannut Merkaba valokehon ja sen kehittyneimpien muotojen aktivointeja, myös Ultra-päivillä eri vuosina. Nyt on aika kuitenkin mennä vieläkin korkeammalle. Polariteetti Merkaba on aika päivittää KristalliMerkivaan, joka on Ykseyden ajoneuvo. Merkaban osalta on tärkeintä, että sen ja sinun yin ja yang - energiat ovat tasapainossa. Sen jälkeen päivittyminen ykseyden ajoneuvoon on mahdollista.

Kristallikallot ja muut mineraalit ovat osa tätä prosessia. Lontoon kristallikallo tulee toimimaan tulevana kesänä symbolina ja porttina KristalliMerkivan aktivointiin Ultrapäivillä ohjaamassani meditaatiossa. Myös Sha-Na- Ra sekä MAX - nimiset kallot ovat todennäköisesti kanssamme energiana ja läsnäolona, tukemassa nousemistamme uuteen.

Sha-Na-Ra ja MAX ovat peräisin maan ulkopuolelta, eli niiden alkuperän sanotaan olevan tähteläinen. Työstön jälkiä ei kalloista ole löydetty. MAX on legendan mukaan kallo nro 13 eli Hän, joka säilyttää ei vain osia Tiedosta, vaan koko Tietoa. MAX – kallon koen kanavoituneen myös parissa Adamon - kirjassa, voimallisesti. Kanavoitu ei ole sanoja, mutta sanoiksi muutettavissa kanavan tietoisuudessa.

Matriisi - kirjasessa nämäkin kristalliset kallo - ystävät ovat saaneet äänensä kuuluviin. Voit tilata kirjasta minulta tai Ultralta. Tervetuloa myös Ultra-päivillä ohjaamaani voimalliseen meditaatioon/Merkiva - aktivointiin, jossa on mukana myös kanavointia matriisin vartijoilta.

Halutessasi voit myös käydä jo etukäteen itsenäisen verkkokurssin aiheesta Solarelin sivulta: http://solarelverkkokoulu.nettisivu.org/

Kirjasta poimittua: ”Kun yhdistyt kristalliseen matrisiin, olet samalla tullut kotiin. Henkeen.

Tämä teksti kertoo mitä koti tarkoittaa. Mikä on kotisi, josta et koskaan lähtenyt ja kuinka löydät kodin Itsestäsi ja samalla lakkaat loputtoman etsintäsi itsesi ulkopuolelta. Kuumeinen etsintä päättyy ja raukeana sinä lepäät, sisäinen Rakastetun käsivarsilla. Kristallikallojen tietoisuus on tässä tukenamme.

Ole rauhassa. Kaikki on hyvin. Rakkaus hengittää sinua.”

-Juttu on julkaistu Ultra-lehdessä keväällä 2021

http://solarel.nettisivu.org/

Pyhääkin Pyhempi Nattanen!

Viimeinkin se toteutui! Nimittäin pitkään haaveilemani reissu Lappiin ja nimenomaan Pyhälle Nattaselle, jota on kehuttu Suomen kauneimmaksi maisemaksi monessakin paikassa. Oliko se sitten kaunein? Kyllä Saanaltakin kauneutta on näkyvissä paljon ja monesta muustakin paikasta, mutta myös Nattaselta maisemia avautui komeasti ja tunnelma oli Pyhä.

Lähdin matkaan nuorteni kanssa. Viime syksynä samaan aikaan olimme Saanalla ja monessa muussakin Lapin kohteessa, Aurora Pyramideja unohtamatta. Nyt suuntasimme yöpymään Saariselälle Holiday Clubin hellään huomaan. 

Ajomatka tuntui pitkältä ja hieman jännältä, sillä olin 2 yötä etukäteen nähnyt unta, että autoni menee lunastukseen. Siksipä ajattelin, että en laita muita kuskiksi, vaan sinnikkäästi ajan itse koko pitkän matkan...Ja niinpä siinä kävi, että Sodankylän jälkeen alkoi auto itsekseen jarrutella ja tyttäreni huudot kuulua autossa, kun poron pentele yritti lopettaa elämänsä meidän avullamme. Tilanne oli todella läheltä piti-mallia. Enpä ole ennen ollutkaan noin lähellä poro - taikka hirvikolariakaan. Kyllä sydän pompotti ja jalka vipatti kun tilanteesta selvittiin ja eiköhän siellä jo ollut toinen poro vaanimassa auton alle pääsyä. Toki näitä sarvijaakkoja luonnollisesti liikkuu paljon Lapissa, mutta tällä kertaa olivat erityisen innokkaita pomppimaan tiellä.

Kun näin unen auton lunastuksesta, ryhdyin heti tekemään harjoitusta, jotta uni ei toteudu, sillä niin paljon enneunia on tullut nähtyä, että myös tiedän, että tietyt asiat voidaan välttää. He jotka ovat opiskelleet kvanttianteeksianto-asioita varmasti tietävät mistä on kyse. Anyway, matka jatkui ja Saariselkä otti meidät vastaan sateenkaaren saattelemana. Sateenkaaria ja kotkia näkyi muuten tuolla reissulla harvinaisen paljon. Hienoa!

Mutta se Nattanen... Retkipäiväksi oli luvattu vaihtelevaa säätä, mutta tiesin, etten lähde tunturiin kipuamaan kovalla sateella, sillä reitillä on paljon kiviä, jotka ovat liukkaita sadesäällä. Aurinko kuitenkin paistoi kun saavuttiin Nattasen parkkipaikalle ja täytyy myöntää, että muutamiakin hikipisaroita piti valuttaa, jotta nykyisellä kunnolla jaksoin huippupaikalle kivuta. Nuorisohan meni kuin kaksi vuorikaurista kevyeen tahtiin, mutta kyllähän vanhakin jaksaa, kun on luvassa mahtava palkkio, eli maisemat joita olin jo netin kuvista tähynnyt. 

Palovartijan maja on varmasti kaikista kuvista tuttu ja toorit, joiden päälle mekin kipusimme. Väkeä paikalla oli jonkin verran, mutta ei liikaa. Meditaatiollekin sain rauhan ja eväät tuli nautittua kovassa tuulessa, henkimaailman tasolla elävän saamelaismiehen kanssa. Hän näytti, että ennen vanhaan ei tuollakaan paikalla Reissumies -leipiä nautittu, vaan poronlihaa kuivattuna ja tikun ympärille punottuna.

Mitäs muuta meditaatiossa sitten näin? Niin sanotulla uhripaikalla oli erikoinen energia, mutta positiivinen. Siellä tapasin myös kaksi luonnonhenkeä miehen hahmossa. Heidän olemuksensa muistutti mainoksesta tuttua Michelin ukkoa. Eli jättiläisiä olivat he ja olemukseltaan vuoren kaltaisia.

Maan energia toorin päällä istuessa oli todella Muinainen! huh huh! Miljoonia vuosia vanhaa kalliota. Äitimaan Pyhääkin Pyhempi Nattanen.

Maisemat läheisille tuntureille ja järviin huikaisivat. Ei ihme, että ihmisellä on kaipuu korkeille paikoille. Mieli ja silmä lepää ja Taivas on lähellä.

Pystyin hyvin kuvittelemaan, että jättiläiset ovat nostelleet hioutuneet kivet päällekkäin kevyesti ja tarkasti. Mutta eihän toki sellainen voisi olla mahdollista, vaan se oli tietenkin se kuuluisa Jääkausi, josta eräs kirjoittaja uusimmassa Ultrassakin mainitsi, että se juuri on ollut puuhakkaana kaikkialla, nostanut jopa kivet jalkojen päälle Suomen Lapissa. Uskokoon ken tahtoo. (kso artikkeli Lapin jalkakivistä, Ultra 09/21)

Nattanen jätti jäljen sydämeen, mutta niin teki myös Inari-järvi jälleen. Vaikka Ukon saarelle ei enää tuo iso vene rantaudu, niin edelleen veneestäkin katsottuna, on tuo saari seitoineen voimallinen näky ja energian keskittymä.

Inari ja Ivalo saivat siis meidät vieraakseen ja pienenä vinkkinä, perheen pienimmille ja miksei isommillekin, Inarin ja Ivalon välillä turistinähtävyys nimeltä Karhupesäkivi.

Käyppäs nousemassa 200 porrasta ja kurkkaamassa ison siirtolohkareen sisään. Sieltä saattaa löytyä karhu vielä tänäkin päivänä tai jotakin muuta. Me löysimme tuosta luolasta intiaanin näköisen naisen meditoimasta. Ja kyllä...hän oli ihan Ihminen, ei henkiolento: Vaikka toisaalta...hm... eihän sitä voi toisaalta tietää...Kaikkihan me olemme  henkiä ensin.

Tankavaara

Kaunispään huipulla kävimme vihkimässä tyttären rummun ja huomasin, että sinne on rakennettu sitten viime näkemän hienoja revontulimajoituksia. Tankavaaran kultakylästä tykättiin tosi paljon. Ihana Villin Lännen tunnelma siellä kahvilassa ja UKK luontopolkuja lähtee ihan vierestä. Kiviä ja korujahan meidän sakki arvostaa erittäinkin paljon ja niitä oli myynnissä monessa kohtaa,myös Tankavaarassa. Hyvä niin!

Lappi jäi taa neljän päivän vierailun jälkeen. Joulupukin maassakin Rovaniemellä piti paluumatkalla pistäytyä katsomassa, onko pukki jo valmistautumassa tulevaan Jouluun. Maa oli kuitenkin osin suljettu, muutama liike oli auki ja maskipakkokin kuulemma paikassa oli, joten lyhyeksi jäi meidän pysähdys sinne, vain yhden kebab -annoksen ajaksi :) Jospa pukki tulee kuitenkin kun aika on. Joulukuusen paikkakin on jo uudessa kodissa valmiiksi katsottu :))

Alla linkkejä lapin kohteisiin, joita tällä reissulla koimme. Saamelaiskeskus  Siida on remontissa ja avaa ovensa ensi keväänä 2022.

Iloa Syksyysi! Pidetään Pyhyys mielessä ja hymy herkässä.

https://retkipaikka.fi/pyha-nattanen-sodankyla/

https://retkipaikka.fi/inarin-karhunpesakivi-kivi-joka-katkee-sisaansa-ihmeen/

https://saariselka.com/aktiviteetit/kohde/inarijarven-risteily-kes/

https://inarilapland.fi/category/kaeyntikohteet-ja-naehtaevyydet/

Karhut vartiossa Karhupesäkivelle menevien portaiden  juurella.