Kaija K Superlaivalla voimaantumassa

Matkailukärpänen on puraissut minua taas pahimman kerran, mutta onneksi vain se, eikä esimerkiksi keväinen superpunkki :)

Jo talvella Tammi - Helmikuun vaihteessa ajaessani autolla poikani kanssa, kuulin mainoksen Kaija K superlaivaristeilystä. Kaijan ainut kevään keikka! Olimme haaveilleet jo tovin tyttäreni kanssa yhteistä keikkakokemuksesta juuri Kaijan keikalla ja samoin tyttäeni oli haaveillut silmät ymmyrkäisenä jo pitkään pääsemisestä taas laivalle, joten nyt oli mahdollisuus yllättää hänet 18-vuotispäivän kunniaksi mahtavalla risteilyllä, jonne hän pääsisi mitä parhaammassa seurassa, eli äippänsä kanssa! :)

Olipa vaikea pitää yllätystä salassa synttäreihin saakka, mutta onnistuin...Matkan suunnittelua sitten piisasikin kun salaisuus paljastui ja synttäriprinsessa oivalsi, että luvassa on hauskuuksia horisontissa.

Tietenkin, kun täältä pohjolan perukoilta lähtee reissuun, niin junat ja hotelli ovat välttämättömät hankkia ennakkoon. Harmi, kun täältä meidän lähirannasta ei (vielä) risteilijöitä lähde.

Kaija K Superlaiva oli Siljan Baltic Princess ja ohjelma oli kyllä aivan ainutlaatuinen. En ole koskaan aiemmin ollut millään teemaristeilyllä, mutta laivalla kuulin, ettei tälläisia risteilyitä ole ennen järjestettykään, sillä kaikki ohjelma oli teemanmukaista; Kaija - karaoke, Look - a- like-kilpailu - kunnon keikka yöllä, sekä akustinen keikka ja intiimi haastattelu paluupäivänä, drag-show (aiheena suomalaiset artistit) ja paljon muuta! 

Pukeutumiskoodina oli mustavalkonen, kuten Kaijan tapa on ja mukava oli katsella laivallista voimanaisia ja muutamia miehiäkin, teeman mukaisissa asuissa:) Sami Kuronen oli risteilyn isäntänä ja Ilta viihdytti piano-baarissa. Laivalla oli myös Kaija K - näyttely ja Ilari Hämäläinen trubaduurina, sekä tietenkin Joku paikallinen bändi ja tiskijukat. Jotkut kansalaiset jaksoivat vielä kisata Kaija-tietovisassakin ja pelata bingoa.

Vain pubi oli Kaija - vapaata aluetta, mutta sinne emme jalallamme astuneet...

Torstaina 11.04. laiva lähti Turun satamasta 19.30 ja me syöksyimme jo kello 19.00 nauttimaan siitä kuuluisasta laivan buffetista, jonka jälkeen liikkuminen yleensä tapahtuu pyörimällä. 

Nyt kuitenkin maltoimme mielemme ja kielemme ja pystyimme poistumaan paikalta kävellen, vaikkakin hieman horjuen. Pöytäseurana meillä oli kolme mukavaa naista, joilla juttu lensi:) Muutenkin koko risteilyllä vallitsi "samaa heimoa"- tunnelma ja ihmisillä oli hymy herkässä ja juttua riitti tutuille ja tuntemattomille. Paitsi yön keikalla oli se yksi mätä omena, joka meinasi pilata koko hedelmäkorin, riehumalla ja tönimällä sekä heittämällä juomat päällemme, mutta tästäkin selvittiin Merkabaa pyörittämällä :)

Nostan hattua Kaijalle. Hän on todella mahtava artisti, sillä heti ensi tahdeista lähtien oli yökerhossa täysi meno päällä. Ja keikka oli siis aivan superia KOO  -laatua.

Muutaman tunnin yöunen jälkeen heräsimme artistin ääneen, kun hän kuulutti väkeä aamupalalle. Koko matkan ajan Kaijan kuulutukset kutsuivat faneja millon mihinkin suuntaan. Toki taisivat kuulutukset olla ennakkoon äänitettyjä, mutta todella hyvin oli tämä teemariesteily järjestetty. Kaikki ja aivan kaikki, jopa hissien ovissa olevat logot olivat KK - kuvioitu, eli Kaijan logolla varustettuja. Kaikkialla oli KK- ilmapalloja ja muutenkin kaikki toimi loistavasti! 

Hieman huterissa tunnelmissa sitten äiti ja tytär, tai siis varsinkin äiti, heräsivät uuteen risteilypäivään ja aamupalle. Aurinko paistoi ja Ruotsin rannikon maisemat miellyttivät silmää. Tietenkin shoppailua tuli harrastettua melkolailla ja useaan kertaan. Joka kerta kun lähdimme kaupasta sanoin: "No, nyt ei enää tulla tänne..." Mutta minkäs teet, kun olet nainen ja näköpiirissä väikkyy monenmoista mukavaa ;)

Paluumatkan paras anti oli Asko Kallonen haastattelemassa Kaijaa, sekä akustinen keikka, jonka aikana kuulimme erilaisia versioita tutuista lauluista, sekä erilaisia sovituksia, mm jazzia, joka kuulostikin oikein jännältä. Saimme pari makupaa myös vielä julkaisemattomista lauluista.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, vai loppuuko? No risteily ainakin loppui pe iltana, kun laiva saapui Turun satamaan ja taksi kuljetti meidät hotellin suojaan ja VR lopulta takaisin Ouluun. Kerrankin olin tyytyväinen VR.n toimintaan, sillä menomatkalla meillä oli vain vähän aikaa kirjautua sisään laivaan ja pelkäsin, että käy kuten aiemminkin, eli juna myöhästyy tunnin tai pari :) Se oli kuitenkin ajoissa mennen tullen. Hyvä VR!

Matkailukärpänen surisee tietenkin taas korvissani ja Toukokuulla odottaakin uudet seikkailut mahtavan Hannele-kerhon kera, mutta siihen saakka nautitaan Pääsiäisesta ja Vapusta, sekä kevään ensi surinoista ja pyöräretkistä. 

Välitilassa

Juttelin asiakkaani kanssa valotyön tekemisestä eli siitä, että monesti vainajahenkiä jää välitilaan, kahden maailman väliselle alueelle. Tuollainen sielu ei näe häntä auttavia henkimaailman olentoja, vaan vain ihmisiä ja muita maailman fyysisellä ja eetteritasolla eläviä olentoja. Usein välitilaan jäänyt ei edes tiedä olevansa "kuollut". Tuollaista sielua voi auttaa siis valotyöntekijä, josta itsestään muodostuu valokanava eli reitti "ylös". Valonmaailmojen auttajat, kuten enkelikunnan edustajat, voivat näin hakea eksyneen sielun korkeampiin maaimoihin.

Tämä edellä kerrottu ei kuitenkaan ole tämän teksin varsinainen aihe:) Oivalsin näet, että minä itsekin olen tuollainen välitilassa oleva sielu. En koe jääneeni tietenkään maailman eri tasojen kuten eetteri-, astraali-, mentaali- ym tasojen välille, vaan koen jääneeni välitilaan maailmailmiön ja TODELLISUUDEN väliin.

Näen ja koen edelleen maailman ja ajoittain samaistun sen tarjoamiin harhakuviin, mutta vain hetkellisesti, sillä toisaalta kokoajan tiedostan "taustalla" ja ilmiöiden väleissä olevan Todellisuuden. Näin olen siis välitilassa, todelllisuuden ja harhan eli illuusion välisellä rajalla.Toinen jalka todellisuudessa, toinen vielä kurottaen kohden maailmaa, jota uneksikin kutsutaan. Tuo maailmallinen puoli tietää, että todellisuus on läsnä joka hetki, kaikessa ja jokaisessa havainnossakin. Todellisuus on se joka havaitsee, illuusiota on havainto ja sen kohde, eli erillisyys. 

Erillisyys tiedetään täällä harhaksi ja uneksi, mutta siitä huolimatta uni jatkuu. Aivan kuin henkilöllä, joka katselee elokuvaa teatterin penkissä istuen. Ajoittain elokuva herättää tunteitakin, mutta samalla katsoja tietää, että kyseessä on todellakin elokuva ja samaistuminen siihen on illuusion tekemistä todeksi. 

Ei-dualistinen oppaani Adamon sanoo kirjoissamme useaan kertaan: Käänny ja näe itsesi! Ole oma itsesi, samaistumatta harhaan. Näin se varmasti on. On käännyttävä, mutta miten se tapahtuu? Kääntyminen pois maailmasta, todellisuuteen?

Adamon sanoo, että se tapahtuu katselemalla neutraalisti. Kokemalla ja olemalla, mutta suuntaamalla tietoisuuden valokeila Tyhjyyteen, tilaan, tietoisuuden avaruuteen, eli siihen kenttään JOSTA kaikki väliaikaiset maailmalliset ilmiöt nousevat, sen sijaan että zoomaisimme ilmiöihin ja vaihtuviin kuviin, pitäen niitä todellisina. 

Jokainen havainto osoittaa takaisin havainnoijaan. Minä ei voi tehdä itseään eli erillisyyden ajatusta tyhjäksi. Minä ei päätä kääntyä juuri nyt, vaan se tekee itsensä valmiiksi sille, että se tapahtuu...

Jos ja kun ei ole valitsijaa, ei ole myöskään valintaa puoleen eikä toiseen? Minä on harhainen ajatus, ei muuta. Kuka sitten valaistuu, jos ei minuus?

Kaikki tämän tien loppupuolelle? kulkeneet ovat kertoneet, että emme voi haluta mitään, emme edes valaistumista, sillä kaikki halu estää valaistumisen. (Kuten kaikki pelkokin estää sen.)

Jos haluamme maailman loppumista tai pelkäämme sitä, on siellä jossain vielä valhellinen minä-ajatus, joka kuiskii kosmisiin korviimme.  On siis vain oltava läsnä ja katseltava ja koettava, kunnes tarkkailija-itsekin häviää. Miten se tapahtuu, milloin se tapahtuu? Sitä emme voi tietää, sillä se ei tapahdu ajassa. Ajatus vain elää ajassa. Sinä Itse elät nykyisyydessä, ajan taustalla. 

Tässä piilee elämän ja oivaltamisen paradoksi. Se ei tapahdu silloin kun Sinä tahdot, vaan silloin kun Korkein niin tahtoo. Aloite tulee sisältäsi asuvalta mestarilta ja kääntymys tietoisuuden valtaistuimella tapahtuu.

Oivallat itsesi. Olet oma itsesi, samaistumatta harhaan, eli ajatuksiin, emootioihin tai muuten vaihtuviin tiloihin. Sillä millä on alku, on  myös loppu ja kaikki ajallinen on väliaikaista, ei todellista.

Miten siis vapautua välitilasta? Olemalla läsnä. Uskon, että läpimurto tapahtuu, kun aika On :) Ja kun "joku" täällä ja siellä antautuu...

Mikä on tärkein taito onnelliseen elämään?

ARMO<--------->OMRA

Mikä on syvällä tietoisuuden ytimessä oleva salaisuus, joka tuo onnellisen elämän ja vapauttaa kärsimyksestä? Kymmenien vuosien henkisen kasvuni taipaleeni suurin löytö on ARMO.

Armo eli itsemyötätunto on avain kaikkeen hyvään elämässäsi,kaikilla tasoilla. Armo on AINA saatavissa, Se on aina tässä ja nyt. Sinussa. Mutta missä on armon vastaanottaja?

Jos siellä sinussa on "joku" joka kokee olevansa syyllinen, vajavainen, uhri tai arvoton, ei armo voi laskeutua elämääsi,sillä laskeutumisalusta puuttuu.

Huolimatta siitä, mitä pintamieli väittää, armon vastaanottaminen on hyvin monelle meistä hyvin haasteellista. Voimme ottaa vastaan onnea tiettyyn rajaan asti, mutta onko onnella rajaa?
Voimme ottaa vastaan vaurautta ja vapautta tietyille elämän osa-alueille, mutta emme kaikille? Siellä syvällä alitajunnassa on este, josta me voimme mm. sanoa:"Kyllä minä muita voin rakastaa, mutta en itseäni. Voin kyllä antaa muille anteeksi, mutta en itselleni..." Ja jo sanoessamme näin tiedämme, ettei se ole totta. Yhtä paljon kuin voimme rakastaa itsämme ja olla Itsellemme armollisia, voimme olla sitä toisille. Ja se voimmeko ottaa armon vastaan elämäämme JOKAISELLE, osa-alueelle vai vain osalle niistä, ratkaisee sen, kuinka onnelliselta elämämme tuntuu ja kuinka nopeasti heräämme unesta nimeltä elämä.

Jotta voit ottaa vastaan armon, on sinun tehtävä tekemättömäksi eli tyhjäksi egomielen uskomusmaailma liittyen siihen, ansaitsetko sen vai et ja pitääkö ylipäätään onnea ansaita, vaurautta ansaita, rakkautta ansaita? Kvanttianteeksianto on avain armon vastaanottamiseen, jokaisena elämämme päivänä ja hetkenä, jokaisessa tilanteessa, joita elämämme meille tarjoilee.

Alla esite Kvanttianteeksiannon kurssista, jota tarjoan Huhti- Toukokuun parillisten vk ti-iltojen iloksi :)

Armo eli OM  & RA, olkoon kanssamme <3

Kvanttianteeksiannolla vapaaksi egon metkuista :)  

"Elämme hologrammissa, jossa aikaa ei ole. Kaikki siis on samanaikaista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olemme totisesti moniulotteisuuden mestareita. Ihmeiden oppikurssin mukaisesti sama ilmaistaan Garyn kirjassa näin:

"Aika on holograafinen. Kaikki on jo tapahtunut. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus tapahtuvat kaikki samanaikaisesti, kuten Einsteinkin huomautti, mutta IOK.n mukaan kaikki vain näyttää tapahtuvan. Eli lisäksi holograafisen malliin on myös valheellinen kokemus lineaarisuudesta. Aika on vain ajatus erillisydestä.MUTTA vaikka kaikki on jo tapahtunut, teidän on silti tehtävä se!"

Eli kaikki mahdolliset "tulevaisuudet" on jo käsikirjoitettu, mutta meidän asenteestame riippuu se, minkä tulevaisuuden koemme kuin totena. Ja meillä on aina VAIN kaksi näkökantaa: pelko tai rakkaus.

Kvanttianteeksianto luhistaa aikaa ja siten nopeuttaa palaamistamme kotiin eli henkeen. Osia käsikirjoituksistamme jää aktivoitumatta.Kvanttianteekianto ei ole dualisista vanhakantaista anteeksiantoa, siinä ei ole minää joka antaa anteeksi sinulle, vaan anteeksianto on asenne elämän kaikkiin asioihin. Tämä voi johtaa onnelliseen uneen, mutta se on vain sivuseikka. Tarkoituksemme ei ole jäädä lillumaan onnelllisenkaan uneen, vain todella herätä unesta. "
Tarjoan siis nyt  Kvanttianteeksianto-koulutusta iltakurssina. Kunkin kokoontumisen hinta on 45 e ja ne ovat tiista-iltoja kello 17.30-20.00 Diana Sofian Parantamossa Huhti-Toukokuussa.
Kokontumisia on 4 ja näiden iltojen aikana menemme todella SYVÄLLE henkeen ja puramme REHELLISESTI egon uskomusjärjestelmää ja ROOLEJA, jotta valomme ja TODELLISUUTEMME pääsee loistamaan esiin. Apuna tässä työssä on Sanna Suutarin harjoituskirja KUOREN LÄPI VALOON jota teemme yhdessä. Ihmeiden oppikurssi, Garyn Maailmankaikkeus katoaa,  Juha Pitkäsen kirjat ovat myös oppikirjojamme, mutta tuttuun tapaan meditaatio ja kanavoinnit Adamonilta, Amenhotepiltä ja Tiibetin mestareilta ovat oppaanamme jokaisella keralla. Sinulla ei tarvitse olla näitä kirjoja, riittää että minulla ne on.

 Koulutus sisältää ajoittain pieniä kotitehtäviä, sillä arjen tilanteet ovat paras koulutuksen kenttä :))

Varsinaisia iltoja on 4 mutta voimme myös jatkaa Kesäkuussa, jos aihepiiri tuntuu kutsuvan.

Illat joita tarjoan ovat:

02.04.

16.04.

14.05.

28.05.

Ilmoittaudu mahdollisimman pian tilavarauksen tekemisen vuoksi: marjut.moisala@gmail.com

Jos et pääse Ouluun kurssille, kvanttianteeksianto-kurssi on myös verkkokurssina saatavissa.
http://solarelverkkokoulu.nettisivu.org/

-

Hiljaisuuden päivä Koljun majalla 07.04.19

Koljun maja kesäasussaan.

Kun mielen myllerrys taukoaa ja uskallamme ja osaamme asettua hetkeen, alamme kuulla hiljaisuuden puhetta sydämestämme.

Joskus hiljaisuus voi olla myös vaikea asia koettavaksi, mutta kun mielen pintatason vastustus on läpäisty, on mahtavaa laskeutua hiljaisuuden syliin ja antautua sille mikä On läsnä, tässä ja nyt. 

Tarjoan Hiljaisuuden päivä-kurssin su 07.04.Haukiputaalla Koljun majalla aamusta iltapäivään.  Luvassa on ohjattua hiljaisuutta ja meditatiivista menoa.

Kurssilaiset saavat tarkemman aikataulun sekä ajo-ohjeet  ilmoittautumisen jälkeen. 

Alustava ohjelmarunko:

Älylaitteet kerätään talteen.

Voimakas hengitysmeditaatio ja valorentoutus; laskeutuminen hiljaisuuteen.

Meditaatio, jonka ohjaan alkuun, mutta joka jatkuu hiljaisena meditaationa.

Ruokatauko läsnäolon tilassa.

Ulkoilua; puuhengitystä ym. 

Omaa hiljaista aikaa joogata, levätä tai jatkaa ulkoilua.

Meditaatio, jonka ohjaan alkuun.

Kuka asuu sisälläsi?

Lopetus ja kurssin purkua, jos siihen on tarvetta.

Kurssille tarvitset mukaan alustan, viltin ja pienen tyynyn, sekä mukavat vaatteet ja eväät ruokailuun. Kurssipäivän hinta on 60 e.Teetä ja pientä purtavaa on tarjolla.

Kurssin aikana mahdollisuus tarttua ohjaajaa hiasta kiinni ja jutella toisessa tilassa, jos tuntuu, että siihen on tarvetta.

On todennäköistä, että jos hiljaisuus ei ole sinulle ennestään tuttua, voi mielesi vastustaa sitä kovastikin. Tällaiset tilanteet osoittavat vain läpimenoa kohden, eli tuolloin tulee tietoisesti katsoa mitä sisimmässä tapahtuu, hyväksyä ja rakastaa.

Joillakin hiljaisuuden päivillä on lupa kirjoittaa tai lukea. Meidän päivämme ei sisällä sellaista, vaan on tarkoituksena mennä käsitteellisen rationaalisen mielen ja kielen tuolle puolen, ei-kaksinaisuuteen. 

Minä ohjaajana joudun puhumaan hieman, joissain kohdissa, mutta pyrin minimoimaan sanallisen viestinnän mahdollisimman vähiin. Käytän kuitenkin mahdollisesti rumpua, sadekeppiä tai/ja Tiibetiläistä kulhoa ajoittain apuna meditaatioissa.

Koljussa on tilaa noin 10 kurssilaisen viettää mukava päivä yhdessä, itseään kuunnellen. Tuvassa on melko raskaita pöytiä, joita emme käy siirtämään. Jokainen löytää kyllä oman soppensa majasta ja uskon, että meille tulee hieno päivä!

Kurssilaiset voivat jättää minun puhelinumeron kotijoukoille siltä varalta, että jotakin todella tärkeää asiaa ilmenee, muutoin emme ole tekemisissä siis puhelimen tai tabletin kanssa edes tauoilla.

Ilmoittaudu Hiljaisuuden päivään Marjutille: marjut.moisala@gmail.com

Mitä hiljaisuus voi sinulle antaa?

Viimeaikoina hiljaisuus on kutsunut voimakkaasti. Olen aiemminkin järjestänyt itselleni mahdollisuuksia hiljaisuuteen, mutta viime vuosina aivan liiaan vähän.

Viimeksi vietin hiljaisen Juhannuksen ajan Hailuodossa majakanvartijan talossa useita vuosia sitten, mutta kuusihenkisen perheen keskellä muiden ihmisten tarpeet menevät usein omien edelle ja retriitit unohtuvat :) Tietokone, kännykkä ja yrittäjän työ tuovat myös omat haasteensa hiljentymiselle. On siis helpompi laskeutua hiljaisuuteen jossain muualla kuin tutuissa ympyröissä kotona, mutta toisaalta kotona saan tulla tietoiseksi siitä, miten automaattiset toimintamallit pyörittävät ihmistä, ellemme ole läsnä ja valppaita.  Kädet ohjautuvat kohden tietokonetta tai kännykkää...some kutsuu, mieli keksii monia "juuri nyt" tarkastettavia asioita, ellemme ole valppaita. 

Noin viikko sitten järjestin hiljaisen päivän itselleni omassa kotona. Se oli melko helppoa kun annoin itselleni luvan tehdä asioita, kuten järjestää kaappia, joogata ja meditoida sekä kulkea metsässä tietoisesti. Ainoastaan kieli, sanat ja käsitteet olivat pannassa. Ei lukemista, kirjoittamista tai teknisiä laitteita.

Monta tuntia meni hyvin. Kunnes kaikki oli "tehty" ja joogat joogattu. Ja mieli rupesi kokemaan tylsyyttä. Tiesin, että nyt ollaan ytimessä. Kun mieli tylsistyy ja haluaa viidyttää itseään jollain tärkeällä toiminnolla, keksii tekosyitä, miksi olisi jo hyvä lopettaa hiljaisuus ja palata "normaaliin" arkeen. Oli hauskaa seurata mielen liikkeitä, siihen samaistumatta. Ja tietenkin se, että ennakkoon olin sopinut itseni kanssa ajan, milloin hiljaisuus loppuisi, auttoi asiaa. 

En ole kokenut koko viikonlopun tai viikon mittaista retriittiä eristyksissä, vielä. Se kyllä kiinnostaa, sillä on hyvä haastaa itseään aika-ajoin.

Kuitenkin, kuten Ramana Maharshi sanoo, on turha olla ulkoisesti hiljainen, ellei sisällä vallitse hiljaisuus. Kuitenkin koen, että ulkoinen ja sisäinen ovat  yhtä. Ulkoinen hiljaisuus vie nopeasti kohden sisäistä hiljaisuutta, ja päinvastoin...

Hiljaisen päivän jälkeen kiirehdin älylaitteiden ääreen tutkimaan, miten meditaatiot ym harjoitukset näkyivät Oura -sormuksen datassa. Ja näkyiväthän ne :))

Jatkan hiljaisuusteeman käsittelyä tulevassaakn blogiteksissä ja hiljaisuuden päivä on tulossa Huhtikuussa tarjolle myös Solarelin asiakkaille Koljun majalla Haukiputaalla.

Onko Sinulla kokemuksia hiljaisuudesta ja miten se sinuun vaikutti? Kommentoi tuonne alle tai someen linkin alle.

Hiljaisin terveisin Marjut

Keltainen talo rannalla

Otsikon mukaisen nimityksen minulle, Liimataisen kartanolle, antoi eräs toimittaja, joka teki juttua emännästäni ja kirjoitti lehteen, että emäntäni asuu "Keltaisessa talossa aavan meren rannalla..." Se huvitti vähän, sillä rantaan on sentään matkaa jonkin verran, tosin monesta ikkunasta meri siintää. Aavuus lienee pientä tramatisointia, sillä juuri Pateniemen kohdalla avautuu selkonen Kraaselin saaren vierestä. Mutta ah ja voi, kyllä Pateniemen rannat ja selkoset ovat mahtavaa aluetta ja minä jos joku, voin sen kertoa, sillä olen vartioinut tätä rantamaa jo pian sadan vuoden ajan.

Lähellä saha-alue rantoineen.

Aloittakaamme alusta. Noin  100 vuotta sitten, kun Suomi-neito oli juuri saanut tai saamassa itsenäisyyttään aloittivat Liimataisen kartanon asukkaat rakentamiseni. Rakennuspaikkani oli osa Karinkannan kantatilaa. Tuohon aikaan näkymät merelle olivatkin enempi esteettömät, vain lehmät laidunsivat rannoilla ja elämänmeno oli muutenkin leppoisaa...

Monenmoisia ihmiskohtaloita olen saanutkn olla todistamassa myös asukkaitteni osalta. Voittehan kuvitella, olen sentään seissyt paikallani sodankin ajan? Hirsiseinät osaavat kertoa paljon sellaiselle, joka osaa niitä lukea, matkustaa ajassa ja ammentaa arkisojeni aarteita. Näin nykyinen emäntäni osaa, ja hän onkin kokenut paljon myös aiempien asukkaitteni läsnäoloa seinieni sisäpuolella ja vähän ulkopuolellakin.

Vuosien saatossa Liimataisen väki koki vaiheitansa. Patruunan vaikutus on energiana tunnettavissa edelleen ja piikatyttöjen huoneessa käy monesti tyttömäinen kuhina.

Yläkerrassa on myös lastenhuone, joka on palvellut samassa virassaan jo aiemminkin ja valkoiseen esiliinaan ja pitkään pukuun pukeutunut lastenhoitaja on havaittu lapsia hoitamassa myös nykyajassa, tosin nykyinen emäntä on ottanut asiakseen ohjata entisiä asukkaita jo pysyväisemmin kohden valon maailmoita ja tässä varmasti onnistunutkin.

Keltainen talo on elämänsä varrella ehtinyt jo olla monenlaisten elämän näytelmien lavasteena. Kartano-vaiheen jälkeen olen kokenut elämää leipomon osana, pyöräliikkeenä sekä vieläpä paikallisten olohuoneena, ollessani Pubi ja kahvila. Ne ajat ovat kuitenkin menneet ja nykyään palvelen kahden perheen paritalona, osana pientä taloyhtiötä. Meillä kahdella yhtiön talolla on hyvä henki keskenämme. Rakennustemme väliin jäävillä piha-alueilla on asukkaitten suojaisaa viettää aikaa ja se tunnelma! Kun nykyiset asukkaat olivat muuttamassa taloon, markkinoi sillonen eämäntä taloa "joulutalona" ja se on kyllä sattuvasti sanottu. Tunnelmallinen hirsitalo kynttilöiden ja jouluvalojen katveessa...Mikäpä sen kauniimpaa lumisissa maisemissa.

Mutta sitten se aava meri... Rantaan on matkaa vain muutama sata metriä ja hetikohta on vastassa uimaranta. SIellä ovat asukkaani kautta aikain käyneet virkistäytymässä. Rannasta on talvisin hyvä myös lähteä meren jäälle, monenlaisiin harrasteisiin. Ihmettelenkin mihin ihmisen kekseliäisyys vielä yltää...Ennen vanhaan jäällä näkyi vain kalastajia, potkureita ja suksimiehiä, mutta nykyään sieltä näkyy nousevan jos jonkinlaista härveliä ilmaan. Mitähän seuraavaksi?

Olen siis jo pian satavuottani seissyt paikoilllani jämäkästi ja turvallisesti. Mikäpä on seistessä, kun hirsi on kunnostettuna ikuista...Emäntäni vieraili vasta puutalokaupungissa, jossa asuu 200 - vuotiaitakin serkkujani, kaikki hyvässä kunnossa edelleen.Kiihkeän  kuluttamisen vastapainoksi on mahtavaa, että jossain vielä säilytetään vanhaa ja perinteikästä. Onneksi asukkaani ovatkin pitäneet minusta hyvää huolta ja kunnostaneet aikain saatossa runsaastikin. 

Olen myös sikäli tärkeä osa alueeni historiaa, että olen saanut suojelupäätöksen ulkoasuni puolesta. Sisäosia ovat asukkaat sen sijaan muokanneet useaan otteeseen ja hyvä niin, onhan meidän iäkkäittenkin pysyttävä ajanhermolla, vaikkakin, aika on harhaa ja se virtaa huomattavasti hitaammin suojissani, olenhan rauhan tyyssija, jossa vieraatkin tahtovat välillä levähtää kiireisen arjen vastapainoksi.

Nykyinen perheeni on asunut suojissani jo  kahdeksan vuoden ajan ja lapset ovat kasvaneet. Pian osa heistä muuttaa omiin asuntoihinsa ja siksipä minäkin etsin nyt uutta perhettä suojiini, jatkamaan Pateniemen historiaa toiselle vuosisadalleni, sillä aijon vielä pitkään todistaa näiden rantojen elämää ja nauttia merituulen suloisuudesta puisella pinnallani. Jos Sinä tahdot olla osa tätä tarinaa, tule käymään. Asukkaani esittelevät minut ja ympäristöni  mieluusti sinulle ja perheellesi <3

Patelan uimaranta on juuri kunnostettu:)

marjut.moisala@gmail.com

https://www.etuovi.com/kohde/994329?sc=M1341733435&pos=5

Mihin luottamusta tarvitaan? Vai tarvitaanko sitä?

Tämä teema, mihin luottamusta tarvitaan  vai tarvitaanko sitä, tuli esille erään face-kaverin kanssa keskustellessa. En vastannut hänen kysymykseensä automaattina, vaan annoin ajatuksen painua syvemmälle tietoisuuden mereen. Mitä luottamus oikein tarkoittaa? 

Seuraavien päivien aikana mieleni toi esille monia ajatuksia luottamuksen tärkeydestä. Jos luottamusta ei ole ihmissuhteissa, en koe niiden toimivan kunnolla, olipa kyse parisuhteesta, ystäyyssuhteista tai asiakassuhteista näin yrittäjän näkökulmasta. Esimerkkinä; Jos en luota johonkin ystävään tai kaveriin, en pysty olemaan täysin avoin hänen seurassaan, vaikka toki tiedostan maaelämän ja arjen olevan unennäköä ja sen, että peilaamme kokoajan itseämme toisiin. 

Jos luottamusta ei olisi suhteessa asiakkaisiini, en pystyisi tarjoamaan palveluitani siten, että maksu tulee jälkikäteen verkkopankin kautta, vaan perisin kaikki maksut aina ennakkoon ja luottoa (= luottamusta) ei olisi. Eräs asiakkaani näyttää haastavan minua tässä asiassa nyt toistamiseen. Hänen suhteensa luottamus on mennyt, sillä hän kokenee, että voi käyttää toisten aikaa ja palveluita ilman maksua, vaikka samaan aikaan kehuu sosiaalisessa mediassa uuvuttavaa shoppailuaan kauppakeskuksessa. Eli rahattomuudesta tuskin on kyse, vaan siitä, että "minä" kokee hänellä  olevan erityisoikeuksia muihin ihmisiin verraten. Onneksi kuitenkin suurin osa asikkaistani on hyvin luottettavia, joten se takaa luoton myös jatkossa kaikille tai lähes kaikille :)

Jos parisuhteessa ei olisi luottamusta, mitä siinä sitten olisi? Jos ihminen ei luota elämään tai korkeampaan voimaan, on ihmisennä oleminen silloin kovin  vaivalloista. Egomieli kun kuvittelee silloin, että sen itse on hallittava elämää ja saatava kaikki tapahtumaan. 

Luottamus on siis hyvin tärkeää aivan kaikessa. Kuinka ollakaan selatessani Ihmeiden oppikurssia aivan vasta, tuli vastaani ajatus tai lause siitä, kuinka luottamus on ensimmäinen ominaisuus, joka Ihmeiden oppikurssin opettajalta vaaditaan. Ja me kaikki olemme ihmeiden oppikurssin oppilaita ja opettajia, vaikka emme olisi kyseisestä kirjasta koskaan kuulleetkaan, sillä matka tästä maailmailmiöstä eteenpäin käy vain anteeksiannon kautta. Myös luottamus Itseen on tärkeää ja se ei tarkoita egon voimaa tai itseluottamusta, vaan nimenomaan luottamusta Korkeamman Itsen ohjaukseen elämässään. 

Tuollainen luottamus ilmenee rauhana ja vakautena mielessä ja elämässä. 

Mihin luottamusta siis tarvitaan ja tarvitaanko sitä? Luottamusta tarvitaan kunnollisen elämän elämiseen ja oikeastaan aivan kaikkeen. Omalla kohdalla esimerkiksi olen järjestänyt tapahtumia, joihin olen kutsunut ulkopuolisia esiintyjiä ja luennoitsijoita. Tässä olen tarvinnut luotettavia kumppaneita, jotka tulevat paikalle kun ovat luvanneet, eivätkä vetoa esim. "carpe diemiin" eli "tulen jos jaksan ja jos siltä tuntuu..."Sillä jos jotakin on luvattu,niin eikö lupaus vain olekin syytä pitää, ellei aivan mahdottomia esteitä tule tielle, kuten sairaus tai kuolema :) 

Luottamus helpottaa siis elämää olennaisesti. Kun jotakin on sovittu, voi luottaa että sopimus pitää, eikä asiaa tarvitse enempää jappasta. Samoin on vaikkapa silloin, kun olen sopinut asiakasvastaanotosta muualla Suomessa ja ostan lentoliput tai muun kyydin. On oltava luottoa siihen, että sovitut ajat pitävät, enkä matkusta turhan pantiksi kyseiseen kohteeseen. 

Kiitos Jaana kun annoit minulle tämän kysymyksen mieleeni muhimaan. Kiitos myös "rouva x" joka olet siirtänyt laskusi maksua useita viikkoja eteenpäin, sillä sain sinusta hyvän peilin luottamusajatuksille. Edelleenkin luotan ihmisiin ja elämään. Ja luotan siihen, että karma kyllä hoitaa  meidän maailmassamme asiat oikeille tolille. Luota sinäkin!

Kaikella luottamuksella Marjut