KOKEMUSTEN KANARIA 2014

Las Palmasin rantakadun aaltoja

Olen matkaillut monessa maassa ja yleensä exoottisemmat kohteet kuten Intia tai Egypti ovat olleet sydäntäni lähinnä. Kun sen sijaan suomalaisten iki-suosikki Kanarian saaret on ollut kohde, jota en suureksi suosikikseni ole koskaan lukenut. Kuitenkin kun tarjoutui mahdollisuus suoraan lentoon kotikonnuilta Toripolliisin kaupungista Las Palmasiin tammikuun lopulla 2014 totesin, että mikäpä ettei. Tuleepahan sekin kolkka koluttua, sillä Teneriffan puolella olin jo  parikin kertaa aiemmin vieraillut.

Las Palmas näytti meille heti ensimmäisenä lomapäivänä sateiset kasvonsa, mutta vaikka aurinko paisteli vain pilvien takaa ja osin niiden välistäkin, niin kasvomme saimme matkakumppanini kanssa hyvin jo punastumaan. Tutuksi tulivat Palmasin parhaat palat, eli Canterasin ranta sekä Santa Catalinan puisto. Hotellimme sijaitsi lähellä rantaa, mutta ilmojen haltija oli päättänyt pitää Palmasin koko tulevan viikon vaihtelevan säärintaman alaisuudessa. Hyvä asia siis olikin, että olimme jo etukäteen sopineet kolmen päivän autovuokrasta. Pienellä volkkarillamme pääsimme hyvin pilviä pakoon pitkin rannikkoa.

Ajopeli ja kuljettaja

Tieliikenne moottoritiellä Las Palmasista rantakohteisiin on todella vilkasta. Vaikka  edellisenä vuonna autoilimme Madeiran hurjissa vuoristomaisemissa, tunsin Kanarialla suurempia väristyksiä kartanlukijan paikalla, sillä liikenne vaikutti ajoittain Venäläiseltä ruletilta. Moottoritiellä oli parhaissa kohdissa viisi kaistaa suuntaansa.Huh huh! Liikennestressin kesti kuitenkin hyvin kun palkintona oli ensimmäisenä autoilupäivänä rantaparatiisi Puerto Ricossa. Rantahan on todella pieni ja kansoitettu, mutta hyvinhän me mahduimme mukaan joukkoon tummaan. Oli ihana karistaa Suomen pakkaset ja Palmasin pilvet päältään ja rentoutua aaltojen laulua kuunnellen.

Seuraavana autoilupäivänä suuntasimmekin vuorille ja Terorin kylään. Serpentiinitie ja huono navigaattori veivät meidän pienten harharetkien jälkeen pieneen kylään, joka on tunnettu Neitsyt Marian ilmestyksestä. Teror oli jo ennen Neitsyen tuloa pyhä paikka paikallisten keskuudessa ja alueella on edelleen mm pyhiä parantavia lähteitä. Neitsyt ilmestyi puuhun ja tuon puun lähelle rakennettiinkin myöhemmin kirkko, joka on nyt pyhitetty ilmestyksen  Neitsyelle ja koristeltu kauniisti. Lady of the Pine on kylän julkkis, mutta myös kaunis kanarialainen arkkitehtuuri pääkadun varren taloissa, on näkemisen arvoista ja vuoret ovat aina olleet yksi suosikkikohteistani. Totta tosiaan tunnelma vuoristokylissä on melkolailla samanlainen, olipa kyse Himalajasta, Perun Andeista tai Madeiran tai Kreetan vuoristoisista maisemista, jotka ovat tuoreemmassa muistissani.

Puerto Ricossa

Teror

Kuten kaikilla matkoillani, myös Terorissa kirkossa halusin istahtaa hetken aistimassa Neitsyen kirkon tunnelmaa ja se olikin erikoinen. Kirkossa oli aivan indigonsininen energia ja holvikaarimaisia erikoisia energiarakenteita, jotka olivat hyvin parantavia tai lataavia. Ehkä kyseessä olikin Pyhän Äidin kohtu, jossa saimme hetken levätä, Jumalattaren lempeydestä nauttien.

Terorissa sade jälleen virkisti meitä  ja pienen kahvi- ja tuumaustaon jälkeen kylässä päätimme lähteä katselemaan jälleen aurinkoisempia alueita, eli suuntasimme Bahia Felizeen ja sen viereiseen San Agostinoon myöhäiselle lounaalle. Agostinon rantaa kulkee pitkä kivetetty tie aina Inglesiin saakka. Sitä kulkiessa saimme imettyä viimeisetkin auringon säteet itseemme, ennen illan tuloa ja Palmasiin paluuta.

Hotellimme, joka oli sangen vaatimaton laatuaan, palveli  kuitenkin hyvin retkipäivien päätteeksi. Tosin olisi pitänyt olla fakiiri jos halusi kehua sänkyjen mukavuutta. Ne olivat totisesti omaa kovaakin kovempaa luokkaansa! :)

Neitsyen kuva

Matkalla tulee testattua monesti myös  matkatoveria ja sitä kuinka mainiosti tullaan toimeen tai palaako pinna. Niin myös tällä viattomalla turistimatkallamme oli muutamia kohtia, joissa pinna olisi voinut palaa helposti, jos siihen olisimme halunneet panostaa. Esimerkkkinä kohtaus parkkihallista, jonka sisääntuloaukko oli niin pieni, että se todennäköisesti oli tarkoitettu mopoautoille tai smurffien ajopeleille mieluummin kuin meidän komealle volkkarillemme. Mieleeni tulivat myös Mr Beanin seikkailut autonsa kanssa, mutta kun on valittavana kaksi vaihtoehtoa: nauraa vai saada kohtaus, niin valitsimme ensimmäisen. Eli naurua riitti monessakin tilanteessa ja hyvä niin, sillä pitkää ikäähän se vaan tietää.

Ingelesin rannalla

Kolmas autoilupäivä vei meidät urheat retkeilijät Inglesiin, joka on alueen suosituin tai ainakin suurin turistikeskus ja ranta. Olimme käyneet jo kerran Inglesissä syömässä Intialaista ruokaa, mutta nyt menimme sinne viettämään kokonaisen rantapäivän elementeistä nauttien. Päivä olikin todella onnistunut ja muruni pääsi vesiskootterinkin ohjaksiin. Se näytti ja kuuluikin olevan hauskaa touhua. Kun lähtee kaksosmiehen kanssa reissuun, niin ei tarvitse ainakaan tylsyydestä kärsiä eikä samaa reittiä mennä kahta kertaa, jos vain mahdollista on erilainen valita. Näin oli tosin  myös jalan Palmasissa suunnistaessamme. Lentäväksi lauseeksi jäikin korviini soimaan: " Suuntavaistoni on erehtymätön, silloin kun se toimii... "    ::)

Ingelsin "mystisiä" levitoijia...

Loppuloma menikin jalkapatikassa pienissä sadekuuroissa ja rantakadun aallokossa kasteita saaden kun luovutimme hyvin palvelleen valkoisen viettelyksen takaisin Avisin hoiviin. Palmasissa olivat karnevaalit alkamassa ja niitä lähdimme lauantai-iltana etsiskelemään, mutta päädyimme katutansseja kokemaan. Karnevaaliporukoita näkyi tosin seuraavana päivänä sunnuntaina Palmasin vanhan kaupungin kaduilla sadetta pitämässä suuren puun alla. Tyttöjen tunnelmaa ei onneksi tuntunut kuitenkaan sää häiritsevän ja puvutkin kilpailivat  väreissään paratiisilintujen kanssa.

Las Palmasin vanhaan kaupunkiin on jonkin verran matkaa keskustasta, joten ajelimme sinne taksilla. Katedraalissa vajosin jälleen hetkeksi meditaatioon ja aistin tunnelmia. Ympäristö oli todella kaunis, mutta emme malttaneet jäädä Jumalanpalvelusta kuulemaan, emmekä kenties olisi siitä ainakaan kielen puolesta paljon irti saaneetkaan. Tämä kaupungin osa oli  kuitenkin kaunis katsella. Kuitenkin kahvin ja  pienen shoppailun jälkeen olimme valmiit palaamaan moderniin keskustaan ja hyvästelemään kaupungin Intialaisen ruuan parissa. Olimmehan ihastuneet erään ravintolan  tarjontaan jo aiemmin ja päätimme uusia kokemuksen. Paikallinen etninen ruoka ei yltänyt ihan Madeiran taikka OULUN tasolle, mutta siitä huolimatta oli todella herkullista. 

Matkalukemisena minulla oli Kanarialla Juha Pitkäsen kirja "Vapaus valita" ja lisäksi ohjaamani Tiibetiläisen unijoogan koulutus oli kesken ja tehtäväni Kanarialla oli nähdä "Lempeitä unia" muiden ryhmäläisten tavoin.Totesin matkallamme, että yöunien lisäksi  myös tämä päiväunemme on todellakin samaa unennäköä ja symbolikka mm. kuolemasta tai egon edustamasta kuoleman pelosta,  joka tuli esiin Pitkäsen kirjasta oli mukana myös tuolla matkalla, mm. erikoisten sattumuksien muodossa lentomatkojen aikana. Menomatkalla stuertit meinasivat unohtaa lentokoneen oven auki ja paluumatkalla kone ei päässyt laskeutumaan Oulun kentälle, vaan jo laskussa ollessaan kapteeni teki päätöksen nostaa kone takaisin illmaan huonon sään vuoksi. Kone lenteli aikansa Oulun yllä ja laskeutui viimein aploodien saattelemana äitimaan kamaralle, eikä siis viikatemies ainakaan toistaiseksi saanut meitä vielä omaan matkaseurueensa.

Kanaria jäi taakseni, mutta jostain syystä Espanjaa on luvassa vielä lähitulevaisuudessakin kun "Viisikko löytää jäljen" eli Rakkauden seurakunnan viisi leidiä toukokuussa starttaavat Oulusta Costa Blancalle Alianteen juhlimaan 20-vuotista ystävyyden taivaltaan. Sitä odotellessa harjoitelkaamme kielillä puhumista... 

" Hola!   Cino cervetza por Favor..."