Pohjoinen Valo tapahtuma Syötteellä 11.-12.06.2022 tervetuloa mukaan!

Pohjoinen Valo - tapahtuma  kokoaa tulevana kesänä Syötteen upeisiin tunturimaisemiin koolle ihmisiä, joille tietoisuuden ja tiedostamisen tutkiminen ovat tärkeitä. Henkinen valppaus, itsetuntemus, kuten myös luonto ovat hyviä avaimia tietoiseen läsnäoloon ja todellisuuden kokemiseen tässä ja nyt. Ego eli apinamieli vie helposti pois tuosta ainoasta todellisesta hetkestä eli nykyhetkestä, siksi valppaan tiedostavan läsnäolemisen merkitystä ei voida kyllin korostaa. 

Minulle tietoisuuden korkein muoto on ei-dualistinen "tiedostaminen", sillä tietoisuus sisältää dualismin tai kolme yhdessä, sen joka on tietoinen,tietoisuuden sekä kohteen. Tiedostaminen taas on tuo koko kenttä, se mitä Sinä Todella Olet. Se on Henki. Tietoisuuden tutkimus on oman itsemme tutkimusta ja Syötteen tapahtumassa tullaan kuulemaan monia näkökohtia tietoisuuteen. 

Olli Pajulan alustuksessa mm. on esillä kvanttifysiikan näkökulma UFO-ilmiöön. Oulun Yliopiston professori Seppo Vainio on myös Kvantum-instituutin tutkimusjohtaja ja hänen alustuksessaan käsitellään aihetta: "Elämän biouniversaalisuus ja tietoisuuden evoluutiobiologia". 

Itse koen, että Ihmeiden oppikurssi on henkisistä opinnoista ehkä eniten ei-dualistinen. Anteeksianto kuuluu IOK.n olennaisesti, mutta ei tavallisena duallistisena anteeksiantamisena, vaan juurikin kvanttianteeksiantona, jossa olemme yhteydessä "kvanttitilaan" itsessämme, eli siis henkeen! Tästä aiheesta itse luennoin ja pidän myös voimallisen Sekhem-tyyppisen valokehon aktivoinnin lauantain ilta- meditaationa, jossa on luvassa myös kanavointia.

Yläkuvassa aiemman tapahtuman rumputunnelmia.

Yksi luennoitsijoistamme on fyysikko Markku Koskela ja hänen esityksensä käsittelee teemaa "Elämmekö Matrixissa?", osaltaan myös ns. Mandela-efekti tulee tässä pohdinnan alle, sillä on hyvä avata tietoisuuttamme myös pohtimaan, onko se mitä aistein näemme ja koemme todella totta? Vai voisiko olla jopa niin, että "joku" koodaa meitä?:)

UFO-ilmiöt sekä muut erikoiset luontoon liittyvät ilmiöt ovat Syötteellä tunnettuja ja voisipa  jopa sanoa, että Syöte on Suomen Area 51, vaikka tietooni ei ole tullutkaan, että Syötteelle olisi aluksia pudonnut, vaikka muuton niitä on todennäköisesti sinne paljon laskeutunut. Syötteen ilmiöiden tutkija ja puolestapuhuja oli viimeiset vuosikymmenet matkailuyrittäjä Atte Särkelä, joka poistui joukostamme viime vuonna. Hänen työtään ja elämääänsä kuten myös hänen vaimonsa Toinin elämää hiljennymme muistamaan tapahtuman alussa.RTV.n Timo Tahvanainen on koonnut videoesityksen Aten elämän työhön liittyen.

UFOT näyttelevät osaa myös tapahtumassa, sillä lauantai-iltapäivällä on myös Timon ohjaama keskustelu, jossa paikalla olevat voivat myös kertoa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään.

Upean oman panoksensa tapahtumaan tuo myös tunnettu luennoitsija ja taiteilija-muusikko Veli Martin Keitel. Hän on tunnettu myös viljapelto - ilmiöiden tutkijana ja on ollut monessa mukana Suomen henkisen kasvun genressä viimeisten vuosikymmenten aikana.

Myös muita upeita luennoitsijoita sekä työpajojen pitäjiä on tapahtumassa unohtamatta meditaatioita ja voimallisia rummutuksia, sekä luontoon uppoutumista ohjattuna ja itsenäisesti. Syötten luonto lumoaa ja lauantai-iltana on myös vapaata ohjelmaa, johon osallistujien toivotaan tuovan oman panoksensa. Yöttömän yön ufobongaustakin on luvassa vaikkapa makkaran paiston lomassa kodalla,  joka sijaitsee Syötekeskuksen pihalla.

Tule Sinäkin mukaan voimalliseen ja upeaan menoon Syötteelle, nauttimaan hienosta tunturimaisemista ja latautumaan vaikkapa kivien energioilla, joita Syöte tarjoaa, kaikkien charojen aktivoimiseen. Maaperässä on paljon erilaisia puolijalokiviä ja siinä saattaa ollakin yksi syy Taivaallisten joukkojen kiinnostukseen aluetta kohtaan.Luonto on suuressa roolissa myös tapahtumassa, sillä kaikki ON tietoista ja lähetämme meditaatiossa mm. energiaa ja apua tietoiselle vedelle ja äitimaalle kokonaisuutena ja miksei myös luonnon hengille.

Tapahtumaan voi ostaa liput Tiketistä koodilla "Pohjoinen Valo" ja samalla koodilla voit varata myös hotellihuoneen Syötekeskuksen hotellista.

Pandoran ja Pyhiksen Ufo on jo laskeutunut Syötteen kyläkaupan pihalle!

Tarkistuspiste tapahtuman järjestymiselle on Vapun tienoilla, jolloin päätetään lopullinen järjestyminen. Siten Sinä voit vaikuttaa ja auttaa tapahtumaa järjestymään varaamalla lippusi ajoissa :) Jos korona-peikko vielä sattuisi pilkistelemään Syötteen peikkopolulla ja muillakin alueilla ja tapahtuma jouduttaisiin perumaan, niin lipun hinnan saa takaisin Tiketistä pienellä peruutusmaksulla vähennettynä. Uskon kuitenkin vahvasti, että Syötteellä tavataan ja halataan pian!

Pohjoisen valon terveisin 

Marjut ja tiimi

Eräs peikkopolun ystävä

Tapahtumasivu:

https://www.facebook.com/events/617326172703482/

sekä

http//solarel.nettisivu.org

P.S. Muita tähän mennessä sovittuja esiintyjiä ja aiheita:

Juha Leskinen: OOBE (Kehosta poistuminen) ja tietoinen unennäkö

Ulla Konttila: Tantra - työpaja

Sole Stenberg: Parantaminen Kalevalaisen tapaan ja luonnon parantava voima

Veli-Matti Mathlin; Henkisyys arjessa

Pirjo Karppinen ohjaa kanssani luontoon uppoutumista.

Syötteen Kuttuuriyhdistys esittäytyy!

Merkabasta KristalliMerkivaan, dualismista Ykseyteen! Kristallikalloa tapaamassa Lontoossa.

 Merkabasta KristalliMerkivaan, dualismista Ykseyteen!

”Olet tullut kotiin. Itseesi. Seisot suuren temppelin edessä. Temppelissä olet käynyt monesti ennenkin, mutta et samoin kuin tänään. Temppelin etuosasasta menet sisälle kristalliseen luolaan, joka on kallon muotoinen. Olet pyhässä paikassa, omassa Itsessäsi, mutta samalla jossain, jota voidaan kuvata ikäänkuin se olisi ulkoinen paikka.

Yhdistymisesi kristallimatriisiin on alkanut vanhojen mielen matriisin ohjelmointien poistamisella.Työ on ollut laaja. Sitä se on aina. Kuitenkin nyt on tullut aika. Aika astua sisälle kristallikallojen tietoisuuteen ja uuteen mielen matiisiin. Siihen, joka johtaa korkealle valaistumisen vuorellesi. Yhtymään sisäisen Rakastetun kanssa.”

Näin alkaa pieni kirjanen nimeltä Kristallimatriisi ja kristallikallojen sanoma ja näin alkaa Sinunkin matkasi kohden kristallistatietoisuutta ja yhdistymistä korkeampien pään yläpuolisten chakrojen värähtelyyn, matkalla Henkeen.

Minun matkani tähän sai paljon vauhtia vuoden 2020 Helmikuussa, kun puolisoni ehdotti reissua Lontooseen ja käyntiä British Museumissa. Olin jo pitkään kaivannut sinne, tapaamaan museon voimallisinta asukasta, Michel – Hedges -kalloa ja tiesinkin jo ennen matkalle lähtemistä, että ”hänen” tapaamisensa on matkan tärkein anti. Näin se myös oli. Kun katsoin tuota voimallista olentoa ”silmiin”, tempauduin kristalliseen tietoisuuteen tai kenttään, jossa tapasin myös kaksi erikoista tähteläistä olentoa, joita myöhemmin aloin kutsua kristallimatriisin vartijoiksi. Kokemus oli myös hyvin fyysinen, konkreettinen.

Näinä aikoina puhutaan paljon ylösnousemuksesta ajattelematta paljonkaan mitä se tarkoittaa ja vaatii. Itselleni on tullut selväksi, ettemme voi ylösnousta missään määrin vanhan mielen matriisin kanssa, vaan mieli ohjelmointeineen on päivitettävä, jotta minkäänlaiselle nousemiselle olisi eväitä. Tämä on se Matrix – elokuvassakin kuvattu tietoisuuden - pillerin nauttimisen hetki ja samalla vallinnan hetki. Otamme silloin ohjat Korkeamman Itsemme käsiin ja lakkaamme elämästä automaattiohjauksella.

Kun työ oman mielen puhdistamisessa on tehty, on aika astua korkeampaan värähtelyyn, valon maailmoihin, joita voisi vaikkapa kristallimatriisiksi kutsua. Tuolloin olemme yhteydessä ei vain ylösnousseitten mestareitten kenttään Maapallon osalta, vaan paljon laajempaan kokonaisuuteen, johon myös korkeasti tietoiset Tähteläiset ystävämme kuuluvat.

Planeettamme ympärillä on valoverkko ja Äitimaa kätkee sisäänsä paljon kristalleja, joihin olemme kentis näinä aikoina alkaneet taas enemmän tuntea yhteyttä. Samoin kadotettu Atlantis kaikkine hoitomuotoineen ja tekniikoineen nousee jälleen, tietoisuutemme merestä. Kristallien voima nousee näiden muistojen myötä ja meidän korkeampi DNA:mme sekä chakrajärjestelmämme ja muistinsa menettänyt rotu, alkaa taas muistaa…

Olen paljon ohjannut Merkaba valokehon ja sen kehittyneimpien muotojen aktivointeja, myös Ultra-päivillä eri vuosina. Nyt on aika kuitenkin mennä vieläkin korkeammalle. Polariteetti Merkaba on aika päivittää KristalliMerkivaan, joka on Ykseyden ajoneuvo. Merkaban osalta on tärkeintä, että sen ja sinun yin ja yang - energiat ovat tasapainossa. Sen jälkeen päivittyminen ykseyden ajoneuvoon on mahdollista.

Kristallikallot ja muut mineraalit ovat osa tätä prosessia. Lontoon kristallikallo tulee toimimaan tulevana kesänä symbolina ja porttina KristalliMerkivan aktivointiin Ultrapäivillä ohjaamassani meditaatiossa. Myös Sha-Na- Ra sekä MAX - nimiset kallot ovat todennäköisesti kanssamme energiana ja läsnäolona, tukemassa nousemistamme uuteen.

Sha-Na-Ra ja MAX ovat peräisin maan ulkopuolelta, eli niiden alkuperän sanotaan olevan tähteläinen. Työstön jälkiä ei kalloista ole löydetty. MAX on legendan mukaan kallo nro 13 eli Hän, joka säilyttää ei vain osia Tiedosta, vaan koko Tietoa. MAX – kallon koen kanavoituneen myös parissa Adamon - kirjassa, voimallisesti. Kanavoitu ei ole sanoja, mutta sanoiksi muutettavissa kanavan tietoisuudessa.

Matriisi - kirjasessa nämäkin kristalliset kallo - ystävät ovat saaneet äänensä kuuluviin. Voit tilata kirjasta minulta tai Ultralta. Tervetuloa myös Ultra-päivillä ohjaamaani voimalliseen meditaatioon/Merkiva - aktivointiin, jossa on mukana myös kanavointia matriisin vartijoilta.

Halutessasi voit myös käydä jo etukäteen itsenäisen verkkokurssin aiheesta Solarelin sivulta: http://solarelverkkokoulu.nettisivu.org/

Kirjasta poimittua: ”Kun yhdistyt kristalliseen matrisiin, olet samalla tullut kotiin. Henkeen.

Tämä teksti kertoo mitä koti tarkoittaa. Mikä on kotisi, josta et koskaan lähtenyt ja kuinka löydät kodin Itsestäsi ja samalla lakkaat loputtoman etsintäsi itsesi ulkopuolelta. Kuumeinen etsintä päättyy ja raukeana sinä lepäät, sisäinen Rakastetun käsivarsilla. Kristallikallojen tietoisuus on tässä tukenamme.

Ole rauhassa. Kaikki on hyvin. Rakkaus hengittää sinua.”

-Juttu on julkaistu Ultra-lehdessä keväällä 2021

http://solarel.nettisivu.org/

Pyhääkin Pyhempi Nattanen!

Viimeinkin se toteutui! Nimittäin pitkään haaveilemani reissu Lappiin ja nimenomaan Pyhälle Nattaselle, jota on kehuttu Suomen kauneimmaksi maisemaksi monessakin paikassa. Oliko se sitten kaunein? Kyllä Saanaltakin kauneutta on näkyvissä paljon ja monesta muustakin paikasta, mutta myös Nattaselta maisemia avautui komeasti ja tunnelma oli Pyhä.

Lähdin matkaan nuorteni kanssa. Viime syksynä samaan aikaan olimme Saanalla ja monessa muussakin Lapin kohteessa, Aurora Pyramideja unohtamatta. Nyt suuntasimme yöpymään Saariselälle Holiday Clubin hellään huomaan. 

Ajomatka tuntui pitkältä ja hieman jännältä, sillä olin 2 yötä etukäteen nähnyt unta, että autoni menee lunastukseen. Siksipä ajattelin, että en laita muita kuskiksi, vaan sinnikkäästi ajan itse koko pitkän matkan...Ja niinpä siinä kävi, että Sodankylän jälkeen alkoi auto itsekseen jarrutella ja tyttäreni huudot kuulua autossa, kun poron pentele yritti lopettaa elämänsä meidän avullamme. Tilanne oli todella läheltä piti-mallia. Enpä ole ennen ollutkaan noin lähellä poro - taikka hirvikolariakaan. Kyllä sydän pompotti ja jalka vipatti kun tilanteesta selvittiin ja eiköhän siellä jo ollut toinen poro vaanimassa auton alle pääsyä. Toki näitä sarvijaakkoja luonnollisesti liikkuu paljon Lapissa, mutta tällä kertaa olivat erityisen innokkaita pomppimaan tiellä.

Kun näin unen auton lunastuksesta, ryhdyin heti tekemään harjoitusta, jotta uni ei toteudu, sillä niin paljon enneunia on tullut nähtyä, että myös tiedän, että tietyt asiat voidaan välttää. He jotka ovat opiskelleet kvanttianteeksianto-asioita varmasti tietävät mistä on kyse. Anyway, matka jatkui ja Saariselkä otti meidät vastaan sateenkaaren saattelemana. Sateenkaaria ja kotkia näkyi muuten tuolla reissulla harvinaisen paljon. Hienoa!

Mutta se Nattanen... Retkipäiväksi oli luvattu vaihtelevaa säätä, mutta tiesin, etten lähde tunturiin kipuamaan kovalla sateella, sillä reitillä on paljon kiviä, jotka ovat liukkaita sadesäällä. Aurinko kuitenkin paistoi kun saavuttiin Nattasen parkkipaikalle ja täytyy myöntää, että muutamiakin hikipisaroita piti valuttaa, jotta nykyisellä kunnolla jaksoin huippupaikalle kivuta. Nuorisohan meni kuin kaksi vuorikaurista kevyeen tahtiin, mutta kyllähän vanhakin jaksaa, kun on luvassa mahtava palkkio, eli maisemat joita olin jo netin kuvista tähynnyt. 

Palovartijan maja on varmasti kaikista kuvista tuttu ja toorit, joiden päälle mekin kipusimme. Väkeä paikalla oli jonkin verran, mutta ei liikaa. Meditaatiollekin sain rauhan ja eväät tuli nautittua kovassa tuulessa, henkimaailman tasolla elävän saamelaismiehen kanssa. Hän näytti, että ennen vanhaan ei tuollakaan paikalla Reissumies -leipiä nautittu, vaan poronlihaa kuivattuna ja tikun ympärille punottuna.

Mitäs muuta meditaatiossa sitten näin? Niin sanotulla uhripaikalla oli erikoinen energia, mutta positiivinen. Siellä tapasin myös kaksi luonnonhenkeä miehen hahmossa. Heidän olemuksensa muistutti mainoksesta tuttua Michelin ukkoa. Eli jättiläisiä olivat he ja olemukseltaan vuoren kaltaisia.

Maan energia toorin päällä istuessa oli todella Muinainen! huh huh! Miljoonia vuosia vanhaa kalliota. Äitimaan Pyhääkin Pyhempi Nattanen.

Maisemat läheisille tuntureille ja järviin huikaisivat. Ei ihme, että ihmisellä on kaipuu korkeille paikoille. Mieli ja silmä lepää ja Taivas on lähellä.

Pystyin hyvin kuvittelemaan, että jättiläiset ovat nostelleet hioutuneet kivet päällekkäin kevyesti ja tarkasti. Mutta eihän toki sellainen voisi olla mahdollista, vaan se oli tietenkin se kuuluisa Jääkausi, josta eräs kirjoittaja uusimmassa Ultrassakin mainitsi, että se juuri on ollut puuhakkaana kaikkialla, nostanut jopa kivet jalkojen päälle Suomen Lapissa. Uskokoon ken tahtoo. (kso artikkeli Lapin jalkakivistä, Ultra 09/21)

Nattanen jätti jäljen sydämeen, mutta niin teki myös Inari-järvi jälleen. Vaikka Ukon saarelle ei enää tuo iso vene rantaudu, niin edelleen veneestäkin katsottuna, on tuo saari seitoineen voimallinen näky ja energian keskittymä.

Inari ja Ivalo saivat siis meidät vieraakseen ja pienenä vinkkinä, perheen pienimmille ja miksei isommillekin, Inarin ja Ivalon välillä turistinähtävyys nimeltä Karhupesäkivi.

Käyppäs nousemassa 200 porrasta ja kurkkaamassa ison siirtolohkareen sisään. Sieltä saattaa löytyä karhu vielä tänäkin päivänä tai jotakin muuta. Me löysimme tuosta luolasta intiaanin näköisen naisen meditoimasta. Ja kyllä...hän oli ihan Ihminen, ei henkiolento: Vaikka toisaalta...hm... eihän sitä voi toisaalta tietää...Kaikkihan me olemme  henkiä ensin.

Tankavaara

Kaunispään huipulla kävimme vihkimässä tyttären rummun ja huomasin, että sinne on rakennettu sitten viime näkemän hienoja revontulimajoituksia. Tankavaaran kultakylästä tykättiin tosi paljon. Ihana Villin Lännen tunnelma siellä kahvilassa ja UKK luontopolkuja lähtee ihan vierestä. Kiviä ja korujahan meidän sakki arvostaa erittäinkin paljon ja niitä oli myynnissä monessa kohtaa,myös Tankavaarassa. Hyvä niin!

Lappi jäi taa neljän päivän vierailun jälkeen. Joulupukin maassakin Rovaniemellä piti paluumatkalla pistäytyä katsomassa, onko pukki jo valmistautumassa tulevaan Jouluun. Maa oli kuitenkin osin suljettu, muutama liike oli auki ja maskipakkokin kuulemma paikassa oli, joten lyhyeksi jäi meidän pysähdys sinne, vain yhden kebab -annoksen ajaksi :) Jospa pukki tulee kuitenkin kun aika on. Joulukuusen paikkakin on jo uudessa kodissa valmiiksi katsottu :))

Alla linkkejä lapin kohteisiin, joita tällä reissulla koimme. Saamelaiskeskus  Siida on remontissa ja avaa ovensa ensi keväänä 2022.

Iloa Syksyysi! Pidetään Pyhyys mielessä ja hymy herkässä.

https://retkipaikka.fi/pyha-nattanen-sodankyla/

https://retkipaikka.fi/inarin-karhunpesakivi-kivi-joka-katkee-sisaansa-ihmeen/

https://saariselka.com/aktiviteetit/kohde/inarijarven-risteily-kes/

https://inarilapland.fi/category/kaeyntikohteet-ja-naehtaevyydet/

Karhut vartiossa Karhupesäkivelle menevien portaiden  juurella.

Langin kauppahuoneen kummituksiin tutustumassa Elokuussa 2021

Wanha Raahe, tuo kummittelun luvattu saareke sai minut ja tyttäreni vieraakseen Elokuun puolivälissä. Olin vieraillut Langin kauppahuoneella muutaman kerran jo kahvilavieraana, mahtavat kakut siellä muuten! Tällä kertaa lähdimme kuitenkin ihan yökuntiin, äiti-tytär-aikaa viettämään Raaheen. On se kumma, miten yhdenkin yön reissu ihan lähi maisemiin tuntuu pidemmältä ja piristää. Meillä on tapana aistia energioita kirkoissa ja vanhoissa taloissa, millon missäkin. AIkakerroksissa voi matkustaa ja kokea menneisyyden kuiskaavan. 

Kahvilan antimet, nam!

Turistia saimme leikkiä siis Vanhassa Raahessa mm. museossa ja kirkossa käyden sekä kirpputoreja kiertäen. Aivan mahtava Thai-ravintolakin sieltä löytyi Prisman vierestä,  kun harmiksemme tornitalon Kiinalainen ravintola oli lopettanut toimintansa. 

Museossa erikoisin tila ja näkymä koostui vanhoista 1600 - luvun kirkkoaarteistosta. Kun istuimme näiden erikoisten enkeli-hahmojen ympäröimänä tuntui energia hyvin sakealta. Esineet tallettavat itseensä kaiken mitä ne ovat kokeneet. Samoin tietenkin tekevät puut, joita muinaiset druidit pitivät historian säilyttäjinä. Puita saattaa lukea, mutta niin myös esineitä. Esineiden lukemista kutsutaan psykometriaksi. Museon patsaat ja muu esineistö olivat tallentaneet vuosisatojen ajan niitä koskettaneita tai niiden äärellä rukoilleiden ihmistenkin energioita ja sen saattoi tuntea ja kokea. Kuitenkin tunnelma oli hyvin positiivinen. 

Kivikirkossa taas energia oli hyvin neutraali. Yleensä kirkoissa on yksi tai useampi enkeli, pitämässä energiaa korkealla. Tässäkin kirkossa bongasin enkelin, hyvin suurikokoisen, mutta mitään muuta en havainnut. Kuitenkin keveältä tuntui tunnelma.

Itse Langin kauppahuoneella koin kyllä paljon vanhaa tunnelmaa ja meidän olikin aikomus aistia enemmänkin varsinkin oman huoneemme energioita, mutta väsymys voitti ja matkakumppani nukahti lähes kesken lauseen jo alkuillasta  :) Havaitsin kuitenkin vanhanaikaiseen pukuun pukeutuneen nuoren naisen huoneessa ja koin, että hän vähän ihmetteli miksi olimme "hänen" huoneessaan majoittumassa. Kysyin tietääkö hän olevansa henki ja silloin nainen käännähti jyrkästi ja poistui seinän läpi muualle taloon. Yöllä heräsin siihen,että joku "hipsutteli" hiuksiani. En jaksanut valveutua tarkastelemaan kuka se on ja miksi..

Eräässä lukemassani blogitekstissä kirjoittaja kertoi kokeneensa samanlaista Langissa. Aamupala oli oikein riittävä ja hyvä ja tunnelma mahtava. Kun henkilökuntakin on pukeutunut tuon ajan asuihin, niin se luo kyllä autenttisen ilmapiirin taloon. Mahtavaa, että omistajat ovat kunnostaneet tuon aarteen Raaheen, Pekan torin laidalle. 

Alla olevasta Ylen klipistä voit kuunnella ja katsella heidän tarinaansa. Rouva kokee eläneensä toisessa elämässä samaa aikaa kuin mitä Langissa kulta-aikanaan oli. Hienoa!

Raahen sää helli meitä myös, sillä ilta oli lähes helteinen kun rannan laiturilla rentouduttiin. Sateen saattelemana palattiin Ouluun ja arkeen. Näitä pieniä retkiä lähikaupunkeihin täytyy tehdä jatkossa enemmänkin. Lähimatkailukin avartaa mukavasti! Langin kauppahuonetta ja Raahea voin kyllä suositella pienen pistäytymisen kohteeksi.

Pieni puoti löytyy  myös Kauppahuoneelta.

Tässä linkki Ylen juttuun:https://areena.yle.fi/1-4446250

https://www.langinkauppahuone.fi/

Gunilla kummituksen tarina:

https://raahenmatkailuoppaat.fi/meidan-kyla/tuuppa-kaymaan/matkailuoppaat-gunillan-vieraina-lapaluodossa/?fbclid=IwAR1TE4LgvalHIFdPo5EJU-SfhpTgAKVYPLUCp8wACymlBcuFVgDyvqBoe7o

Kummitukset koottu kirjaksi:

https://www.raahenseutu.fi/aki-pulkkanen-kokosi-kummitustarinat-kirjaksi-mitt/355035

Tämä blogaaja tuntui säikähtäneen Langin kummituksia:

https://www.raahenseutu.fi/aki-pulkkanen-kokosi-kummitustarinat-kirjaksi-mitt/355035

Aikavarkaan vieraana Hiidenportissa

Oliko se se kuuluisa vesihiisi kun sihisi hississä? Hiidenportissa otusta ei näkynyt taikka kuulunut, mutta muutoin tunnelmat ja energiat olivat erikoiset!

Olin vieraillut pari vuotta sitten Hiidenportissa Kainuussa, lähellä Venäjän rajaa ja nyt viimein myös ystäväni, kansallispuistoja bucket listaansa bongaava Pirjo lähti mukaan kokemaan Kainuun korpien kuiskintaa.

Sään piti Forecan mukaan suosia suunniteltua päivää, mutta kun Vuokattiin lähtö koitti huomattiin, että ennuste tiesi vain ja ainoastaan sateen ropinaa  ja useampien pisaroiden verran, joten päätettiin, että samana päivänä tai iltana lähdetään moikkaamaan Hiittä, sillä sään piti olla tuona maanantai iltana loistava. 

Niinpä nopea majoittuminen Katinkullan hellään huomaan ja auton nokka kohden uusia seikkailuja. Maps näytti, että aikaa kansallispuiston parkkipaikalle ajoon kuluu noin 45 minuuttia, ei paha! Lähdimme matkaan kello 15.00 retkieväät ostettuamme, ja....saavuimme Hiidenportin parkkialueelle kello 17.30 maissa:) Mitä kummaa? Pirjon kännykän paikannin ohjasti meitä tietäväisenä ensin pikitietä, sitten soratietä ja sitten...niin kapeaa metsäautotietä, että vain yksi "kaista " oli käytössä, jos sitäkään. Viitat näyttivät kyllä Hiidenporttiin, mutta kun tulimme perille mudan, kuoppien, rakeiden ja sateen säestämänä, niin olimme keskellä EI MITÄÄN. Ja paikannin eli LA- neiti ystävällisesti kertoi meidän olevan PERILLÄ.

Ja Pirjon kännykkä ei enää suostunut toimimaan, vaan kertoi olevansa vikatilassa. No minä kehumaan, että DNA:lla on paljon parempi liittymä ja katsoin missä olemme, niin tuo paikannin väitti myös, että olemme perillä, siellä parkkipaikalla missä meidän pitikin olla. Mutta ei. Emme olleet missään. Ei ollut parkkipaikkaa ja sitten meni minunkin kännykkä offline tilaan. 

Oli erikoinen ja hölmistynyt tilanne ja tulipa siunailtua, että mikähän juttu tämän on, sillä muutaman kerran aiemminkin olemme joutuneet tai saaneet kokea todella outoja tapahtumia. Monesti tuollaiseen tilanteeseen on liittynyt valkoisen pöllön näkeminen ennen mystisiä hetkiä: Nyt ei pöllöä näkynyt, paitsi kansallispuiston kyltissä isommalla tiellä. Jännittäviä hetkiä koin uutta autoa kääntäessäni erittäin kapealla tiellä ja kuopat tiessä olivat tosiaan enemmän kuin nimismiehen kiharoita.

Palasimme takaisin päätielle ja sielläkään ei toviin kännykät toimineet, mutta auton paikannin sentään toimi ja rupesihan ystäväkin pääsemään taas kartanluvun makuun ja taas sitä mentiin. Tällä kertaa palasimme siis takaisinpäin  kohden Sotkamoa ja LA- Neiti oli jälleen varma asiastaan ja ohjasti meidät uudelle VÄÄRÄLLE tielle. Meinasi toki usko loppua, että ei kait voi olla tottakaan, että opasteita ei näy, mutta niin vain taas päädyttiin erään mäen päälle ja paikannin ilmoitti rohkaisevasti, että perillä ollaan! Ou jee. Tässä vaiheessa päätin, että takaisin on lähdettävä  ja tuli jo epäilys, josko ollenkaan löydetään oikealle reitille, mutta viimein, tuosta suunnasta tultaessa nähtiinkin iso kyltti, joka opasti oikealle tielle MUTTA tuossakaan risteyksessä ei ollut tuon taivaallista mainitaa Hiidenportista. Eli peukku alas opastuksen suhteen! 

Sää oli kaikkea mahdollista. Satoi, paistoi ja välillä sateenkaari komisti taivasta ja viimein vaihtelevan reitin jälkeen tulimme sille parkkipaikalle, jolla olimme muka jo monesti olleet :)) 

Nälkähän se jo oli ehtinyt vieraaksemme, joten tulentekoon oli kipinä-Pirjon heti alettava ja minä pikku apulaisena tietenkin kannustin kovasti eväitä jo syöden :)Vaikka harharetkillä autoillessa varmasti jonkin aikaa kului, niin tuskin  puoltatoista tuntia tai edes tuntia. Joten missing time ilmilö taisi iskeä: 

Kuka oli tuo aikavaras ja minne hän ajan vei, vaikea sanoa. Kun laitoimme jalkaa toisen eteen Hiidenportin polulla, niin ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi ja yhtään muuta retkeilijää ei polulla näkynyt. Upea paikka tuo kanjoni tosiaan on. Uudet pitkospuut oli asennettu reitille ennen porttia. Mukava oli istahtaa kivelle kahvittelemaan ja meditoimaankin. Tapasinkin paikalla saman luonnonhenki pariskunnan, jonka olin aiemmin tavannut. He tunnistivat minut, ehkä koska (kuulemma) harvat heitä havaitsevat. Heidän asuinpaikkansa on eräs luola lähellä tuota kanjonin keskustaa. Aiemmalla kerralla tapaamaani vanhemman naisen oloista olentoa en nyt tavannut. Hiidenportin alue tunnetaan villieläimistään, eli paljon siellä liikkuu karhuja, susia ja muita voimaeläimiä. Ainut eläin jonka me bongasimme lintujen lisäksi oli jänis, onneatuova kenties?

Kiersimme koko polun eli ympyrä lenkin ja näimme vanhoja asuinpaikkoja metsän keskellä. Lenkki oli vain 3 km pituinen, mutta ihmeen rankka, sillä ylös ja alas rimpuiltiin jatkuvasti. Hiki virtasi, vaikka eihän meillä mitään kuumia aaltoja ole, sää oli vaan niin lämpöinen ja kostea;) Matkalla saimme nauttia myös upeasta? linnun laulannasta. Laulu muistutti epävireisen viulun vingutusta. Linnun laji tai ulkonäkö ei selvinnyt, niin oli ujon puoleinen hän.

Kun palasimme takaisin hotelliin, oli koko retkeen kulunut melkein kuusi tuntia! Huvitti kait se jo vähän...aika vissiin rientää kun on hauskaa:)

Seuraavana päivänä ilmojen haltija varmisti, että se vesihiisi sihisi kaikkialla. Niin Sotkamon kylällä shoppaillessa, kun vettä sateli tasaiseen tahtiin ja tietenkin kylpylän aalloissa kelliessä. Tuli käytyä viidessä saunassa ja mukava oli vain OLLA  ja  nauttia elämästä sekä tietenkin Sotkamon kylän legendaarisesta Saastamoisen kenkäkaupan tunnelmasta. Jos ette ole käyneet, niin todella suosittelen! Silmät meinaa tipahtaa päästä kun ovesta sisälle astuu, varsinkin ensimmäistä kertaa tullessa.

Aika on harhaa ja elämä karmaa, sanoi joku viisas tai viisastelija. Katsotaan mitä kokemuksia seuraavat reissut tuovat eteen. Taidan jo kuulla Lapin rummun paukkeen ja Pyhän Nattasen muinaisten noitien kutsun...Sinne(kö) siis :)

Kohti äärentöntä ja sen yli! Eli kuumailmapalloilemassa Heinäkuun helteillä.

 

Viimeinkin se toteutui! Nimittäin pitkäaikainen haaveeni kuumailmapallolennosta. Oikeastaan kävikin juuri kuten Tommy Hellsten kirjassaan sanoo: Saat sen mistä luovut :)

Suomessa tapahtuvan palloilun lisäksi olin toivonut pääseväni ilmojen haltijaksi Kappadokian matkalla muutamia vuosia sitten. Kappadokiahan on tunnettu valokuvistaan, joissa kymmeniä, ellei satoja palloja kelluu yhtä aikaa ilmassa mystisten maisemien yläpuolella. Kuitenkin meidän matkallamme tuuli oli sen verran huikaiseva usean päivän ajan, että palloilut jäivät vain haaveeksi ja kieltämättä se harmitti.

Viime kesänä olimme aikeissa mennä lennolle Oulussa ystäväni kanssa, mutta korona ja sen myötä maskipakko ja muut säännöt estivät retken. Nyt kuitenkin tilanne oli muuttunut ja puolisonikin innostui asiasta, joten tuumasta toimeen! Eräänä kuumana Heinäkuisena iltana saimme kyydin lähtöpaikalle Tyrnävälle. Sieltä samalta niityltä lähti kaksi palloa matkaan, Up kohti korkeutta!

Olin kuullutkin jo, että matkustajat saavat / joutuvat osallistumaan pallon virittämiseen lentokuntoon. Se oli mukavaa, paitsi sääskien osalta. Niitä riitti runsaasti sekä lähtö-, että laskeutumispaikalla. Oli jännä seurata valmisteluja ja lupahan pitää saada lennonjohdolta myös tämänlaisen ilma-aluksen nousuun. Pidimme palloa aloillaan, kun sitä täytettiin ja nousimme näppärästi korin kyytiin kun pallo täyttyi ja kori käännähti pystyasentoon. Nousu oli jotenkin huvittavan hiljaista ja nopeaa, kuin hississä olisi seissyt. Meidän pallomme kyytiin olisi mahtunut 4 matkustajaa kuljettajan lisäksi, mutta kovin olisi ollut sillit purkissa olotila siinä tapauksessa, näin luulen.Nyt meitä oli vain 3 ihmistä  korissa ja siellä saattoi liikkuakin ja kuvata oikein mukavasti. 

Lentäjä osasi asiansa ja kyyti tuntui turvalliselta, vaikka kyllähän se on aika hassua, että tuollaisella punotulla korilla noustaan ties kuinka korkealle. Toisessa pallossa, joka nousi hieman jälkeemme, oli 8 matkustajaa lentäjän lisäksi, eli se oli paljon suurempi. Mukava oli katsella heidänkin lentoaan auringonlaskun kullatessa taivaan ja meren, johon oli hyvät näkymät todella. Huimasiko? Ei. Hiljaisuus oli upea kokemus. Vain koirien haukunta kuului maasta vaimeasti.

Lentomme kesti noin tunnin ja pidempäänkin olisi kyyti maittanut. Yllättävintä minulle oli kuumuus. Sillä lämpötila oli taivaalla sama kuin maassa eli + 27 C ja sen lisäksi polttimot suihkivat tulta niin, että niskavillat tuntuivat kärventyvän.

Eräs ystävä sattui ajamaan pallon alapuolella juuri autollaan ja kyllä maan päälliset autot näyttiävät aivan leikkiautoilta ja talot nukkekodeilta taivaalta tähystellessä.

Laskeutuminen tapahtui myös Tyrnävälle ja samalle pellolle laskeutui myös isompi pallo. Jälleen saimme osallistua lentokaluston pakkaamiseen peräkärryyn ja paluumatka hyvin "ilmastoidulla" pakulla toi mieleeni lukuisat Egyptin matkat, vain beduiinipoppi puuttui, mutta olo oli koetusta onnellinen ja eikö vain syntynyt jo keskustelua toisenlaisestakin lennosta vaihteeksi kaupungin yllä. Kenties vielä uudelleen, joku kaunis päivä, Oulussa tai jossain muualla!

Kiitos Moments ja kippis hyvin hoidetulle lennolle!

http://moments.fi/

P.S. Voit ilmoittautua myös äkkilähdölle em. yritykseen, jos tahdot lentää edullisesti ;)

Hymyilevä Hanko ja mystinen Mustio

 

Hangossa hymyilyttää

Kesän 2021 aloitusreissu suuntautui upeaan etelään Suomen Hankoon, johon vielä näytti pääsevän ilman koronatestejä tai rokotuspasseja. Kuitenkin sää ja maisema sekä tunnelma olivat Totisesti kuin ulkomailla olisi. Aivan mahtavaa!

Suomen Valtion Rautatiet kuljettivat meidät kaksi Hannele-kerholaista Oulusta Tikkurilaan omassa omituisessa lasikopissa ja yhden yöpysähdyksen taktiikalla startattiin kolmannen Hannele-kerholaisen Kiijukalla kohden Suomen eteläisintä kärkeä. Matka sujui mukavasti ja Helteet senkun jatkuivat. Hangossa meitä odotti jo aiemmalla matkalla tutkailtu sympaattinen pensionaatti Villa Tellina, joka lienee ainakin matkailukuvien perusteella paikkakunnan tunnetuin tupa, ja myös vanhin majoitustoimintaa harjoittava pensionaatti.(rakennettu 1880) 

Tämä vihreä Villa kätkee sisäänsä useita huoneita, joissa yhteiset kylpyhuoneet sekä muutaman omalla kylpyhuoneella varusteun huoneen sekäa aamiaissalin ja tornin, jossa kaihoisasta merelle katseleva aave kummittelee ja jonne emme yrityksistä huolimatta tietämme yön valoisina hetkinä löytäneet :)

Kokoontumisrajoitukset ja ravintolarajoitukset olivat vielä voimassa, mutta terassit kutsuivat ja kauniit Villat tulivat tutuksi kävellen ja pyöräillen. Ruokapaikoistahan Hangossa ei ole pulaa ja siksipä liikkuminen meinasi tapahtua pyörimällä myös ilman pyörää, sillä ilman houkutuksiin lankeemuksia emme toki selvinneet, eikä se ollut tarkoituksenakaan. 

Villa Tellinan rakennuksen kunto ei ollut aivan samaa luokkaa kuin Villa Maijassa, jossa aiemmin olemme lomailleet, mutta kummassakin Villassa on omat viehättävät puolensa. Ja todellakin, kun kuljeskelee rantoja ja käy Hangon Casinon runsaista antimista nauttimassa, voi helposti tehdä aikamatkan menneisyyteen, Hangon kulta-aikaan, joka tosin näyttää edelleen jatkuvan. Tosin talvet taitavat olla kovin erilainen kokemus.

Tellinassa meillä oli oma "terassi" takapihan kalliolla ja siellä tulikin aikaa vietettyä. Toki hankimme myös seitinohuet päiväkännit paikallisessa kuuluisuudessa, eli Görän pubissa ja myös uusi hienostunut terassi Coco sai meidät vieraakseen. Cocossa on myös ByPiasin  myymälä, tai yksi niistä.

Mustion linna

Hankoon mennessämme huomasimme kyltin, joka kertoi Mustion linnan sijaisevan lähellä. Muistissani kareili Aavedatan vierailu siellä ja monia muitakin legendoja paikan useasta aaveesta, sekä muutenkin kirjavasta historiasta joten paluumatkalla kääntyi Kiian nokka kohti Mustion linnan aluetta. 

Museo oli kiinni, mutta itse alue puutarhoineen ja suihkulähteineen oli upea! Samoin näytti kauniilta vanha tiilinen ravintolarakennus ja näinpä kauniin linnanneidonkin kiirehtivän kohden linnantornia, ehkä sulhastaan salaa tapaamaan?

Jos Mustion alueella aaveita leijailee, niin niiden täytyy olla sopuista sorttia, niin harmoniselta koko alue vaikutti. Ja uhkasimmepa tulla sinnekin joku kaunis päivä Hanneleiden kesken yöpymään ja tunnelmia aistimaan. Ehkäpä Merlinin maaginen majoitus tai kummittelevan kuninkaan huone päätalossan kutsuu...Let´see...

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että kyllä Suomi on kaunis matkailumaa varsinkin silloin, kun sääsket pysyvät poissa ja säiden haltija sopusaina. Tästä on hyvä jatkaa kohden uusia seikkailuja, jotka taitavat suuntautua UP kohti korkeuksia! :)

https://tellina.fi/