Oliko se se kuuluisa vesihiisi kun sihisi hississä? Hiidenportissa otusta ei näkynyt taikka kuulunut, mutta muutoin tunnelmat ja energiat olivat erikoiset!
Olin vieraillut pari vuotta sitten Hiidenportissa Kainuussa, lähellä Venäjän rajaa ja nyt viimein myös ystäväni, kansallispuistoja bucket listaansa bongaava Pirjo lähti mukaan kokemaan Kainuun korpien kuiskintaa.
Sään piti Forecan mukaan suosia suunniteltua päivää, mutta kun Vuokattiin lähtö koitti huomattiin, että ennuste tiesi vain ja ainoastaan sateen ropinaa ja useampien pisaroiden verran, joten päätettiin, että samana päivänä tai iltana lähdetään moikkaamaan Hiittä, sillä sään piti olla tuona maanantai iltana loistava.
Niinpä nopea majoittuminen Katinkullan hellään huomaan ja auton nokka kohden uusia seikkailuja. Maps näytti, että aikaa kansallispuiston parkkipaikalle ajoon kuluu noin 45 minuuttia, ei paha! Lähdimme matkaan kello 15.00 retkieväät ostettuamme, ja....saavuimme Hiidenportin parkkialueelle kello 17.30 maissa:) Mitä kummaa? Pirjon kännykän paikannin ohjasti meitä tietäväisenä ensin pikitietä, sitten soratietä ja sitten...niin kapeaa metsäautotietä, että vain yksi "kaista " oli käytössä, jos sitäkään. Viitat näyttivät kyllä Hiidenporttiin, mutta kun tulimme perille mudan, kuoppien, rakeiden ja sateen säestämänä, niin olimme keskellä EI MITÄÄN. Ja paikannin eli LA- neiti ystävällisesti kertoi meidän olevan PERILLÄ.
Ja Pirjon kännykkä ei enää suostunut toimimaan, vaan kertoi olevansa vikatilassa. No minä kehumaan, että DNA:lla on paljon parempi liittymä ja katsoin missä olemme, niin tuo paikannin väitti myös, että olemme perillä, siellä parkkipaikalla missä meidän pitikin olla. Mutta ei. Emme olleet missään. Ei ollut parkkipaikkaa ja sitten meni minunkin kännykkä offline tilaan.
Oli erikoinen ja hölmistynyt tilanne ja tulipa siunailtua, että mikähän juttu tämän on, sillä muutaman kerran aiemminkin olemme joutuneet tai saaneet kokea todella outoja tapahtumia. Monesti tuollaiseen tilanteeseen on liittynyt valkoisen pöllön näkeminen ennen mystisiä hetkiä: Nyt ei pöllöä näkynyt, paitsi kansallispuiston kyltissä isommalla tiellä. Jännittäviä hetkiä koin uutta autoa kääntäessäni erittäin kapealla tiellä ja kuopat tiessä olivat tosiaan enemmän kuin nimismiehen kiharoita.
Palasimme takaisin päätielle ja sielläkään ei toviin kännykät toimineet, mutta auton paikannin sentään toimi ja rupesihan ystäväkin pääsemään taas kartanluvun makuun ja taas sitä mentiin. Tällä kertaa palasimme siis takaisinpäin kohden Sotkamoa ja LA- Neiti oli jälleen varma asiastaan ja ohjasti meidät uudelle VÄÄRÄLLE tielle. Meinasi toki usko loppua, että ei kait voi olla tottakaan, että opasteita ei näy, mutta niin vain taas päädyttiin erään mäen päälle ja paikannin ilmoitti rohkaisevasti, että perillä ollaan! Ou jee. Tässä vaiheessa päätin, että takaisin on lähdettävä ja tuli jo epäilys, josko ollenkaan löydetään oikealle reitille, mutta viimein, tuosta suunnasta tultaessa nähtiinkin iso kyltti, joka opasti oikealle tielle MUTTA tuossakaan risteyksessä ei ollut tuon taivaallista mainitaa Hiidenportista. Eli peukku alas opastuksen suhteen!
Sää oli kaikkea mahdollista. Satoi, paistoi ja välillä sateenkaari komisti taivasta ja viimein vaihtelevan reitin jälkeen tulimme sille parkkipaikalle, jolla olimme muka jo monesti olleet :))
Nälkähän se jo oli ehtinyt vieraaksemme, joten tulentekoon oli kipinä-Pirjon heti alettava ja minä pikku apulaisena tietenkin kannustin kovasti eväitä jo syöden :)Vaikka harharetkillä autoillessa varmasti jonkin aikaa kului, niin tuskin puoltatoista tuntia tai edes tuntia. Joten missing time ilmilö taisi iskeä:
Kuka oli tuo aikavaras ja minne hän ajan vei, vaikea sanoa. Kun laitoimme jalkaa toisen eteen Hiidenportin polulla, niin ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi ja yhtään muuta retkeilijää ei polulla näkynyt. Upea paikka tuo kanjoni tosiaan on. Uudet pitkospuut oli asennettu reitille ennen porttia. Mukava oli istahtaa kivelle kahvittelemaan ja meditoimaankin. Tapasinkin paikalla saman luonnonhenki pariskunnan, jonka olin aiemmin tavannut. He tunnistivat minut, ehkä koska (kuulemma) harvat heitä havaitsevat. Heidän asuinpaikkansa on eräs luola lähellä tuota kanjonin keskustaa. Aiemmalla kerralla tapaamaani vanhemman naisen oloista olentoa en nyt tavannut. Hiidenportin alue tunnetaan villieläimistään, eli paljon siellä liikkuu karhuja, susia ja muita voimaeläimiä. Ainut eläin jonka me bongasimme lintujen lisäksi oli jänis, onneatuova kenties?
Kiersimme koko polun eli ympyrä lenkin ja näimme vanhoja asuinpaikkoja metsän keskellä. Lenkki oli vain 3 km pituinen, mutta ihmeen rankka, sillä ylös ja alas rimpuiltiin jatkuvasti. Hiki virtasi, vaikka eihän meillä mitään kuumia aaltoja ole, sää oli vaan niin lämpöinen ja kostea;) Matkalla saimme nauttia myös upeasta? linnun laulannasta. Laulu muistutti epävireisen viulun vingutusta. Linnun laji tai ulkonäkö ei selvinnyt, niin oli ujon puoleinen hän.
Kun palasimme takaisin hotelliin, oli koko retkeen kulunut melkein kuusi tuntia! Huvitti kait se jo vähän...aika vissiin rientää kun on hauskaa:)
Seuraavana päivänä ilmojen haltija varmisti, että se vesihiisi sihisi kaikkialla. Niin Sotkamon kylällä shoppaillessa, kun vettä sateli tasaiseen tahtiin ja tietenkin kylpylän aalloissa kelliessä. Tuli käytyä viidessä saunassa ja mukava oli vain OLLA ja nauttia elämästä sekä tietenkin Sotkamon kylän legendaarisesta Saastamoisen kenkäkaupan tunnelmasta. Jos ette ole käyneet, niin todella suosittelen! Silmät meinaa tipahtaa päästä kun ovesta sisälle astuu, varsinkin ensimmäistä kertaa tullessa.
Aika on harhaa ja elämä karmaa, sanoi joku viisas tai viisastelija. Katsotaan mitä kokemuksia seuraavat reissut tuovat eteen. Taidan jo kuulla Lapin rummun paukkeen ja Pyhän Nattasen muinaisten noitien kutsun...Sinne(kö) siis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti