Hankoon...mutta ei vadelmaveneellä...

Jo toukokuun alkupuolella korvamatona  ryhtyi soimaan Kashmirin taannoinen kesähitti Vadelmavene..."Hankoon Helsinkiä pakoon soudan...Hankoon..."

Päätös matkasta syntyi jo edellisenä kesänä ystäväporukan eli Hannele-kerhon kanssa, kun suunnitelmissa oli pyöreiden vuosien viettoa. Itse en ollut koskaan Suomen eteläisemmässä kaupungissa käynyt, joten miksipä ei...mielikuvani Hangosta olivat hatarat...merta ja ruotsinkielilisiä huviloiden asuttajia...ja en  ihan väärin arvellutkaan.

Meidät kaikki kolme matkalaista Hanko taisi yllättää positiivisesti. Ennakkoon olin selanut netistä turismisivuja, mutta paikanpäällä kaikki näytti vieläkin paremmalta, varsinkin kun kelitkin suosivat. Vain ensimmäisenä päivänä meinasi viluttaa, mutta sitten tarkeni jo ihan mukavasti pyöräillä ja kävellä upeilla rannoilla ja katsella toinen toistaan kauniimpia vanhoja Villoja.

Turisteja on Hangon rannoilla kulkenut jo 1800 - luvun loppupuolelta saakka. Varsinkin kylpylä Bellevue on varmasti loistonsa aikana ollut vertaansa vailla. Muutenkin maisemat ovat aivan kuin jostain muualta kuin Suomesta. Nykyään kylpylärakennus on rapistunut, mutta remonttia siellä näkyi tehtävän parasta aikaakin.

Niemen kärkeen Neljän Tuulen kahvilaan pyöräilimme lainapyörillä, jotka olivat melkoisia ruputteja. Siellä Marskinkin omistama kahvila oli ehkä "Suomen parhaalla paikalla" kuten Pirjo-ystäväni sanoi. Kahvila oli suljettu perjantai päivänä, mutta sepä ei  meitä haitannut. Maisemat ja paikalla asustava joutsen- perhe lumosivat.

Pyörät ovat tosiaankin tarpeeseen Hangossa, ellei autoa ole käytössä, sillä niin laaja on kaupunki levittäytyneenä junaradan molemmilla puolin ja paljon rantaviivaa mitä tutkia. Pyöräilyn huumassa päädyimme myös vähän kuin sattumalta Suomen eteläisemmän kärjen luontopolun alkuun ja siellähän sitä piti kuvata sitten useampaan kertaan. Muutenkin taidettiin olla melkoisia "Japanilaisia turisteja" kameran käytön suhteen.

Kauppakatu oli vielä melko hiljainen. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna ei ollut vielä ihan parhain turistikausi meneillään ja monia paikkoja kuten Makasiinien ravintoloita vasta availtiin, mutta hyvin löysimme kuitenkin avoinnakin olevia herkkukeitaita ja oman hotellin lähellä oli houkutuksena myös "Suomen parhaat jäätelöannokset"...Keiju ja Piraatti...Nam!

Majoituksena meillä oli vanha kauniisti korjattu Villa Maija, joka on rakennettu 1888. Käytössämme oli kaksi huonetta ja lasiveranta sekä kylpyhuone eli majoitus oli todella hyvä, henkilökunta ystävällistä ja aamianen monipuolinen. Voin suositella Villa Maijaa Sinullekin.Ja tällä ryhmä-rämällä tietenkin kuulostelimme myös kartanon kummituksia ja yhden vanhan rouvan paikansin, mutta kaikenkaikkiaan hyvin rauhallinen ja valoisa tunnelma vallitsi niin Maijassa kuin koko Hangossa.

Mainittava on myös ihmisten ystävällisyys, meitä neuvottiin aina kun apua tarvitsimme ja muutenkin paikalliset olivat innokkaita ottamaan kontaktia ja kertomaan kauniista kaupungistaan.

Lauantaina kun meillä oli lepo- ja rantapäivä vietimme aikaa Rakkauden polulla ja sen kallioilla, josta on todella kaunis näköala kaupunkiin ja merelle, sekä energia, jollaista en ole monessa paikassa kokenut. Todella syvä RAUHAN tunne sydämessä...meditaatiossa..meren ääniä kuunnellen.

Ravintola jota voin Hangon kävijöille suositella on Pirate - niminen paikka makasiineilla. Huvivenesataman kyljessä on monia ravintoloita, mutta tämän me koimme sopivaksi niin hintatason kuin makujen puolesta eikä ympäristössäkään ollut korjaamisen varaa.

Ainut miinus näin pohjois-suomalaisena on pitkä matka. Nauroin, että samassa ajassa kuin Hankoon, olisin ehtinyt Oulusta Tenerifalle, mutta näin tällä kertaa. Lentokone ja kolme eri junaa toivat suomalaiseen meri-idylliin  ja kyllä kannatti... Mitä seuraavaksi...?

Hangosta Nuorgamiin? Lappi ja Norja sekä Jäämeri kyllä kutsuvat, mutta katsotaan mitä taivaallinen matkanjärjestä on varalleni suunnitellut. Seuraava kohde on kuitenkin Syöte ja Kotkan henki-tapahtuma kahden viikon kuluttua.

Tätä kirjoittaessani Oulussa on lähes 25 C helteet. Pidetään peukkuja etteivät jää kesän ainoiksi!

Teneriffa - Tulen ja Lumen saarella Helmikuussa 2016

Helmikuun loppupuoli vei minut ja  muruni matkalle Teneriffan lämpöön. Sateisen viime kesän ja kaamoksen pimeyden jälkeen kaipasin todella paljon aurinkoa ja lämpöä, eikä Teneriffa pettänyt odotuksiani. Saavuimme yölennolla saarelle ja ensimmäiseksi yöksi  El Medanon hotelliin. Oloni oli kovin kotoisa kun hotellin edessä näin rantakoiria ja hippimäisiä nuoria yökävelyllä. El Medanon alue paljastuikin hyvin rauhalliseksi rannaksi ja kyläksi, joka on vielä välttynyt suurilta turistilauloimoilta. Todellakin paljon rastatukkaisia reppumatkalaisia ja surffareita kulki hotellilmme lähistöllä kun seuraavana aamuna läksimme ympäristöön tutustumaan sateenkaaren loistaessa taivaalla.

Medanon hotelli oli tavallinen perustason hotelli, josta kuitenkin löytyi kaikki tarvittava ja aampalakin osoittautui hyväksi. Näkymät aamupalahuoneestakin olivat silmiä hivelevät:Koko hotelli oli rakennettu pylväiden varaan veden päälle, joten tätä enempää rantahotellissa tuskin voisi asustaa :)

Varsinainen asuntomme sijaitsi Los Christianoksessa Holiday Clubin Hollywood Mirage-alueella, korkealla mäellä, josta oli huikaisevat näkymät. Ajelimme Christianokseen keveässä sateessa ja tuo aamupäiväinen sade jäikin ainoaksi sadepäiväksemme eikä silloinkaan kosteutta ollut liian kanssa. Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme laskeutumaan mäeltämme Christianokseen, tutustumaan lähimaisemiin ja samalla tuli todettua, että ehkä ylösnousu Hollywood-mäelle päivittäin olisi liian iso urakka. Onneksi hotellilta oli puolin tunnin välein bussikuljetus keskustaan ja takaisin eikä taksin hintakaan päätä huimannut.

Los Christianos on rauhallisempi alue ja sen rannatkin hieman kivikkoisempia kuin naapurinsa Americasin, niinpä seuraavat päivät veivätkin meidät RA´n lapset palvomaan aurinkoa juurikin Americasin hienohiekkaisille rannoille, joissa on hyvät palvelut ja rantapedit. Osassa rantaa aallot ovat hurjia, mutta osassa pysyy meressä uimaan aivan hyvin.

Aurinko paistoi hämmentävän kuumasti, ottaen huomioon, että viralllinen säätiedon lämpötila oli vain noin 18 C. Ajoittain tunsi nahkansa ihan kärisevän helteessä..Ah, ihana tunne:)

Olin jo ennen lomaa haaveillut valas- ja delfiiniretkestä ja sen myös toteutimme kaupungilta ostetetulla tarjousretkellä. Kyseessä oli Royal Delfin vene jonka retkiä netissä kehuttiin eniten. Retki oli todellakin hintansa väärti ja järjestäjä osasi asiansa. Näillä retkillä on takuu delfiiinien tai valaiden näkemisestä ja niin myös mekin lounaan ja Atlantiin pulahtamisen jälkeen suuntasimme suurimmille vesille ja saimme kokea valasperheiden todella hoitavan energian. Itse meditoinkin tätä kohtaamista ja koin sen hyvin positiivisena. Valaat tulivat lähellä veneen laitaa, sen sijaan delfiinit ujostelivat kauempana. Vaikka meri venettä keikutti oli tuo retkipäivä mahtava kokemus. Voinkin suositella Royal Delfin venettä Sinullekin. (Vaikka lasipohja ei vastannut kuvauksia, niin siitäkin saattoi hieman pinnanalaista elämää seurailla.) Tosin herkästi merisairaille en tällaista menoa suosittelisi.

Katselin Espanjalaista elämää tällä kertaa vähän silläkin silmällä, että millaista olisi asua siellä ja totesin, että ainakin palvelu pelaa aivan eri malliin kuin Suomessa, jossa itsepalvelu on päivän sana joka paikassa. Teneriffalla tuotteet pakataan kaupoissa pusseihin ja bensa-asemalla on tankkaaja. Ehkä työttömien määrä vähenisi jos meilläkin otettaisiin pari askelta taaksepäin tästä kaikesta itsellisyydestä :) Enkä pistaäisi pahakseni tuotakaan paikallismarketin tapaa palkita hyvä asiakas pullollisella ilmaista viiniä taikka muulla pienellä kannusteella. Kaikki mikä on kiellettyä on kiehtovampaa, kuin normaali suhtautuminen vaikkapa viineihin ruokakaupassa. 

Teneriffalla olin vieraillut pari kertaa aiemminkin ja muistini ei pettänyt kuin haikailin sen energian olevan jollain tapaa hyvin "Atlantislainen" ja erilainen kuin vaikkapa Canarialla.

Näitä Atlantislaisia pyramidin rakentajien juuria tutkimme Guimarin kaupungissa, josta löytyy muutamia porraspyramideja, jotka ovat samanlaisia kuin vaikkapa Meksikossa tai Perussa. Voisi todellakin kuvitella Thor Heyendahlin tavoin, että kaikkilla näillä pyramidin rakentajilla ympäri palloa on samat juuret. 

Matkamme huipentui sananmukaisesti sen viimeisenä koko päivänä autoreissulla Lumiselle Teidelle. Teide oli suljettuna koko alkuviikon lumen takia. Teillä oli esteet eikä sinne päässyt lainkaan. Peruimme jo ostamamme liputkin, mutta sitten huomasimme viimeisenä mahdollisena päivänä että näköalahissi oli avautunut. Puolisoni lähti vuokraamaan "saaren viimeistä vuokra-autoa"  kuten hänelle oli sanottu ja varaamaan lippuja huipulle, vaikka ne olivat kuulema loppuunmyyty. Kuitenkin loppujenlopuksi Teidelle pääsimme huipulle saakka 3500 m ja sää ei olisi voinut enempää suosia. Aurinko porotti täydeltä laidallta, maisemat olivat henkeä salpaavat lumihuippuisina vuorineen ja ruuhkista huollimatta koimme ikimuistoisen päivän vuorilla. Hauskaa oli seurata myös etelämaalaisten turistien innostumista lumesta. Lumiukkoja rakennettiin teitten varsilla ja osa porukoista vei jopa isoja lumikimpaleita autojensa sisälle..Kauankohan tuollainen matkamuisto sitten säilyikään valkoisena...? Hih!  Näimme myös vähänpukeisia tyttöjä, jotka laskivat mäkeä lainelaudoillaan lumessa...Erikoisia näkymiä siis.

Teiden huipulla keskityin hetken tuon paikan energiaan ja luonnonhenkiin ja koin siellä hyvin voimallisia "suojelijoita" jotka olivat pitkiä vaaleita olentoja, haltijoita. Itse vuoren henki on todella vaikuttava ja tunsin saavani siellä lahjan, jota en tässä osaa tai pysty kuvaamaan. Selväksi tuli ettemme olleet siellä sattumalta. Mitenpä muutenkaan? Sattumaa ei ole suunnitelmassamme.Jos meidän on tarkoitus päätyä johonkin niin se tapahtuu, tai ellei tarkoitus ole, niin ponnisteluistamme huolimatta niin ei tapahdu. Holograafinen ja lineaarinen aika kuitenkin reagoivat siihen miten elämäämme suhtaudumme ja kuinka paljon annamme anteeksi kullekin hetkelle.Näin voimme hieman oikoa joitakin kiermuroita elämän poluilla. Huomaatko tästä, että matkalukemisena oli jotakin Ihmeiden oppikurssiin littyvää? :D

Minua kutsui Teneriffalla myös perinteinen tanssillinen meno eli flamenco ja siitäkin saimme nauttia juhlavana iltana Malibu-ravintolassa. Samalla reissulla tulivat tutuksi myös Espanjalaiset ryppyperunat ja Moho-kastike, ei hassumpaa! Tulista menoa niin tanssilattialla kuin lautasellakin.

 Americasin yöelämä vaikutti vilkkaalta ja koko keskusta oli kauniisti valaistu. Vaikka paikka on turisteille tehty, niin sitä se on hyvällä tavalla. Palveluita löytyy, ostoskeskuksia ja hyvää ruokaa, niin paikallista kuin etnistäkin. Eräänä iltana vierailimme kauppakeskuksessa vähän syrjäisemmällä alueella ja sielläkin pääsimme Intialaisen ruuan makuun. Paras ruokapaikka löytyi kuitenkin meidän makuumme ihan oman hotellin kulmilta. Intialainen eväs saikin meiltä 5 tähteä googlen arvosteluihin! :)

Paluumatka kulkikin sitten Helsingin kautta ja useassa rantakohteessa käyneenä voisin todeta, että Teneriffa on monipuolisuudessaan vertaansa vailla jos sitä verrataan vaikkapa Kanariaan tai Madeiraan. Näkemistä ja kokemista riittää paljon. Ilmat ovat ihanteelliset ainakin meille pohjolan karhuille ja lentomatkakaan ei ole niin pitkä kuin "aurinkovarmimpiin" kohteisiin. Saattaa olla, että palaamme vielä takaisin. Hollywood Mirage on tosin niin suosittu majapaikka Holiday Clubilla, että sinne ei voi varata paikkaa kuin 4 vuoden välein, mutta saari on täynnä hyviä hotelleja..joten...hmmm..

Kaipaako Ihmistietokoneesi päivitystä?

Oletko sinä yhtä kuin ohjelmointisi? Jos emme tiedosta ohjelmointeja joita ihmistietokoneellamme on, voisi sanoa, että olemme ne. Ne elävät meitä ja me tuumaamme "vapaan tahtomme" kanssa jotta:  "vie sie mie vikisen..."  Mitä tämä tarkoittaa? Voit todeta tämän itse jos katselet hetken omaa elämääsi ja toteat, että hyvistä päätöksistä huolimatta vanhat tavat ja tottumukset vievät  mennessään...vaikkapa syömisen, juomisen, läheisriippuvuuden tai muun vastaavan suhteen. On kuin katselisit samaa elokuvaa päivästä ja kuukaudesta toiseen, vaikka jo päätit moneen kertaan, että nyt saa riittää. Jos pelkät hyvät päätökset riittäisivät, ei elämässä olisi toistuvia kuvioita, joita emme halua tai tarvitse. 

Tahdonvoima ei pelkästään riitä. Se voi riittää joksikin aikaa, sitten kuin salaa vanhat tavat ja ajatusmallit, uskomukset ja tunnemallit hiipivät vieraaksemme ja saamme huomata olevamme tilanteessa, jonka jo luulimme poistuneen. Tämän olen huomannut omassa elämässäni kuten myös tapaamieni ihmisten kautta. Kuvioidemme sisältö voi vaihdella, mutta kaava pysyy samana. Meillä on monesti siis yksilölliset ohjelmointimme ihmsitietokoneellamme, ali alitajunnassamme.

Buddhalaiset tai Intian henkiset mestarit kutsuvat näitä ohjelmointeja kulttuurista ja uskonnosta johtuvaksi tietämättömyydeksi. Egohan on Vedakirjojenkin mukaan "tietämättömyyttä tosi- Itsestä". Ihmiseen kuuluu myös perustietämättömyys, joka on samanlaista riippumatta kasvatuksesta, kulttuurista ja uskonnosta jonka piiriin olemme syntyneet kussakin elämässä. Missä nämä käsitteet, ohjelmoinnit ja uskomukset sitten "asuvat" sinussa ja minussa?

Ne asuvat kehojärjestelmässämme. Enkä tarkoita vain alitajuntaa tai mieltä, vaan kaikkia viittä kehoamme, joita yleensä käytämme. Kuudes ja seitsemäs ovat käytössä vain heillä, jotka ovat jo hengen tietä kulkeneet. Alitajuiset uskomukset, käytösmallit, DNA-koodaukset ja tunnemallit, esimerkiksi sisäisen lapsesi turvattomuuteen liittyvät uskomukset ovat lujasti ohjelmoituina mieleen, tunnekehoon (reagtiomalleina) sekä eetterikehoon, joka on fyysisen kehon kaksoiskappale. Eetterikehon kautta nämä uskomukset ovat läsnä myös solukehossamme ja DNA-ssamme ja vaikuttavat sieltä tehokkaasti mm. luomalla sairauksia tai  muita oireita kehojärjestelmään. 

Kollektiivisen eli kausaalikehon kautta meille yhteiset eli ne rotuun ja uskontoon ja historiaan kuten sukukarmaan liittyvät ohjlemoinnit vaikuttavat meissä. Olemme ilmiömaalman tasollakin siis hyvin monimutkainen järjestelmä.

Nykyään puhutaan paljon heräämisestä. Herätään tiedostamaan ettemme ole tämä järjestelmä, nämä ohjelmoinnit eli minuus tai ego, joka koostuu juurikin näistä koodauksista. Ego on kuin kimppu erilaisia uskomuksia ja tunnemalleja ja jos emme tunne sitä todellista ITSEÄ, olemme varmasti yhtä kuin ohjelmamme.  Monet hoitomenetelmät kuten energiahoidot voivat auttaa puhdistamaan kehoja ja tekevätkin niin, mutta tehokkain keino lienee arjessa tapahtuva samaistumattomuus siihen mitä emme todella ole.

Kun huomaa miten mielenmekanismi toimii eli tulee tietoiseksi tästä mekanismista, niin ei enää samaistu siihen ainakaan niin helposti: Liikkuva mieli on nimensä mukainen, eli haluaa aina liikkua. Se huolehtii tulevaa, murehtii tai  muistelee mennyttä, ennakoi, laskelmoi ja luulee olevansa nokkela. Se pyrkii hallitsemaan elämää ja luulee kenties näin tekevänsä palveluksen käyttäjälleen, vaikka monesti turha stressaaminen onkin juuri eri tasoisten häriöiden syy.(Esim kurkkuchakraan liittyvät ongelmat, kuten kilpirauhashormoonin yli- tai alituontanto johtuvat näistä.)

Tunnekeho taas toimii siten, että kun samaistut johonkin ajatukseen vaikkapa huoleen tulevasta, herättää tämä ajatus tunnereagtion, jonka sinä tunnet kehoissasi. Kokeile vaikka itse. Tee ihmiskoe ja ajattele jotakin pelottavaa asiaa ja herätä näin tunnereagtio, sitten muuta se ajattelemalla jotakin myönteistä asiaa ja huomaa kuinka olotilasi muuttuu. Positiivinen tunne laajentaa sinua, negatiivinen supistaa olotilaasi... mutta en kehoita sinua "olemaan positiivinen" vaan tiedostamaan kuka olet näiden vaihteluiden taustalla...

Joskus huomaat olevasi myös surullinen tai ahdistunut ilman mitään syytä. Silloin saattaa olla, että olet samaistunut johonkin kollektiiviseen murheeseen, jota koetaankin jossain ihan  muualla. Olemmehan yksi mieli tai tietoisuus. Myös aiempien elämiesi tunteet elävät sinussa edelleen, jos et ole käynyt niitä tietoisesti läpi eli tuntenut tunteita kehon kautta, vaan ainoastaan ajatellut niitä. Ajatteleminen ei todellakaan riitä...! Voi käydä siis niin, että joku mitätön tapahtuma elämässäsi herättää todella voimakkaan tunnereagtion ja ihmettelet missä mennään...Tunnekeho ei todellakaan tunne aikaa.Jos esimerkiksi olet kokenut voimakkaan tunteen tai trauman joka on jäänyt purkamatta, voi samantapainen tilanne nykyelämässä herättää tuon vanhan ja jos niin käy, niin kiitä siitä. Nyt on mahdollisuus vapautumiseen.

Kun kehojärjestelmämme on siten "puhdas", että reagtiomallit ja käsitteet ovat heikentyneet puhdistustyösi kautta ja oivallat olevasi jotakin muuta kuin kehosi, on alustava työ tehty ja vasta silloin voidaan puhua mistään "vapaasta tahdosta". Muussa tapauksessa Sinä et ole vapaa, vaan olet yhtä kuin ohjelmoinnit, joita et edes tiedosta. Maailman taso on seurausten taso. Syyt täällä koettuun piilevät ihan muualla ja siltä muualta ne projisoituvat maailmaksi kutsutuksi mahtavaksi näytelmäksi. Jos kuitenkin olet jo kyllästynyt olemaan marionetti, jota alitajunta vetelee naruista, niin on hyvä tiedostaa millaisia ohjelmointeja juuri sinä kannat. Meditaatio on tähän oiva apu. Sen jälkeen jos ja kun haluat vapautua ohjelmoinneista jotka eivät tue sinua, on tehtävä päivitys. Näinhän me toimimme tietokoneemmekin kanssa. Päivitys voi olla vaikkapa Vipassana meditaatiota, joka auttaa näkemään uskomusten lävitse. Se voi olla energiahoitoa, mutta itse olen kokenut, että vielä näidenkin jälkeen voi tulla tilanteita jolloin tarvitaan täsmälllistä apua varskin DNA.ssamme olevien koodausten purkamiseen ja esimerkiksi Paranemisen avain-kirja tai Sekhem mestarihoidot ja DNA-koodaukset tarjoavat tähän tehokkaan avun.

Jos aihe kiinnostaa niin lue ihmeessä Paranemisen Avain ja ryhdy kokeilmaan sitä. Minun hoitovalikoimassani olevat kristallivuoteessa tapahtuvat DNA aktivoinnit ovat olleet todella tehokkaita vapauttajia, mutta jatkossa myös ryhmissä tulen ohjaamaan oppaani kera tällaisia solutasolle meneviä hoitoja tai ohjauksia yhä enemmän, sillä nyt on niiden aika.Näissä ohjauksissa aktivoidaan sinun omaa sisäistä Jumalaista VALOASI, joka huuhtelee vanhan pois.Et siis ole riippuvainen mistään "ulkoisesta avusta" vaan sisäisestä.  On aika todella vapautua vanhasta taakasta ja ottaa vastaan kokemus siitä KUKA sinä todella olet, kun ET ole ohjelmointisi, uskomuksesi ja myös solutasolla vaikuttava esi-isien tai- äitien energia.. Monesti me tietämättämme vaikkapa naisina toistamme tai jatkamme suvussamme ilmeneviä energiamalleja, jotka ilmenevät siis tiettyinä käytösmalleina ja uskomuksina. "Näin on aina tehty...näin tehdään nyt..." Tuttua huttua? 

Kun saamme kosketuksen meissä olevaan Ikuiseen Ajattomaan Henkeen ja Tietoisuuden laajaan avaruuteen, jossa kaikki uskomuksemme ja ohjelmointimmekin kelluvat, meille avautuu uusi taso, uusi kokemisen ja näkemisen ja olemisen kokemus.Se on sitä ihmisen evoluutiota. Ja Vasta sitten voimme kehua omaavamme vapaan tahdon. Ja silloin huomaammekin kenties, ettei tuo vapaa tahto ole lainkaan eri asia kuin Korkein tahto, vaan Korkein ja Sinä olette Yksi.

Jos Sinua kiinnostaa vapautuminen alitajuisista ohjelmista jotka eivät tue terveyttäsi ja hyvinvointiasi taikka henkistä kasvuasi, niin tule mukaan tiistai-iltoihin tai viikonloppu- kursseille jossa näitä asioita käsitellään eri menetelmin. Myös Oneness-kurssien "esi-isien vapauttaminen" voi olla yksi hyvä keino luopua ainakin osasta vanhaa taakkaa ja kulkea kevyin askelin :) 

marjut.moisala@gmail.com, Helmikuussa mahdollisuus tällaiseen iltaan on vielä 9.2. tiistaina, sillä tuolle illalle kaavailtu teema siirtyy myöhemmäksi.

Vuosikatsaus - Minulle vasta 2015 olikin 2012

On uudenvuoden aatto ja tietenkin välitilinpäätöksen aika niin monella meistä. Mitä jäi käteen vuodesta, jonka viimeiset hiekat juuri valuvat tiimalasissa antaen tilaa uudelle alulle?

Päällimmäisenä minulle on jäänyt mieleen sekä hyvin raskaita, että hyvin korkeita ja valoisia tunnelmia. Voisi jopa sanoa, että monelle hyvinvointialan yrittäjälle tämä kuluva vuosi lienee ollut tähänastisista se vaikein, ainakin pitkään aikaan ja olemmekin saaneet havaita monen pienyrittäjän luopuneen tänä vuonna yrittämisen iloista.Samasta aiheesta Seijakin (Lucia) jo viime kesän Ultrapäivillä puhui ja oli huolissaan.  Hallituksemme ei todellakaan tue pienyrittäjiä ja puhe lamasta on tietenkin myös sitä ruokkivaa, mutta kuitenkin syvemmillään ei ole kyse vain hetkittäisistä tapahtumista tai sattuman sanelemista käänteistä, vaan jokainen kokee tietenkin sen, mitä tarvitsee tässä ajan ja paikan teatterissa kokea.

Kun muistelen mennyttä vuotta, niin koen että minulle varmaan tuo henkisten piiirien kauan odottama ja hehkuttama 2012 olikin 2015 vuonna vasta. Tapahtui suuri kärjistyminen, polarisaatio ja enpä tiedä onko Se vieläkään maailman tasolla saavuttanut huippuaan. Itse en ole kuitenkaan vielä tässä elämässä nähnyt aiemmin vaikkapa tämän hallituksen kaltaista toilailua, en pakolaiskriisiä tai Suomen kansan ajautumista erilaisiin klikkeihin ja mikä hämmästyttävintä, Suomen kansa on alkanut ilmaista mitä se todella ajattelee ja tuntee. Eteläisimmissä maissa ja kulttuureissa on tapana lähteä marssimaan barrikaadeille heti kun päättäjie toiminta ei miellytä.

Pariisin matka oli paitsi tuulinen, myös moniulotteinen:)

Suomessa on tähän saakka mumistu  ja purnattu vähän oman pienen piirin kesken, mutta sitten kuitenkin aina tyydytty siihen mitä "ylhäältä annetaan". Nyt on havaittamissa kuitenkin toisenlaista menoa ja se on hyvä! Vaikka mielipiteet eivät koskaan ole totuus tai ainakaan koko totuus mistään asiasta, niin turha kait on myöhemmin valittaa jos sallii kaiken vain tapahtua hulllua menoa pasiivisena katsellen. 

Itselleni mielen kuva-arkistoon on jäänyt päättyvästä vuodesta myös TUULI. Olimmepa missä päin maailmaa tahansa, niin tuulta on riittänyt. Pariisissa tuuli Helmikuussa niin, että meinasi tukka päästä irrota ja kiitiin mielessäni turhaa varovaisuuttani kun varustauduin matkaan kunnon talvikamppeilla. Ne olivat todella tarpeeseen. Muistan eräässäkin kahvilassa vanhemman naisen, joka asettui juomaan kahvikuppostaan riisuutuen kahdesta toppatakista ensin...Eikä tainnut sekään olla liikkaa. Seistä Eiffel-tornin lippujonossa toisessa kerroksessa siinä tuulessa..Muistan sen varmasti seuraavassakin elämässä.

Tuulta Kappadokiassa

Myrskyinen  Suomen luonto:)

Kappadokiassa harvinaisen kovat tuulet Huhtikuulla...estivät kauan haaveilemani kuumailmapallo lennon.  Tuulta riitti koko matkan ajan, mutta muuten hauskaa kyllä nuorison kanssa piisasi! Ja aijottu melontaretki Kiutakönkäällä...huh huijaa. Myrskyä, tuulta ja upeita energioita. 

Mutta kenties tuulet puhdistavat ilmakehäämme ja tietoisuuttamme ja avaavat tietä uudelle.

Kuluvan vuoden voimallisimman läpimurron koin kuitenkin viime Toukokuussa kun suuren paineen alaisena tietoisuuteni seinämään repeytyi suuri aukko. Kuin temppelin esirippu olisi avaututunut ja sisälle paistoi totaalinen todellisuus, jolle ei ole sanoja. Hetkessä irtosin täydellisesti käsitteiden ja mielen maailmasta ja koin Todellisuuden. Se ei todellakaan ollut mitään mitä mieleni oli etukäteen kaavaillut. Olen tähän mennessä kokenut jo hyvin monia ja voimakkaita valon, rakkauden ja ykseyden hetkä ja oivalluksia. Tämä oli ja on kuitenkin jotakin ihan muuta. Mieli ei todellakaan voi tietää tai ymmärtää Ykseyttä tai Jumalaa. 

Voimme siis rentoutua ja lakata ajamasta takaa häntäämme. Jahtaamasta onnea ja iloa jostain ulkopuoleltamme, tai liikkuvan mielen luomista virvatulista. Onni ja ilo jolle ei ole mitään Syytä, asuu sinussa ja minussa juuri Nyt ja siellä, sisällämme, se on aina ollutkin, eikä koskaan missään muualla. Kun totaalinen ehdoton todelllisuus avautuu, ei ole myöskään enää Jumalaa joka rakastaisi Sinua, ei ole hyvää erotettuna huonosta, ei ole Sinua, vain Se on.

Toivotankin siis upeaa itsevapautuvan ja kirkkaan tietoisuuden Vuotta 2016 itsekullekin säädylle ja tietekin juuri Sinulle <3 Annetaan Valomme loistaa.

Kolin haltijain vieraana

Vähän yllättäen minulle tarjoutui tilaisuus hypätä puolisoni kyytiin hänen työmatkallaan Joensuuhun kun jo jokin aika sitten olin kuullut Kolin kutsun. Aiemmin olimme kuitenkin vieroksuneet pitkää ajomatkaa Oulusta, mutta nyt kun tilaisuus avautui, niin olin innoissani juonessa mukana. Pari päivää ennen reissua aloin tuntea, että tälläkin pikku matkalla taisikin olla joku syvempikin merkitys kuin vain hetken rentoutuminen hienoissa kansallismaisemissa. 

 Kolin kesäkuva sivustolta Maisemalumo.

Kun sitten luin lisää Kolin alueen luonnosta, hengistä ja tarinoita noidista ja pirunluolasta sekä uhrikalliosta, joka sijaitsi aivan hotellimme vieressä, niin tunsin voimakkaita tuntemuksia kehossani. Olin jo aiemmin kuullut Kolin haltijoitten kutsun ja tiesin, että minulla oli jotakin tehtävää tai koettavaa noissa energioissa, mutta tarkemmin en asiasta tiennnyt enkä sitä kysellytkään sillä tiesin, että kaikki minulle näytettäisiin ja kerrottaisiin kun aika on.

Ajosää oli todella kehno. Räntää tuli taivaan täydeltä ja tiet olivat palteiset. Eräs hurjapää tuli vastaan omaa kaistaamme, mutta onneksi vältimme törmäyksen. Hän lienee ajatellut, että on turvallista kun keskiviiva kulkee auton keskellä, eivätkä pientareet vedä puoleensa, kuten erästä  rekkaa, joka oli pientareelle kellahtanut.

Iltapäivän puolella saavuimme Sokos Hotel Koli Brakeen, jonne jäin yksinäni  puolisoni jatkaessa Joensuuhun työhommiin. Saapuminen Kolille oli kuin olisi Narniaan tullut. Mustan ja pimeän loskaisen Oulun jälkeen ympärillä oli runsaasti lunta ja tykkylumipuita ja ne maisemat! Ah ja voi. Enpä ihmettele, että Sibelius sekä muut taiteilijamme ovat nimenneet Kolin Suomen kansallismaisemaksi. Myös hotelli oli onnistunut brändäyksessään hyvin. Luonto ja rauha tulivat vastaan heti respassa, jossa soi rauhoittava musiikki ja jonka vastaanottovirkailijakin näytti hyvin harmooniselta ja hyvinvoivalta työssään :)

Huoneemme ikkunasta avautuivat huikaisevat maisemat, jota valitettavasti jonkinasteinen sumu peitti. Onneksi seuraavana päivänä sumu laskeutui hetkeksi ja koko maisema paljastui komeudessaan järvineen ja saarineen ja lumisine puineen. 

Tulopäivänä minulla oli kuitenkin kiire ulos ennenkuin pimeä ehtii ja heti sinne mentyäni sainkin seuraa valkopartaisesta tietäjästä, joka hahmoltaan muistutti Harri Potter-elokuvien arkkityyppistä tietäjähahmoa. Hän pyysi seuraamaan itseään. Matkalla sain tutustua muutamaan "asumukseen". Alueella on valtavasti luonnonhenkiä ja hyvin korkea energia.Liekö osasyynä energiaan alueen valkoinen kvartsi, josta huiput ovat muodostuneet. Kuljimme tämän korkea-arvoisen oppaani kanssa hieman kiertotietä uhrikalliolle, jossa vajosin pieneen meditaatioon. Sain kuvia paikan aiemmista tapahtumista. Ajassahan voi matkustaa. Aikakone on sisällämme, tietoisuudessamme. Näin Elias nimisen nuoren miehen, joka oli luopunut elämästään tuolla paikalla tai pienen matkan päässä toisen miehen surmaamana. Osa tätä "Eeliä" kuten kuulin häntä kutsutun, oli jäänyt tuolle paikalle ja hänet autoimme pois yhdessä haltijan kanssa. Liekö hän ollut se haltija, jolle tuolla  uhrikalliolla on kautta aikain uhrattu, eli siis itse Ukko-Kolin henki, ainakin hän pyysi minua jatkamaan meditaatiota myöhemmin, kun se paremmin minulle sopisi, eli hotelllissa. Meillä kuului oleva yhteistä tehtävää.

Jatkoin luontokeskuksen kahvihetken kautta kohden Ukko-Kolin näköalapaikkaa, jonne haltija minua pyysi tulemaan. Huippu oli vain 400 metrin päässä, mutta nousu oli minun sydämelle melkoinen koetus. Tai ehkä sydämen sai sykkimään voimakkaammin nuo upeat energiat ja pyhä tunnelma sekä hienot maisemat, jotka Ukon huipulta avautuivat. 

Venäläiset olivat valloittaneet huipun ennen minua ja väsäsivät sinne lumiukkoa paikan vartijaksi. Heistä piittaamatta vietin hiljaisen hetken Ukon  päälaella ja nautin olostani.

Pimeä alkoi laskeutua, joten päätin palata huoneeseemme meditoimaan tässä hyvässä seurassa. Tuo hiljentyminen olikin erikoinen laatuaan. Haltijan lisäksi paikalle tuli viisi muuta samantyyppistä olentoa sekä naishahmoinen haltija. Käsitin että nämä mies ja naishahmoiset oppaani edustivat juuri Ukko ja Akka Kolin henkiä, tasapainoa yang ja yin energian välillä. Eipä ihme, että Kolilla sijaitsee myös suosittu vihkipaikka. Siellä kaksinaisuus tasapainottuu luonnostaan.

Olen aiemminkin useita kertoja keskustellut eri paikkojen Haltijoitten kanssa. Koen heidän olevan luonnonhenkien aatelia ja energioltaan sekä tietoisuudeltaan erilaisia kuin muut luonnonhenget, joita myös olen tavannut.  Heiltä olen kuullut myös toiveen siitä, että henkistä valotyötä tekevät ihmiset voisivat enemmän välitää korkeaa energiaa luonnolle ja luonnon hengille. Se kuulemma auttaa heitä heidän omassa evoluutiossaan. Näin tapahuii nytkin. Välitin tuon paikan luonnolle, ihmisille ja luonnonhengille ykseyden siunausta ja yhdistyin myös Ra´n eli keskusauringon energiaan. Kokemus oli voimalllinen. Haltija otti vastaan energialähetyksen ja puolestaan välitti sitä eteenpäin. Nuo viisi muuta haltijaa asettuivat myös riviin välittämään energiaa ja sitten yksi toisensa jälkeen tuli luokseni ja pisti kätensä kämmeniäni vasten ja ikäänkuin "nousivat" ylös ja katosivat näkyvistä.

Vain tämä pariskunta, mies ja naishaltijat, jäivät vielä kanssani ja käsitin että työni oli tehty, mitä se sitten lie ollutkaan...:)) Kuitenkin haltija- pariskunta ottivat vielä minut hengessäni ylös, lentämään taivaalla. He halusivat näyttää, miltä tuo alue näyttää korkealta katsottuna energeettisesti. Näin, että Ukko ja Akka Kolin välillä pyörii ikuisuus-symboli, eli kahdeksikko. Mies- ja naisenergia tasapainottavat jatkuvasti toisiaan, mutta varmasti sen vaikutuksesta saavat nauttia myös he, jotka tuolla alueella vierailevat. Kaunista, kaunista!

Meditatiivinen hetki oli ohi, mutta sovimme, että vierailemme heidän luonaan vielä yön aikana ja kenties muutenkin... Koli jätti ikävän ennen kuin olin ehtinyt poistuakaan sieltä! Tiedän, että takaisin on palattava, kesäiseen aikaan.

( Kuva Rantapallosta)

Illan kruunasi käynti aikuisten Spa:ssa. Kylpykiulut kainaloon, toinen täynnä Lumenen hemmottelutuotteita, toinen jotakin kielen kostuketta ja menoxi. Upea pieni, mutta korkeatasoinen ja hyvin tunnelmallinen spa, jossa saimme nauttia jalkakylvystä  ja  väri-ääni-altaasta Sibeliusta kuunnellen. (Toi mieleen muinaiset ajat, jolloin valoa ja ääntä käytettiin enemmänkin yhtäaikaa ihmisiä hoitamaan) Ulkona solahdimme paljuun tykkylumipuita ihastellen ja välillä vierailimme jossain paikan kolmesta saunasta. Elämyksiä oli luvassa myös suihkussa, jossa sai nauttia ukkosmyrksyn tai trooppisen laguunin tunnelmasta ja paljon muusta. Kyllä kelpasi lähteä iltaselle rentotutuneena ja kellahtaa lopulta sänkyyn unten ja haltijain maille.

(Uhrikalliota edessä)

Uusi aamu valkeni todellakin selkeämpänä ja maisemat hivelivät silmää aamupalapöydässäkin. Pidin myös hillitystä musiikista,joka tuossakin tilassa soi  ja aamupalapöydän kruunasi suklaaputous. Vaikka suklaa ei juuri aamupalalla maistukaan, niin pitihän sitä ihmettä käydä kuitenkin ihailemassa.

Aamukävelyllä kiipesimme vielä Ukon huipulle saamaan paikan haltijalta siunauksen ja tottahan Akankin luona piti käydä pehmeässä ja hoitavassa energiassa siunaus vastaanottamassa. Akka Kolin feminiinisen haltijan siunaus oli kuin vihkimys meille pariskuntana. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja niin oli meidänkin pieni minilomanen lopussaan ja vielä näköalahississä saimme ihailla talven ihmemaata. Hotelllille ei nimittäin voi parkkeerata autoa, vaan autot ovat ns alapihalla, jonne ja josta on kondolihissikuljetus  ihan suuren maailman malliin!

Onneksi sää suosi paluumatkalaisia, emmekä onnistuneet osumaan edes hirveen, joka tien yli viiletti emonsa perässä. Uskomattoman paljon tuollainen pienikin rentoutus uljaissa maisemissa ja tunnelmissa lataa akkuja. Jospa Marraskuun tummuus vaihtuu pian Oulussakin valkoiseen ihanuuteen ja Pohjolan valkoinen kaupunki saa lumipeitteen. Sitä odotellessa voimme lukea vaikkapa tarinoita Kolin haltijoista ja noidista. Niitä nimittäin löytyy....paljon.

Vaikkapa: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koli