keskiviikko 31. heinäkuuta 2024
Marimekon HALU
Tämä on kertomus halusta.Kohteella ei niinkään ole väliä, sillä ne vaihtelevat egomielen mukaan sutjakkaasti.
Pitkän linjan henkisen tien kulkijana tiedän, että halu ja pelko ovat kaverukset, jotka ovat karman juuri ja siten myös kärsimyksen juuri. Etsimme lakkaamatta onnea erilaisista asioista ja paikoista eli ulkopuoleltamme. Etsimme siis epäjumalia Jumalan korvikkeeksi, jos tarkkoja ollaan. Hyvin tietoisena tästä, ettei mikään ulkopuoleltamme voi tuoda meille onnea joka on aina sisällämme, eli sitä kestävää onnea...koin tänä kesänä voimakkaan halun Marimekon tuotteisiin :)))
Näen, että se on naurettavaa ja tietoisuuteni tiedostaa, ettei Marimekkokaan voi tuoda minulle mitään kestävää onnea, enkä edes todella tarvitse mitään uutta vaatekappaletta, taikka laukkua...MUTTA...aina vaan löysin itseni selaamasta Unikko- kuoseja ja kun menin viattomasti käymään muilla asioilla Ideaparkissa, löysin itseni Marimekon myymälästä pläräämästä vaatetankoja ja aina kun löysin jonkun potentiaalisen ehdokkaan, totesin että liian kallis, enkä edes tarvitse sitä. Ultra -päivien aikaan "eksyimme" Keskisen kyläkauppaan...ja arvaat varmaan mihin osastoon jumituin. Kuitenkin...sain kuin sainkin itseni ulos kaupasta ilman Mari - ostoksia.
MUTTA..sitten tuli viesti, että pitkään ihailemani laukku on tullut jälleen uutena versiona myyntiin ja se SAATTAA LOPPUA pian, koska on NIIN suosittu..Tämä kaunotar on tietenkin tikatulla Unikko kuosilla koristeltu Gratha! Sain melko monta päivää itseni pidäteltyä tilaus hommista. Sitten huijasin itseäni, että menen vain katsomaan laukkua livenä Valkean myymälään, jotta tiedän, JOS satun sen tilaamaan joskus myöhemmin, että miltä se näyttää ja tuntuu ja onko tarpeeksi tilava.
No, laukkuja oli myymälässä enää vain tasan yksi ja sekin näyteikkunassa. Sain sen käsiini ja olihan se söpö, mutta edelleen totesin, ettei minulla kesälomalaisena ole edes vara tuhlata moiseen ylellisyteen. Eli mielessäni oli taistelu omistamisen halun ja järjen välillä. Järki on tietoa siitä, ettei MIKÄÄN itseni ulkopuolinen voi tuoda mitään sellaista, mikä minulta puuttuisi, näin siis henkisesti ajatellen.
Olen opettanut ja opiskellut asiaa niin paljon, että olin siis hyvin tietoinen mieleni toiminnasta. Apinamieli ei tavoitellut Marimekon laukkua, vaan jotakin ihan muuta? Se tavoitteli hetkellistä tunnetta, että olen tärkeä ja hyvä ja hyväksytty ihminen, kun kannan tuollaista laukkua, jossa on tunnetun yrityksen logo ja kuviointi. Eli mieli halusi omistaa täyttääkseen jotain puuttuvaa palasta olemisessaan. Vielä kerran siis jätin laukun tuohon myymälään ja menin Sokokselle tutkimaan mitäs sieltä löytyy ja tässä kohtaa jo viimein ymmärsin antaa asian Pyhälle Hengelle ja irrottauduin tästä pallottelusta mielen pyhän ja ei niin pyhän osan välillä, vaikka tuon tennisottelun seuraaminen olikin kovin avartavaa ja MIELENkiintoista :)
Aarrekartta manifestoinnissa toimii, jos koemme että ansaitsemme...
Kun olin irrottautunut asiasta, niin yhtäkkiä minulle tulikin toisen tasoinen energia ja oivallus siitä, että miksi tahdon uskoa puutteeseen, ja ettei halu ole tässä tapauksessa hyvä taikka huono, vaan sitä mitä se on, eli miten itse sen tahdon uskoa olevan. Kun oivalsin tämän, tiesin että voin hankkia laukun hyvällä omallatunnolla ja tästä seurauksena en hankkinutkaan sitä itse, vaan sain sen lahjaksi. Halusin uskoa, että tämä oli Pyhän Itseyteni lahja minulle koska päästin irti hallinnasta, enkä enää itse tahtonut olla päätöksentekijä persoonan tasolla.
Oli miten oli...Nyt minulla on uusi hieno laukku, MUTTA kun lähdin reissuun Norjaan viikko sitten, niin ajattelin, että se on niin hyvä "pyhälaukku," että en sitä sentään mukaan ota, sehän voi vaikka kastua tai mennä pilalle! :))) Voi meitä ja meijänlaisia. Laukku on nyt siis ihailtavana kotona, mutta entinen laukku edelleen arkikäytössä. Mihin mieleni, joka hienon laukun halusi, tahtoi sitä käyttää? Onko seuraava uskomus, joka on ylitettävä, jotakin siihen tapaan, että jokainen hetki on ainut todellinen ja siten ei ole huomista, jolloin olisi enemmän tarvetta paremmalle laukulle, vaan on vain se NYT. Tämä on vähän sama asia kuin tarina Zen- mielestä; Mies meni torille ostamaan lihakimpaletta. Hän sanoi myyjälle: "Anna minulle Paras lihapalasi." Myyjä vastasi: "Jokainen pala on paras!" Tämän kuullessaan mies valaistui. Vertailua ei ole muualla kuin egomielen harhassa, ilmiöiden maailmassa. Kun oivallan tämän, kaikki halut päättyvät, vertailu päättyy ja Minä Olen.
Tämä tarina huumorilla kerrottu. Voit ehkä muistaa sen, kun näet minut kaupungilla uuden laukkuni kanssa! :))
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti