Voiko Kanariasta saada irti mitään uutta kerrottavaa kun siellä on tullut käytyä jo useamman kerran? Kyllä voi! Emmehän voi astua samaan virtaan kahdesti, tai useamman kerran :)
Jokainen seikkailu on uusi, uusin maustein ja seikkailija Itse on Hän, joka maustaa kokemuksensa totta kai!Helmikuun puolivälissä Suomen talvi oli kestänyt jo usamman kuukauden alettuaan jo Lokakuun lopussa. Täytyy todeta, että viime vuosina pimeä aika, lumi ja ikuinen nastakenkien käyttäminen eli liukkaus on alkanut nyppiä ihan todenteolla yhä enemmän. Siksi oli mahtavaa vaihtaa Suomen ja Oulun - 25C pakkaset Kanarian samoihin lukemiin plussana.
Sää tosiaan suosi, hotelli oli upea ja palkittu monin tavoin ja vain aikuisille tällä kertaa tarkoitettuun majoitukseen päädyimme, joten rauhallista oloa piisasi. (Hotelli
Gold by Marina Maspalomas.)
Ihana oli levätä ja nauttia elementtien voimasta, todellakin ilman niitä nastoja astella tuulen tuivertaessa kasvoja. Ah ja voi! Merivesi on lämmintä, tosin osan aikaa tuuli tuiversi niin kovasti, ettei aaltoihin ollut menemistä. Noina päivinä hotellin uima-allas oli hyvä vaihtoehto ja sieltäkin löytyi suolaista vettä, sillä kloorista en välitä.
Tutuksi tuli
Maspalomasin hiekkadyynit ja luonnonsuojelualue Meloneeraksessa. Siellä on järvi, jossa harvinaiset linnut kuten haikarat pesivät.
Mutta paras retkipäivä oli ehdottomasti autoreissu vuorille, serpentiiniteille jollaisia olemme aiemminkin ajaneet, mutta tämä taisi olla niistä kyllä kiemuraisin. Heti kun menimme autovuokraamoon iskin silmäni aivan upeaan punaiseen Kuplaan, rättikattoiseen tietenkin ja onneksi tuo namu oli vapaana meille juuri silloin. Jo pelkästään tuon auton näkeminen sai hymyn huulille.
Auton nokka kääntyi ensin
Kanarian Venetsiaan eli Puerto de Mocaniin (Eri asia kuin Mocan vuoristossa.) Kävimme uimassa suojaisella rannalla ja sen jälkeen matka jatkui kiemuraisia teitä kohden Kanariansaarten korkeimpia huippuja eli Pico de Nievesiä sekä sen lähellä olevaa taukopaikkaa, hotellia siellä aivan UPEISSA maisemissa. Silmä todella lepäsi. Turisteja oli jonkin verran, mutta ei liiaksi. Ilma oli kuin morsian ja katto auki ajellessa ilmastointikin toimi erinomaisesti. Tosin varoitukset tippuvista kivistä ja maanvyöryjen mahdollisuus vähän askarrutti, mutta luottamustahan elämässä tarvitaan aina, eikä kukaan vuorenpeikko onneksi halunnut viskata kiviä päällemme.
Pico de Nievesillä meditoin hetken ja keskityin myös Teideen ja sen haltijoihin. Teiden tulivuori naapuri saarella Teneriffalla on näkyvissäkin tuolta korkeuksista. Ihana oli myös yhdistyä vihreyteen, puihin ja avaraan tilaan. Merenpinnan tasolla on noilla saarilla melko karua ja kuivaa ja vihreää lähinnä palmujen tarjoamana, mutta vuoristossa on erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä, myös havupuita.
Mikä muu jäi matkasta mieleen?
No Canarian potatoes tietenkin eli ryppypotut jäivät mieleen JA kieleen! Voiko ihminen muka olla jollain ketoruokavaliolla, kun tuollaista herkkua Mojo-kastikkeineen on tarjolla joka kulman takana? Vastaus on; ei voi eikä edes yritetty :)
Toki jälleen myös Intialaisia ruokapaikkoja kokeiltiin ja jotkut niitä olivatkin ihan hyviä, mutta täytyy sanoa, että tällä kertaa Oulun intialaiset vievät voiton, ja hyvä niin. Etnisen ruoan ystävä pääsee nopeasti makumatkalle ihan täällä omassa kaupungissa valitsemalla Garam Masalan tai vaikkapa Nepalilaisen ravintolan. Suosittelen!
Sellaisen erikoisuuden vielä koimme tällä reissulla, mitä emme ole aiemmin kokeneetkaan. (Tarkoituksella.) Eli vierailu
Iskelmä baariin kuulemaan Pauli Hanhiniemeä ja nauttimaan? kotimaisesta baari tunnelmasta. No Pauli oli kyllä hyvä, mutta ehkä jatkossa kotimaiset tunnelmat koetaan kotimaassa, ei ulkomailla. Mutta kokemushan tuokin oli, euroviisujen karsinta - iltana vielä!
Nyt jo kotimaahan palanneena olen kiitollinen siitä, että pakkaset näyttävät olevan ohi ja leudompaa säätä on luvassa. Säätila paranee vielä tästänsä Maaliskuussa jo aivan piankin, kun lähdemme tyttöjen reissulle
Roomaan, tyttäreni kanssa. Hieman hirvittää vain vehnän määrä Italialaisessa ruokakulttuurissa, kun viljaa emme oikein kestä, mutta jospa me pärjätään! :)
Kevättä kohti kohoavin energioin...
Marjut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti