Viimeinkin se onnistui! Nimittäin yön nukkuminen ulkona, ilman telttaa tai muuta majoitetta.
Viime vuonna luin kirjan "Sata yötä ulkona" ja ajattelin, että itsellänikin on suuri kaipuu luonnossa yöpymiseen, mutta miten toteuttaa tuo haave ja milloin, kun sääskiä piisaa ja en ole hankkinut riippumattoa, jossa olisi sääskiverkko tai muutakaan vastaavaa välinettä, vaan toiveeni oli siis nukkua taivaan olla, ilman mitään eristävää kangasta, kuten telttaa:)
Kesäkuussa yövyimme tyttäreni kanssa puumajoitteessa, joka on teltta puiden välissä leijailemassa, mutta tällä kertaa sainkin kokea ystäväni kanssa ihan aidon tähtitaivaan Salmisen järven rannalla ilmapatjoilla levätessä. Luontoretki suuntautui tällä kertaa eväitä syömään erääseen Vaalassa olevaan saareen. Teemana näytti olevan sudenkorentojen väistely, niin innokkaita nuo siipiveikot olivat tuttavuutta tekemään.
Ohjasin tuolloin vielä shamanistista kurssia, jossa meidän oli määrä tarkkailla ympäristöämme symbolisesti ja minulla nuo sudenkorennot näyttelivät suurinta roolia voimaeläiminä, kun sellainen ilmestyi ihan ystävän hankkiman viinipullon etiketinkin kautta tähän elämän päiväuneen! Ne jotka ovat tarkkailleet elämää unena, tietävät mistä puhun. Jos joku symboli alkaa ilmestyä, niin sitä sitten riittää eri muodoissa!
Oli ihana saunoa ja uida ja sitten olla nuotiolla Pirjon mökkirannassa ja seurata kun usva alkoi nousta. Usvakeijut tanssivat ja etenivät vähitellen pitkin järven rantoja. Oli ollut lämmin päivä, mutta yöstä oli luvattu kylmää, jopa lähes nollaan asti laskevaa lämpötilaa. Minulla oli kaksi ilmapatjaa autossa jo valmiina ja siitä se idea sitten lähti itämään, että mitä jos nukkuisimme rannalla tähtitaivaan alla, sillä kirkasta oli luvassa taivaalle.
Tuumasta toimeen! Pirjo haki eristykseksi vielä vanhoja maalauspahveja, jonka päälle patjat ja jopa petarit, eiväthän todelliset prinsessat voi nukkua kovin kovilla alustoilla...Mökiltä löytyi paksumpia makuupusseja ja viltitkin vielä meille päälle. Nuotio paloi jonkun aikaa illalla, mutta keskiyön aikaan sitten kellahdimme tuhannen tähden majoitukseen ja olipa mukavaa! Kun heräsin yöllä kello 02 käymälä reissulle, oli muuten pimeää, mutta muutama kynttilä vielä paloi ja tähdet taivaalla tuikkivat. Kaveri nukkui onnellista untaan heräämättä. Minua vaan leveästi hymyilytti. Mahtavaa!
Seuraavan kerran olimme hereillä molemmat kello 4 kun aurinko alkoi jo nousta ja maisema oli niin henkeäsalpaava, ettei tahtonut malttaa nukkua! Kuvia piti ottaa ja sitten pää tyynyyn. Nukuin noin viiteen tai puoli kuuteen ja sitten kuuntelin joutsenten huutoja, onnellisena hymyillen. Autojen äänet rupesivat tuossa vaiheessa kuulumaan, joten hipsin mökkiin nukkumaan vielä hetkisen ja kohtahan kaverikin kömpi sinne ja aamuvarhaisella hän kirmasi vielä uimaan. Huh huh!
Totesimme, että tästä pitää tehdä perinne! Olin pyydellyt aiemmin tytärtäni nukkumaan ulos Meriniemen rantaan, mutta hän totesi, ettei voi lähteä koska "hämähäkkejä menee suuhun ja kaikkialle..." Pirjon rannalla ei hämähäkit meitä kutoneet verkkoonsa, mutta verkkoja oli todella paljon aamulla herätessä, tosin ei ihan rannalla, vaan kauempana. Hyttysten osalta olimme myös onnekkaita, sillä vain yksi sääski tai joku heidän heimoaan kävi tervehtimässä ja lensi sitten pois. Sadekuurotkin pysyivät kaukana eikä pakkas-ukkokaan ihan nollaan asti vetänyt lämpötilaa, vaan +3 C lienee ollut alimmillaan ja meitä ei palellut pätkän vertaa!
Hieno verkko? Kuva Pirjon ottama.
Yöttömässä yössä voisi seuraavaksi nukkua vaikkapa sen hyttysverkon alla Hammocissa, mutta ehkä vielä ennen sitä, ehditään ottaa tuhannen tähden patjamajoitus uusiksi, ennen lumen tuloa, tai sen jälkeen ;)
Luonto on parasta A-luokkaa kokemusten antajana ja voimaannuttajana tässä maailman suuressa näytelmässä. Upeeta ja mahtavaa ja kiitos kaunis luontoäidille sekä tietenkin Pirjolle majoituspaikan järjestymisestä!
Tämä kuva klo 4 aamulla kun ulottuvuuksien välinen aukko oli avoinna ;)
Valvontakamera kuvasi meitä, hei hei!
