Kesä on ollut antoisa ja vieläkin paremmaksi se muuttui, kun sain matkata kahden nuoreni kanssa vajaan viikon Lapissa ja Norjassa jälleen kahden vuoden tauon jälkeen. Viime kesänä suuntana oli Lontoon seutu jossa todettiin, että on se aivan liian iso kaupunki meille, vaikkakin mahtavia tunnelmia täynnä.
Tänä kesänä suunnattiin sitten väljemmille vesille ja vaikka ennen matkaa oli jännitysmomenttina mm. hyttysten määrä, niin pelko osoittautui turhaksi kuten se usein osoittautuu:) Koko 6 pv matkalla näin 3 sääskeä, enkä lainkaan muita ötököitä. Säät suosivat, vaikka välillä satelikin, niin meidän pääretkipäivinä oli mahtava aurinkoinen sää, melkein liiankin kuumaa siis, mutta parempi näin päin.
Starttasimme reissuun Heinäkuun lopulla maanantai aamuna ja koska pikku koirulainen jäi kotiin, olimme päättäneet ajaa suoraan Kilpisjärvelle saakka.
Majoitukseksi valikoitui Lapland hotel Kilpis lähinnä sijainnin ja hinnan mukaan, kun hinta sisälsi paljon kehutun aamupalan ja saunankin järven rannalla.
Hieman meinasin katua tätä majoitus valintaa, sillä sen taso ei päätä huimannut, tai siis huimasi ehkä vähän, koska pesuhuoneessakin haisi home ja muutenkin huone oli oikeinkin "retkeilytasoa." No onneksi ilmastoinnin puute ei liikaa kuitenkaan haitannut, kun saimme ikkunat auki ja läpivedon toimimaan, mutta jos aiot matkustaa Kilpparille tähän hotelliin, niin harkitse vielä majoitusta...Peukut ylös nostan tosin henkilökunnalle.
Olimme tosiaan 2 vuotta sitten viimeksi Kilpisjärvellä ja silloin kiivettiin Saanalle lähes uusia portaita pitkin. Tällä kertaa tahdoimme kokea sitten Saanan vähän toisesta suunnasta, eli PIkku Mallalta ja polulle lähdettiin innostuksen vallassa. Innostus kyllä säilyikin sillä maisemat ja poro kaverit olivat mahtavia, mutta minulle nousu oli liian kivikkoinen/juurakkoinen ja jyrkkä. Myöhemmin luin muiden blogeista, että hekin jotka olivat kävelleet pitemmän 11 km matkan Kitsi putouksilta kokivat Pikku Mallan kaikista raskaimmaksi kivuta. Minä jäinkin suosiolla 2, 5 km jälkeen meditoimaan, kun nuoriso kipusi vielä 1,5 km Pikku Mallalle. Sain isosarvisista poroista meditaatioseuraa, tosin yksi heistä halusi koetella sarviensa terävyyttä minuukin, onneksi sain väistettyä :) Yksi ystävä kuitenkin seurasi minua takaisin alas asti ja odotti aina, jos viivyin jossain kohtaa pidempään..olihan matkalla seitakivikin ihailtavana.
Kilpisjärven maisemat ovat kyllä ainutlaatuiset Suomen mittakaavassa, koska näkymät naapurimaiden tuntureille ja vuorille tuovat todella "ulkomaalaista tunnelmaa" tuohon pikkukylään. Kävimme kävelyllä myös Tsahkalputouksen reitillä ja ihmetellä sai upeaa sääsketöntä ja lämmintä säätä ja Saanatunturin siunauksia.Kilpisjärveen pulahtaminen oli myös todella tervetullutta ja virkisti retkien jälkeen. Veden lämpötila oli 15-16 C.
Parin yön jälkeen oli aika suunnata auton nokka kohti Norjaa ja Lyngeniä. Olin katsonut karttaa kai hatarasti, sillä oletin ettei pelkäämiäni yksisuuntaisia tunneleita ole matkalla, mutta mitä vielä, sellaiseenhan me tietenkin jouduttiin, kun oltiin ensin käyty sateisella rantaretkellä ja yksi hurjapää meistä ui jäämeressä sateessa ja tuulessa. Tuo tunneli josta kerron, on ns. musta tunneli, joka on rakennettu 1980-luvulla. Siinä on valo-ohjaus, joka näytti vihreää ja luulin, että se tarkoittaa, ettei vastaantulijoita ole, mutta ei se sitä tainnutkaan tarkoittaa. No, tunneliajo sujui kuitenkin ihan hyvin, väistäen levikkeelle vähän väliä vastaantulevia autoja, mutta edelleenkään en voi sanoa pitäväni erityisesti tällaisesta haasteesta :)
Lyngen on pikkuruinen kylä, jossa on kaksi kauppaa, yksi grilli ja apteekki. Lisäksi häkellyttävät alppimaisemat ja muutamia majapaikkoja ja lossi. Meidän majapaikaksi valikoitui Magic Mountain niminen 3 tähden hotelli, jota ystäväni Mirja vuosia sitten kehui. Paikkaa pitää suomea puhuva rouva ruotsalaisen puolisonsa kanssa. Tunnelma paikassa oli hieno. Siellä oli myös omatoiminen keittiö, jossa saa valmistaa ruokaa. Asukkaiden käytössä on myös pari jääkaappia. Huoneista on upeat näkymät vuonolle ja vuorille, jotka tulopäivänä tosin lähes peittyivät sumuun, mutta mystiseltä näytti. https://www.magicmountainlodge.no/
Kävimme tuolloin sadesäällä katsomassa Lyngen portaita, jotka ovat Nepalin sherpojen rakentamat. Noillekin portaille oli ensin 650 m lähes pelkästään nousua ennen, kuin portaat edes alkavat, joten meiltä itse portaat jäivät kiipeämättä, sää oli sen verran liukastuttanut reitin. Portaita on yhteensä vähän yli 1000 kappaletta ja rukousliput liehuvat tuulessa niiden alussa. Tästä sherpojen rakennusprojektista on tehty dokkari, jonka kerran näin, se löytynee Yle Areenasta edelleen.https://www.visit-lyngenfjord.com/activities/hiking/top-10-in-lyngen/lyngentrappa
Varsinainen retkipäivä Norjassa valkeni ensin pilvisenä ja selvästi saimme ohjausta yläkerrasta mennä ensin katsomaan Rottenkvifossen putousta, koska paikannin ei suostunut meitä muualle opastamaankaan :) Samalta parkkipaikalta lähtee pidempi reitti jäätikölle, mutta meille riitti tällä kertaa putoukselle meno, joka reitti oli noin 2,5 km suuntaansa ja sisälsi jälleen melkoisia nousuja, mitäs muuta. Polun alussa virtasi jo pieni koski ja sillalla luki viesti kulkijalle: "Osoita kunnioitusta juomaveden lähteelle". Tämä siis norjan kielellä, jonka käänsimme näppärästi google-lenssillä. Norjassa yleensäkin huomaa heidän kunnioituksensa luontoa ja myös luonnonhenkiä kohtaan. Peikko-sana toistuu myös usein retkikohteiden nimissä.
Putous oli todella voimaannuttava paikka ja saimme viettää siellä aikaa myös ilman muuta ihmisseuraa. Meditoimme ja tunsin luonnonhenkien ja varsinkin veden hengen läsnäolon voimakkaasti. Myös aurinko tuli jo esiin ja antoi oman siunauksensa kimaltaville vesille.https://www.alltrails.com/trail/norway/troms-og-finnmark/rottenvikfossen
Pienen hotellipiipahduksen jälkeen jatkoimme matkaa Svenskbyn kautta Blåsvatnetin ja Aspevatnetin parkkipaikalle, jota Easypark nykyään hallinnoi.
Ilma oli todella kuuma, vaikka auton lämpömittari näytti vain noin 17 C. Meistä tuntui, että aiempien päivien retkeilyt ja aamun retki jo painoi pikku jaloissamme, joten emme lähteneet pidemmälle reitille, vaan menimme uimapukuinemme Aspenvatnetille, jonne on vain noin kilometrin matka per suunta. Vuoristojärvi tai lampi oli todella ihanan turkoosinen ja nuoriso siirtyi urheasti kivisen rannan kautta jääkylmään veteen ja olivat tyytyväisiä, vaikka ensin kuulosti, että henki salpautuu. Minua harmitti, etten ottanut uimakenkiä mukaan, sillä en raskinut uida sitten, vaan kävin vain viruttamassa jalkoja ja tyydyin ikuistamaan nuorten ilakointia. Istuimme rannan penkillä jonkin aikaa, sillä voi niitä maisemia, kirkas vesi, lumiset vuoret ja avara taivas! Norjaa kaikille aisteille tosiaan!
Muutama muukin kulkija järvellä oli, ja useampi oli unohtanut uimavehkeet kotiin ja eräskin mies ui alushousuissa ja lenkkareissaan. Jos olet menossa näille järville, niin suosittelen uimakenkien mukaan ottamista, sillä väkisinkin vesi kutsuu uimaan, olipa sää mikä tahansa, paitsi ei ehkä talvella, ellei omaa inuiitti geenejä.
Retkipäivän päätteeksi testasimme Lyngenin ainutta ravintolaa ja kyllähän sieltä ihan hyvää ruokaa löytyi, tosin lähinnä pitsaa ja hamppareita melko suolaiseen hintaan. Tutkin paluureittiä ahkerasti tunneleiden osalta ja päädyimme palaamaan vuonon toista laitaa takaisin. Lautalla siis yli ja auton nokka taas kohden Suomea ja Ylläsjärveä.
Tunneleita riitti tuollakin reitillä, mutta kaikki olivat kaksisuuntaisia, joten meitsi tykkäsi. Kilpisjärvellä pieni pysähdys lounaalla, Muoniossa montakin pysähdystä ja vielä ennen viimeisen yön mökkimajoitusta pieni pisto Pakasaivon seidalle eli rotkojärvelle, johon johtikin mielenkiintoinen isoilla kivenmurikoillla päällystetty ja poroilla reunustettu tie. Muitakin voimaeläimiä reitillä näkyi, kun Metso ja Jänis näyttivät tietä. Tunnelma Pakasaivolla oli todella voimallinen. Aurinko paistoi taas, ukkonen jyrisi, ja järven vesi kimalsi. Järvi on todella syvä, eli syvimmillään jopa 60 metriä ja sen pohjassa makaa varmasti paljon uhrattuja asioita, myös rahaa ja sarvia ym. mitä Lapin kansa on haltijoilleen tarjonnut.
"Täällä jo ikimuistoisina aikoina olivat entiset äijit ja äijien äijitkin asustaneet, kunnioittaen ja kummastellen katselleet komeaa Pakasaivojärveä ja käyneet Pakasaivon takana kankaalla suurta Seitapahtaa palvomassa." (Lapin muisteluksia 1922) Lisätietoa paikasta: https://www.luontoon.fi/pakasaivo
Ylläsjärvellä viimeisen yön majapaikkana meillä oli kelomökki nimeltä Korpikelo. Tuntui kodikkaalta, kun mökki oli tunnelmaltaan lähes kuin oma mökkimme Syötteellä. Tuon päivän ajomatka oli kuitenkin vähän liian pitkä, koska ajoimme Lyngenistä monen pysähdyksen kautta Ylläkselle asti. Laskin, että matkasimme 9 tunnin ajan.
Viimeinen matkapäivä tuntui jo vähän työläältä ajaa ja istua autossa, onneksi toinen kuljettajakin osallistui ajourakkaan ja Kukkolan kosken pienen kahvitauon ja pienen Haaparanta-piipahduksen jälkeen laskettelimmekin melko kevyesti kohden Oulua ja kotia. Lähes ensimmäisenä kotiin palattua oli toiveena päästä saunaan pesemään matkan pölyt pois, mutta aurani on edelleen täynnä Norjan ja Lapin maisemia ja upeita tunnelmia. Ja eikö vaan jo tuon matkan aikana alkanut itää ajatuksia seuraavan Norjan matkan kohteesta. Siihen mennään kuitenkin todennäköisesti vasta parin vuoden päästä, vaikka kukapa tietää...matkakärpänen helposti pureksii, vaikka niitä muita ötököitä ei olisikaan liikkeellä.
Sellainen huomio vielä, että on monenlaisia retkeilijöitä. Heitä, jotka paahtavat suinpäin suoritus edellä kohteeseen ja äkkiä takaisin. Heillä lie tärkeintä se kunnon kohotus tai mieli haluaa vain kirjata kohteen pois bucket listalta. Sitten on sellaisia kuin me, joille matka on tärkeämpi kuin päämäärä. On ihana vain istua luonnon helmassa ja olla läsnäolon tilassa. Kuunnella, katsella ja nauttia. Toki sitten on varmasti myös sellaisia retkeilijöitä, jotka tahtovat voittaa itsensä ja haastaa itseään. Kaikki kunnia heille. Jokaisella on oma tapansa ja tyyli on vapaa.
Tänä vuonna myös Irlannin luonnonhenget kutsuvat kokemaan vielä tässä elämässäni kokemattomia polkuja. Palataanpa siihen sitten vähän tuonnempana!
www.marjutmoisala.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti