Ultrapäivillä 18. kerta...

Jälleen viime viikonloppuna oli aika nostaa antennit pystyyn ja kaivaa foliohattu naftaliinista ja suunnata joka kesäisille Ultrapäiville Kuortanejärven rantamille. Muistojeni galleriassa Ultrapäivät ovat aina aurinkoiset ja lämpimät ja järven vesi kutsuu uimaan, mutta tällä kertaa vain tunnelma oli erityisen lämmin ja ilmojen haltijoilla oli paljon kujeilua jatkuvan sataa-paistaa-sataa-leikkinsä kanssa. Majoituimme melko uusiin minivilloihin, jotka sijatsevat jonkin matkaa pallohallista, joten sään vaihtelua saimme kokea ja ihanasti askelia kerätä Oura-sormukseen. Minulle tämän kertaiset päivät olivat 18.kerta ja muistelin, että eka kerta oli vuonna 1995, jolloin Perun matkan info järjestettiin Kuortaneella päivien yhteydessä ja telttailu maistui silloin..vai onkohan aika kullannut muistot? Ainakin muistan nauraneeni hysteerisesti teltan romahdusta ja nukkuneeni takkasaunan lattialla lopun ajan.  Ultrapäivillä Kosmiset ihmiset, henkisen kasvun ja rajatiedon harrastajat kohtaavat toisensa ja ovat kohdanneet tosiaan jo vuosikymmenten ajan. Monella kävijällä oli käyntikertoja enemmän kuiin minulla, huomattavasti enemmän :) Nykyään ohjelmaa, eli luentoja ja työpajoja koemme vähemmän kuin ennen, sillä melko nopeasti monipuolinen ohjelma saa info-ähkyn aikaan ja selkä ja takapuoli kaipaa levitoimisen tuomaa keveyttä, kun istuminen käy voimille.  Tällä kertaa minulle kohokohdaksi ohjelman suhteen muodostuivat Virolaisen  Ingvar Villidon  luento "Todellisen minän löytäminen" ja Aira Sahakankaan Ihmeiden oppikurssin ajatusmallia käsittelevä esitys. Minä niin tykkään kun puhutaan oikeista asioista ja jätetään ilmiömaailman touhut vähän vähemmälle. 

Itsen en tosin pystynyt ihan täysin omassa alustuksessa pe-la yönä jättämään ilmiöitä käsittelemättä, kun ne kuitenkin taisivat olla illan aiheena pääasiassa. Timo  vetäjänä kutsui alustamaan omista Kosmisista kohtaamisistani Kosmisten ystävien ilta/yö-työpajaan. Tupa tuli täyteen porukkaa ja parasta oli avoimuus, jolla ihmiset kertoivat myös omista kokemuksistaan myös tähteläisten kohtaamisten osalta. Koen jopa, että moni Ufoja tai muita erikoisia tapahtumia kokenut jää kokemustensa kanssa yksin ja kokee olevansa erilainen, jopa pilkattu, jos uskaltaa kokemuksistaan kertoa. Tällaiset kohtaamiset jättävät siis monesti haavan tai trauman, jonka purkamiseen ei taida olla aina sopivia tapoja, koska virallinen terveydenhuolto ei monestikaan ymmärrä tai halua ymmärtää näiden kokemusten todellisuutta. Vähän tutkimalla asiaa, voisi kuka tahansa huomata kuinka yleisiä esim. yliluonnollisten kokemusten tai Ufo-ilmiöiden kokeminen on maailman laajuisesti.Ja kuitenkin näitä kokeva ihminen hyvin usein kokee olevansa aivan yksin ja ymmällään kokemuksensa kanssa. Vertaistukea siis ainakin Ultrapäivät tarjoavat ja onneksi tuntuu, että nykyajassa kuitenkin rajatieto ja sen ilmiöt alkavat olla paremmin ymmärrettyjä tai ainakin niistä puhutaan enemmän kuin ennen. Yhdysvalloista paikalla oli Hurtakin pariskunta, tohtoreita molemmat. He ovat käyneet aiemminkin luennoimassa ja tälläkin kertaa meno oli minulle hieman liian kiihkeää, kun he kilpailivat estraadista ja antoivat tulkille haastetta päälle puhumisen suhteen melkoisesti. Heillä on varmasti paljon tietoa, mutta ehkä olisi hyvä tiedostaa, että ei Ultrapäiväläislle tarvitse ns. todistella mitään kiihkeästi,  vaan voisi mennä suoraan siihen oikeaan asiaan, kuten vaikkapa Merkabaan ja sen käyttöön ja kokemuksiin;) Siihen asti ei ainakaan iltatilaisuudessa päästy niin kauan, kuin jaksoin mukana keikkua.

Lauantain iltajuhlassa meillä oli kyllä hauskaa ja monenlaisia esityksiä koettiin, myös jälleen Amerikkalaista huumoria. Parasta oli kun Antti "laulatti" yleisöä kritallipyramidin kanssa. Yleisöstä löytyi jopa monelaista viidakon väkeä. Kun meditoin hetken koin että olen sademetsässä. Lauma apinoita taisi istua takanani :)) Parasta antia Kuortaneella on tuttujen kohtaaminen ja ajatusten vaihto samanhenkisten ihmisten kanssa. Monia heistä ei näe muualla, osaa tosin myös messuilla eri puolilla Suomea. Meille mieluinen paikka on tietenkin aina Jani Mikael Maroksen kivikahvila, jota hänen perheensä pitää tapahtumassa. Paljon houkutuksia siellä luonnollisesti  on, eli ainahan jokunen kivi tai koru kotiin viemiseksi mukaan tarttuu.

Me pujahdettiin välillä myös Keskisen kyläkauppaan ihastelemaan materian mekkaa ja löytämään tarpeellista tavaraa ja sitten taas pikapikaa henkisempien harrastusten pariin urheiluopiston huomaan. Mielenkiintoista antia oli vielä sunnuntaina eli lähdön hetkillä kun Veli Martin Keitel ja Päivi Kaskimäki kertoivat menneen Egyptin mysteeri matkan annista. Harmillisesti luennot jäivät loppua vaille kesken, sillä karvakuonon hakuun oli Oulun suuntaan jouduttava ajoissa. Ehkäpä näitä tarinoita vielä lisää saamme  kuulla videolta tai artikkelin muodossa.

Ultrapäivillä toki tapahtuu paljon sellaista mitä päivätietoisuus ei  tiedosta. Unissa tapahtuu paljon ja energia lataukset tuntuvat monesti kehossa ja mielessä sekä sielussa voimakkaasti. Tuntuu, että "joku taho" kerää tuohon viikonloppuun paljon päivityksiä meille kosmiselle kansalaisille ja hetki menee sitten näitä antimia sulatellessa kotioloissa.  Vieläkö on kesää jäljellä vaikka Ultrapäivät on nyt koettu tältä vuodelta? Kyllä vaan..Jatketaan sitten kohti Suomi Poppia ja mökkielämää. Norjakin kutsuu aivan pian. Eikun auton nokka siis kohden uusia seikkailuja. Ja...Kyllähän Norjassakin niitä Kosmisten kontaktien valo- aluksia on nähty runsaasti, joten katse taivaalle ja juuret äitimaahan, aura täyteen elementtien voimaa ja iloa pintaan, niin hyvähän se tulee!