Henkisellä tiellä on sanonta "Et voi astua samaan virtaan kahdesti." Käsitän sen tarkoittavan, että vaikka mielemme kertoo meille jonkun paikan, ihmisen tai asian olevan tuttu ja läpikotaisin koettu, niin se ei ole totta.
Joka hetki on uusi hetki. Ja siten kulkiessamme ne "samatkin" paikat ja polut, olemme aina siellä ensi kertaa. Aika ja paikka ovat todellakin hyvin suhteellisia asioita ja minätarinan perustus tietenkin.
Me emme todellisuudessa kuitenkaan ole tarinamme. Mitä sitten olemme?
Tämänhetkinen tietoisuus vastaisi: "Olemme henki, joka läpäisee kaiken olemassaolevan, emmekä toisaalta mitään." Mutta mennäänpä kuitenkin kokemukseen.
Horisontti vinossa!Olimme viime viikonloppuna puolisoni nuoruuden kotikonnuilla Kuusamossa. Ilma oli kuin morsian, eikä morsiankaan ollut kuin perseestä :) Sorry! Kuusamo on tuttu paikka mieleni mielestä, mutta tällä kertaa koin sen eri tavalla ja uutena.
Toki teimme myös erilaisia valintoja ajanvieton suhteen, eli lensimme helikopterilla Rukan yllä ja annoimme sisäisen lapsenkin johtaa enemmän. Pysähtelimme automatkoilla eri paikoissa kuin yleensä, eli sorry Koillisportti, ohi mentiin!
Itä-RukallaSamalla aistin kuinka erilaiset energiat samallakin alueella voi olla, kun menee eri puolelle tunturia. Länsi- Ruka ja Itä-Ruka ovat kuin eri tuntureita, idän voittaessa rauhallisuudellaan ainakin minut puolelleen.
Jalavan kaupalla mennyttä aistimassaKuten olen aiemminkin sanonut, matkaillessamme kaukana tai lähellä, kuljemme itsessämme, sillä minne muualle voisimme mennä? Olemme aina "täällä", aina Itsessä, olimmepa missä ajassa tai paikassa tahansa, sillä se henki joka Olet, ei ole ajallinen ja paikallinen. vaan ikuinen läsnäolo.
Kuitenkin matkat ovat hauskoja kokemuksia, sillä niiden kautta saatamme löytää uutta Itsestämme, tietoisuudestamme ja näin se tietoisuus/tiedostamisen avaruus meissä laajenee.
Kuvat kertokoon lopun! Hyvää viikonloppua ja löytöretkiä elämääsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti