Joka talvi kaipaan pakkasten ja pimeän katkaisemista Suomen talvesta ja nastakenkien riisumista edes viikoksi. Liukastelua on tänä talvena riittänyt ja pakkaset vaihtuivat kurakelehin. Sitä suuremmalla syyllä kutsui etelä ja tällä kertaa Madeiran vehreä saari jälleen 12- vuoden jälkeen. Kanaria tai Teneriffa tuntuivat hylkivän nyt meitä, kun media suoltaa jatkuvasti tietoja saaren huonoista oloista paikallisten osalta, vesipulasta ja luonnon oireilusta. Eipä ihme, että kestävää matkailua kaivataan ja turisteja ei aina katsota siellä(kään) hyvällä silmällä.
Madeiralle lentokin on suhteellisen lyhyt, mutta toki laskeutuminen sitäkin jännittävämpi ja vaatii kuulemma erikoiskoulutuksen lentäjältä, jotta osutaan sivuttais tuulessakin lyhyelle kiitoradalle eikä sen viereen. Matka oli minulle myös synttäri- reissu ja monesti olemme murun kanssa myös ystävänpäivää viettäneet muissa maisemissa, niin myös tällä kertaa.
Oulusta suoraan ei Madeiralle lennetä, joten yövyimme Helsinki - Vantaalla, tällä kertaa ihan kentän sisällä siten, ettei ulos tarvinnut astua askeltakaan. Tämä oli hyvä ja helppo kokemus. Aamulla varhainen lähtökin tuntui inhimillisemmältä, kun saattoi vain kävellä sisävaatteet päällä lähtöselvitykseen.
Luin viimekertaisen blogitekstini Madeirasta. Sen nimi on Madeira - Onnellisten saari ja se löytyy edelleen tästä blogista vuodelta 2013. Tilanne ei näyttänyt siitänsä muuttuneen. Saari on pieni ja vehreä ja tällä kertaa kävimme vähän erilaisissa retkikohteissa kuin aiemmalla reissulla. Kohokohdaksi muodostui saaren toiseksi korkein huippu Pico Arieiro, mutta sitä ennen retkeilimme kaapelivaunulla Monten kylään, joka sijaitsee Funchalin yläpuolella. Olimme aiemmin käyneet kansallisessa puutarhassa sieltä, mutta nyt vierailimme Monten kartanon puutarhassa, jossa on myös Japanilainen puutarha. Viimeksi Irlannin reissulla sellaisen löysimme Pirjon kanssa ja tämä Monten puutarhakin oli oikein hieno tunnelmaltaan. Meditatiivinen suorastaan.
Ennen lähtöä reissuun näytti säänhaltijalla menneen herne nokkaan, sillä joka päivälle ennustettiin sadetta ja melko runsaastikin. Onneksi "saimme sen muutettua" eli sadetta tuli enempi vain yhtenä iltana, joka oli juuri se ystävän päivän ilta, mutta taksit on keksitty ja varsinkin Bolt tuntui toimivan Madeiralla mainiosti.
Rantaelämää Funchalissa saimme kokea yhtenä tuulisena päivänä merivesialtailla. Mereen ei kuitenkaan ollut pääsyä sillä hetkellä. Hotellimme Views Baya sijaitsi korkean mäen päällä ja sen allasalueelle aurinko paistoi kyllä ihan hyvin. Altaan vesi vastasi meidän suomalaista kesäkuun lämpöä, joten oli ihan mukavaa, että hotellissa oli myös Spa ja lämmin sisäallas, sekä sauna...:)
Hotelli ja sen aamiainen olivat todella hyvät ja henkilökunta mainiota. Neljä tähteä oli ehkä juuri sopivasti, sillä sitä suurempi tähtimäärä hotelleissa näyttää tuovan ylimääräistä teekailua ja yritystä olla hienompi kuin onkaan. Tästä oivana esimerkkinä eräs Maltalainen hotelli, jossa henkilökunnan asenne asiakkaita kohtaan oli "too good for you".
Madeira ja madeiralaiset ihmiset ovat tosi mukavia. Vaikka kieli viittaisi sukulaisuuteen Espanjan kanssa, niin ehkä sukulaisuutta ei juurikaan löydy. Tunsimme, että Madeiralaiset ovat jotakuinkin kuin suomalaiset, eivät niin ulospäiin kääntyneitä ja puhelijaita, mutta luotettavan ja rauhallisen oloista väkeä.
Jeeppisafarilla sinne vuoristoon ja moneen muuhunkin paikkaan juttelimme kuljettajamme kanssa runsaasti. Hän oli 42- vuotias perheellinen mies ja käynyt vain kerran pois Madeiralta, perhe ei lainkaan. Voi vain kuvitella,että piirit ovat melko pienet, mutta toisaalta ihmisen onnellisuuden kannalta perhe, työ ja terveys näyttelevät suurinta roolia ja ympäristön kauneus, sekä aina sopiva sää lienevät iso bonus onnellisuuden lisääjinä.
Välillä ajoimme offroad moodissa, eli vähän "oikoteitä" sillä tarkoituksena oli varmaan myös saada jännittäviä tunnelmia meille turisteille. Kävimme puutarhassa ja eläimiä katsomassa, Kristuspatsaalla, samanlaisella joka löytyy Brasiliasta, ehkä isompana versiona vain. Kristus katselee merelle päin...kaihoisanako?
Pysähdyimme kahville myös "keskellä ei mitään" sijaitsevaan kahvilaan, jossa oli autenttinen ilmapiiri. Kaksi mummoa keppeineen ja kissoineen oli saapunut kahvittelemaan ja me heidän kanssaan.
Jännitimme etukäteen, kun joka päivä auringosta huolimatta raskaat pilvet roikkuivat vuorten päällä, että tulemmeko näkemään yhtään mitään maisemia 1860 m sijaitsevalta Picolta, mutta turhaa oli sekin jännitys, sillä maisemat olivat todella huikaisevat, kirkkaat ja kuulaat. Olihan niitä pilviäkin, ja me niiden päällä.
Minulle/meille vuoret ja meri ovat sitä parasta A-luokkaa maisemien katselussa. Tuolta huipulta sai nauttia molemmista ja tunnelma toi mieleeni Maccu Piccun, jolla vierailin vuonna miekka...Hienoa kertakaikkiaan ja kun lähdimme palaamaan alaspäin kaupunkiin, peittivät pilvet sitten koko näkyvyyden lähes välittömästi ja vuoret kietoutuivat salaperäisyyden usvaan.
Aiemmalla reissulla söimme ehkä "parasta ikinä" intialaista ruokaa Taj Mahal ravintolassa Funchalissa. No nyt kun ystävänpäivä oli koittamassa varasin oitis pöydän juuri tuosta samaisesta ravintolasta, jotta pääsimme tarkistamaan tilanteen. Ja kyllähän ruoka edelleen oli mahtavaa, mutta ehkä tarjoilijoilla oli hieman kiire ja äreämpi ilme. Intialaista ruokaa nautimme monta kertaa eri paikoissa, sillä se on suosikki evästä, eikä se koskaan pettänyt.
Viikon reissu menee nopeasti. Paluumatkalla emme yöpyneet Vantaalla, vaan pääsimme sillä viimeisellä Oulun koneella kotia saakka, myöhässä totta kai, sillä tuo viimeinen vuoro kerää kaikki keräilyerät monesta eri suunnasta tulevilta lennoilta. Nukkumaan päästiin noin puoli 3 yöllä ja matkan jälkeen taas todella tunsi matkustaneensa :) Mutta kyllähän reissaamien on sen arvoista, että Ouran lukemat vähän notkahtavat ja sitten päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen ja unirytmiinkin.
Täytyy kuitenkin myöntää, että näin vanhemmuuten halu pitkiin lentoihin on kyllä vähentynyt huomattavasti. Onneksi Intia, sun muut kaukokohteet on jo käyty katsomassa, mutta vielähän se Meksiko siellä karehtii näköpiirissä ja matkailu kärpäsen purema on jo kauan vaivannut Meksikon suhteen....
Laitetaan se kohde vielä korvan taakse muhimaan ja seuraavaksi käännetään nokka kohti Helsinkiä ja pian myös Nizzaa ja sen naapureita.
Kepeää kevättä, joka näyttääkin tulevan huimasti etuajassa!
Marjut
P.S. Kuva ovista on vanhasta kaupungista, josta tunnelmaa löytyy! Suositelen Madeiraa matkakohteeksi rauhallisesta elämänmenosta ja luonnosta pitäville.
