SALLAisella lomalla haltijoitten mailla

Kuortaneen urheiluopiston ja valloittavien Ultra -päivien jälkeen huilattiin hetki Oulussa, mutta pian kuulimme kuinka Luonto jälleen kutsuu ja suuntana tällä kertaa Suomen sallaisin lomakeidas, Holiday club Salla.
 

Näkymiä Venäjälle harjun päältä.

Keväällä jo päätin, että yhä enemmän tahdon viettää aikaa äitiluonnon helmoissa tulevina kesinä. Tänä kesänä säätila ja monet muut esteet ovat kaataneet luontoretkien suunnitelmia, mutta Sallan ja Kuusamon neljän päivänä reissulla saimme aurat täyteen elementtien voimaa! Itä-Lapin pieni Salla oli ennestään käymätön kohde meille muruni kanssa ja se itse asiassa yllätti positiivisesti. Ainoa miinus olivat ne valtaisat paarmojen ja sääskien määrät, jotka tahtoivat ilostuttaa läsnäolollaan poluilla kulkijoita ja seurasivat ne myös autoamme, jota ehkä poroksi luulivat...

Sallan  mieleenpainuvimmaksi kohteeksi minulle nousi Salmijärven kanjonialue (yllä), jossa meditoiminen oli erittäin voimallinen kokemus. Virtaava vesi, tuli ja nuotiosta nouseva savu veivät syvälle sydämeen ja pyhään yhteyteen äitiluonnon kanssa. Kuru todella oli gurumme ja kosketti ainakin minua syvällisesti. Sallan tunturin alueella rummuttelimme ja siellä tutustuin paikallisiin luonnonhenkiin eli energioihin. 

 

Erikoisuutena tuolla alueella oli kelopuita muistuttavat hahmot tai keloihin ikään kuin sulautuvat ja niistä uudelleen esiin tulevat olennot. Läheisellä Suomutunturilla olen ollut paljonkin ja melko lailla samanlaiselta vaikutti luonnon väki Sallassakin, mutta aistin Sallassa enemmän feminiinistä voimaa. Haltijapariskunta jonka tapasin mökkimme lähellä ja mökin sisälläkin muistutti melkoisesti Harry Potteristakin tunnettua tietäjää, jollaisia haltijoita olen tavannut mm. Suomulla ja Syötteen tunturialueella. Naispuolisia haltijoita en kuitenkaan ole em. alueilla tavannut, mutta Sallassa minua tervehti  haltijakansan nainen, joka yhtyi rummutukseemmekin erikoista poikkihuilua soittaen. Tunsin, että yksi merkitys rummutukselle oli myös puhdistaa aluetta vanhoista sotamuistoista ja energioista. Taivas ja maa tuntuivat kohtaavan toisensa ja olo oli juhlallinen.

Sallan kylällä vietettiin myös äinpäin-päivää, jolloin oli tarjolla aamujoogaa iltapäivällä  ja muuta hauskaa. Hämmästyttävänkin paljon väkeä oli liikkeellä kylällä, mutta meitä ei jooga tällä kertaa vetänyt vaan kylän ihme: kiinalainen ravintola, josta sai maukasta pöperöä. Olin karhurumpua takoessani yhdistynyt karhun henkeen ja vitsailin, että saisi se jo näyttäytyäkin. Harjun päällä venäjän puolelle tähystellessämme aloimme kuulla outoa ääntelyä, jonka lähde oli ilmeisemmin isompi eläin... Myöhemmin luontokeskuksella kuuntelimme karhun ääntä tallenteelta, ja samaltahan se kuulosti :) Poro porukoita oli paljon liikkeellä pitkin autoteitä samoin kuin hotellin piha - alueella. Paarmat kiusasivat kaikkia tasapuolisesti.

Kuvassa Kiutaköngästä

Tunturin juurella tutustuimme myös hienoon Kiela - ravintolaan, joka on valmistettu hirrestä. Kattoa koristavat upeat Pentikin poronsarvi-kristallikruunut ja tunnelma tuossa ravintolassa on erikoisen upea. Majapaikkamme vieressä oleva Keloravintolakin oli auki ja tästä olimme iloisia, sillä monessa paikassa kuten juurikin em. muilla tunturialueilla palvelut pysyvät poissa ja matkailijoille myydään ei-oota oikein olan takaa. Niinpä Salla oli siis positiivinen poikkeus; palveluita oli saavilla myös ei-sesonkina. Pieni tunturikylpylä sai meidät vieraakseen parikin kertaa, sillä olihan se mukavaa kun oli kylpylä melkein ainoastaan omassa käytössä  :) Kuitenkin matkailijoita näytti alueella riittävän loma-asunnoissa runsaastikin.

Ämmin polku (yllä) tuli kierrettyä myös ja paluumatkalla pysähdyimme tietenkin upeaan Kiutakönkääseen. Meditaatiot luonnossa ovat todella palauttavia ja syvällisiä ja koskien kuohuissa eivät öttiäisetkään häirinneet kun tuulipojat hoisivat homman kotiin! Kuusamon järvellä picnicillä sai nauttia upeista maisemista ja erikoisista pilvistä.. Taivaalla oli jos jonkinmoista kulkijaa...

Viimeisenä vielä kurkkaus Purnuvaaraan ja koti alkoi olla lähellä.

  
Salla siis yllätti positiivisesti ja jätti  jäljen. Jospa uudelleen ruskan aikaan, sinne tai lähimaille karhua kuulostelemaan ja tunturin tuulia tuntemaan..Mutta, vielä on kesää jäljellä ja seuraavaksi kutsuu Vuokatti pienelle pyrähdykselle, tällä kertaa vähän isommalla joukolla <3




Tunturin ja kelopuiden henkiä, löytyvät näköjään goolestakin nimellä wood spirit!