KIEHTOVA KAPPADOKIA

Kun noin vuosi sitten näin ensimmäisen kerran kuvan  Kappadokian tuffikivestä muodostuneista, savupiippumaisista kallioista, joihin ihmiset ovat kaivertaneet vuosituhansiakin sitten asuntojaan, sain säväyksen. Maisema oli niin tuttu ja jopa vähän hätäännyin; missä tämä maisema sijaitsee ja miten sinne pääsee?? Tunsin, että olen joskus oleskellut tuolla alueella ja että seutuun liittyy voimakkaasti myös UFOt ja jotakin muuta salaperäistä. 

Sain vahvistuksen tälle tiedolleni unessa erään kosmisen ystävän taholta ja meninkin tutkimaan Göremen aluetta internetin välityksellä: Sain todeta, että alue ylittää Ufo-aktiivisuudessaan Pudasjärven Syötteenkin alueen ;)  Eli todella aktiivista liikehdintää tuolla alueella on, sekä myyttejä siitä, kuinka vieras rotu on ollut osaltaan kaivamassa Kappadokian alueen maanalaisia kaupunkeja, joita aivan viime kuukausinakin on löydetty lisää. Alueella on jopa 7- kerroksisia kaupunkeja maan alla ja alue ulottuu jopa seitsemän kilometrin mittaiselle alueelle. Ehkä vasta pieni osa maanalaisista käytävistä on löydetty. Rakennelmien arvellaan olevan vanhempia kuin Egyptin pyramidit  tai Maltan temppelit...

Niinpä lähdin uneksimaan Kappadokian matkasta jo viime syksynä, mutta tuolloin sen aika ei vielä ollut. Visioin myös siitä, että matkan olisi hyvä olla edullinen, korkeatasoinen sekä suoraan Oulusta lähtevä ja vieläpä Huhtikuussa, koska silloin se sopi aikatauluihimme parhaiten ja pikkuhiljaa tuo kaikki toteutui ja nyt kun tätä kirjoitan, alan olla jo fiiliksissä. Noin viikon kuluttua starttaamme matkaan nuorteni kanssa. Toki minulla on ollut pitkään jo haave kuumailmapallolla lentämisestä ja totisesti toivon, että tällä matkalla tuo haaveeni saa siivet tai paremminkin kuumaa ilmaa alleen...

JA MITEN SITTEN KÄVIKÄÄN...Eli Kiehtova Kappadokia

Matkamme alku oli sangen vähäuninen, sillä yölennon jälkeen ehdimme nukkua Siden hotellissa vaatimattomat 2,5 h ja hyppäsimme bussiin. Ne jotka ovat opiskelleet maailman näkemistä unena voivat päätellä jotakin tämän matkan luonteesta kun kerron, että lentokoneessa istuimme paikalla 33 ja haaveilimme majoittuvamme Hotelli Nirvanaan, jonka mainoksia näimme jatkuvasti myös bussin ikkunasta ja jo ennen matkaa. Kuitenkin majapaikkamme oli Maya World hotel, eli Ilmiömaailman harhan hotellli ja bussimme kantoi lukua 666 :) Vaikka onnikalla oli pedon luku, oli kuski oikea enkeli ja jaksoi hymyillä koko matkan kuten se kuuluisa keksi Hangosta.

Tästä ovesta käynti Silkkitien reitin majataloon...

Matka Kappadokiaan kulki Konyan kautta ja vaikka olin ensin suunnitellut nukkuvani autossa, ei se tullut kysymykseenkään jo senkään takia, ettei yksinkertaisesti malttanut nukkua noissa upeissa Taurus-vuorten maisemissa. Lumisia huippuja ja rinteitä riitti ja korkeimmillaan olimme yli 2000 metrissä, jossa vastaantuleviin rekkoihin jo asennettiin lumiketjuja. Meillä onneksi oli kitkat alla. Sää oli kesävaatteissa matkaan lähteneille, eli myös meille, melko vilpoinen. Lounaspaikka sijaitsi melkoisessa korvessa ja tulimme huomaamaan, että näin oli jokapäiväisen lounaan laita; ryhmä vietiin ruokailemaan paikkoihin, jonne eivät massat ehkä olisi löytäneetkään. Suosittelenkin lounaspaketin ottamista heille, jotka tämän tyyppisille edullisille ryhmämatkoille lähtävät. Mitään Suomen ABC-huoltamoitten tasoista välipalatarjoilua ei näet ole näissä korpipaikoissa saatavissa ja muut lounaspaikat loistavat poissaolollaan

Dervizzitemppelin kattoa koristaa elämänkukka.

Ensimmäinen varsinainen retkikohteemme oli puolivälissä matkaa oleva Konyan kaupunki, joka on kuuluisa pyhistä Dervizzi-tanssijoistaan. Dervizzit ovat Islamilaisuuden mystinen puoli jotka sekä muut muslimit, että Turkin valtio on tuominnut pannaan, mutta he saavat harjoittaa uskontoaan edelleen Unescon suojeluksessa. Heidän tanssinsa tarkoitus on suora yhteys maailmankaikkeuteen ja Jumalaan. Pyörintähän tietenkin aktivoi Merkabaa ja chakroja, mutta tästä virallinen oppaamme ei osannut kertoa mitään :)

Toinen kiinnostava pysähdyspaikka oli Caravanserai eli Silkkitien vanha karavaanimajatalo, jonka tunnelmat olivat erikoiset. Kameran linssinkin läpi katsoessa energia vipatti ja tuo majatalo majoittaa varmasti edelleen kirjavaa joukkoa menneisyyden asukkaita ja matkalaisia.

Varsinainen matkanpää oli kuitenkin Göreme, jossa sijaitsee suurin osa Tuffikivi- muodostelmista sekä osa maanalaisista kaupungeista. Göremen ulkoilmamuseossa tutustuimme myös luolakirkkoihin ja sen ympäristön monissa laaksoissa vierailimme. Eräs luolakirkko oli pyhitetty "vanhalle tuttavalleni" arkkienkeli Gabrielille. Siellä seinän kuvassa Gabriel pitää kädessään maapalloa. Hänen päässään on erehdyttävästi kypärää ja auringonkehrää muistuttava päähine..hm...

Munkkilaakson tunnelmaa

Itselleni ja lapsilleni parhaiten mieleen jäi viininlaakso, jossa on vanha munkkiluostari. Luostari kaikkineen oli myös kaiverrettu kiven sisään ja kallioon ja tunnelma tuolla alueella oli todella ainutlaatuinen. Olisimme viihtyneet siellä pidempäänkin. Rakkauden laakso taas on saanut nimensä Hattivatti-maisista ulokkeistaan. Kuva kertoo ehkä enemmän ;) Mielikuvituslaaksossa näimme erilaisia hahmoja, kuin saduista tai tarinoista. Vain ilmojenhaltijoita emme saaneet näkyviimme ja näin ollen heidän lepyttämisensä jäi ja ne kuuluisat Kappadokian 100 kuumailmapalloa pysyivät tukevasti maassa, vaikka olimme lennolle ilmoittautuneet jos ne toteutuisivat.

Rakkauden laakso

Mahtavaa oli, että Göremen hotelliksi valikoitui boutique luolahotelli https://www.facebook.com/yusufyigitoglukonagi?pnref=story, Yusuf Igitogluk. Hogellissa majoitutaan vuoreen kaiverretuissa putkimaissa huoneissa, joissa on kaikki mukavuudet ja yksi pieni ikkunakin seinämässä. Tunnelma on kuin menninkäisten vieraana ja ensimmäisenä iltana olin myös varma että ilmassa oli voimakkaasti sähköä tai taikaa...Ulvonta joka jatkui tuon illan ajan kuulosti susilaumalta ja myöhemmin kuulinkin, että Kappadokia alueella on paljon susia ja patikoimaan lähtevien on ehdottomasti otettava paikallisopas mukaan ja maastossa yöpyessään pidettävä nuotio koko ajan palamassa. Muina aamuina heräsin ensimmäisen kerran jo kello viiden rukouskutsun aikaan koirien ulvontaan, mutta se kuulostikin aivan toisenlaiselta kuin tuo ensimmäisen illan tunnelmointi.

Luolahotellin terassia

Henkilökunta tuossa hotellissa oli todella ystävällistä ja palvelu erinomaista. Ravintolakin sijaitsi kiven sisällä, holvikaarikaton alla. Sillä nautimme luomuruokaa, joka maistui nuorisollekin oikein hyvin.

Luolakaupungissa

Kappadokian osuuteen kuului tietenkin myös luolakaupungissa vierailu ja se oli kolmikerroksinen pieni kaupunki, eikä siis näitä seitsenkerroksisia, joita viime aikoina on löydetty. Kuitenkin siellä pääsi hyvin juonesta kiinni. Näitä kaupunkeja on alueelta löydetty noin 200 kpl ja niistä yleisölle on avattu 36. Rakentajista ei ole hajuakaan, mutta arvellaan, että niiden ikä on tuhansia vuosia. Myöhäisempinä aikoina kristityt pakenivat niihin vainoojiaan, mutta itse sain kyllä voimakkaan tunteen ja näkymänkin siitä, että alkuperäiset rakentajat ja asukkaat olivat siirtokunta jostain todella kaukaa. Ehkä olentoja joiden oma kulttuuri oli tuhoutunut, pakolaisia, jotka löysivät tältä alueelta turvapaikan. Kun otin kuvia tämän maanalaisen kaupungin huoneista oli siellä samanlainen erikoinen vipattava energia kuin vanhassa karavaanimajatalossa ja kuvissa näkyy kuin valopalkkeja tai pyväitä katossa.

Ehkä meninkin tutkimaan ja muistelemaan sinne omaa menneisyyttäni, kuten tuossa tarinan alussa totesinkin. Jokatapauksessa Kappadokian osuus oli vaikuttava vaikkemme lentämään päässeetkään. Kuumailmapalloilun odottaminen ja toivominen oli toisaalta melko huvittavaakin, sillä huomasin, kuinka helposti itsekin vielä kiinnityn johonkin toiveeseen ja kärsin jos se ei toteudu. Kun tajusin tämän ja päästin irti, oli olokin heti paljon kepeämpi  ja tiesin, että palloilu odottaa sitten jonakin toisena päivänä tai toisella reissulla meitä matkalaisia maan. Deturin oppaan Kirsin kanssa vitsailimmekin, että on pakko lähteä Luxoriin lentämään kun ei kerta nyt onnistunut. Kirsi on toiminut pitkään Egyptissäkin oppaana ja hänellä on jopa oma kameli, joka tienaa hänelle rahaa Gizassa.

Taurus-vuoriston maisemissa

Unet Kappadokian öinä olivat todella voimakkaita, mutta kaikki loppuu aikanaan ja niin tuli meillekin aika palata takaisin rannikolle noin 550 km päähän Göremestä, jälleen upeitten vuoristomaisemien lävitse. Toisaalta olimme saaneetkin tarpeeksemme värjöttelystä -1 c  kylmyydessä. Lunta nakkeli monena päivänä ja ottaen huomioon tuulen voiman, kaipasimme jo Antalyan aurinkoon ja yli 20 C lämpöön, jota accuweather lupaili.

Auringon lapsina olimme tietenkin pelkkää hymyä kun pääsimme Antalyan seudulle Belekkiin, Maya-konsernin toiseen hotelliin. Oli aika kaivaa kesäkuteet esiin. Toiseksi viimeisen päivän vietimme sitten pakkopulla-retkillä nahkakaupassa ja kultakaupassa. Tämä on se edullisten matkojen hinta. Matkanjärjestäjä vie tutustumaan nahkaan, kultaan, savitöihin sekä mattoihin. Omg!  Mutta kun tämän tietää, niin siihen osaa asennoitua. Itseasiassa mattokutomon tarina Silkin tiestä (kun Silkkiteillä oltiin) oli todella kiinnostava. Miten silkkiperhosen toukka päätyy matoksi, turistin oven taakse toimitettavaksi. Samoin kiva oli katsella kun ryhmämme jäsen harjoitteli freijaamista savipajassa. Syntyihän siitä jotakin; pohjaton kukkaruukku ainakin :) Nahkaliikeessä näimme vauhdikkaan muotinäytöksen. Omistaja kehui toimittavansa tuotteitaan myös mm. Armanin muotitalolle. Ahdistava hetki tuli kuitenkin näytösen jälkeen kun yritimme löytää ulospääsytietä innokkaitten myyjien piirityksessä. Sekin meni kuitenkin vitsailuksi kun eräs myyjä kertoi ettei heidän liikeessään ole lainkaan Exitiä ja kysyin, olemmeko siis heidän vankejaan. Hän vakuutti, että kyllä vaan, sillä he haluavat osoittaa meille Turkkilaista vieraanvaraisuutta juottamalla rakia tai muita herkullisia juomia. Joimme siis omenateet hyvillä mielen ja poistuimmme takavasemmalle eli pihamaalle ottamaan aurinkoa.

Akvaariossa on pisin vedenalainen käytävä.

Onneksi nämä pakolliset kuviot eivät kuitenkaan vieneet liika aikaa tuostakaan päivästä, vaan pääsimme myös Antalyan Akvaarioon tutkimaan sen vedenalaista käytävää ja asukkaita sekä viettämään omaa aikaa Antlayan keskustassa ja vanhan kaupungin kujilla, jossa se tyypillinen huuto kuului tuon tuosta: "Terve terve, mitä kuuluu? Osta osta...halpa hinta..." Joopa joo. Loukkasimme erästä myyjää verisesti tinkaamalla feikki-hupparin hintaa liian alas, joten hän langetti kirouksen päällemme. Kaikkea hyvää vaan hänellekin :)

Side

Kaksi viimeistä yötä asustelimme tuossa matkan alun Maya-hotellissa Sidessä ja päätimme viettää omaa aikaa, vaikka osa porukasta lähti veneretkelle ja moskeijaan. Moskeija ei olis voinut vähempää kiinnostaa kun sää oli mitä parhain ja hotellin ranta aivan lähellä. Pääsimme siis myös talviturkin heittoon ja tutstumme Siden arkeologiseen alueeseen ja teimme ostoksia kapeilla kujilla. Siden rannan ravintoloissa oli aistittavissa muutenkin historian siipien havinaa; hinnat olivat historiallisen kalliit. Eurolla maksaessa sai pulittaa varmasti vielä enemmän kuin liiroissa, mutta itse en vaivautunut rahanvaihtoa tällä kertaa tekemään. Kolme pikkuriikkistä pitsaa sekä pari limua ja olut muutaman alkupalaleivän kanssa maksoi 48 e. Totesin, että Turkki on tainnut mennä ohi Kreikan jo hintojensa osalta, vaikka aiemmin oli huomattavasti halvempi matkailumaa.

Linnanmallia luontoäidiltä.

Matka päättyi yhteiseen hetkeen kiertomatkan ryhmän ja oppaan kanssa viimeisenä iltana. Lapseni tai nuoreni olivat matkan nuorimmat osallistujat ja poikani saikin oppaalta palkinnon ja erityismaininnan "lehmän hermoisin 15 - vuotias" jonka hän oli kuunaan nähnyt. Ilmeisti mamman asennevalmennus oli kantanut hedelmää, sillä niin hyvin nuorisokin jaksoi myös pitkät bussimatkat taivaltaa. Ja kun matkaa muisteltiin oli ainakin tuon 15-vuotiaan mieleen jäänyt kaikista voimallisimmin juuri Kappadokian maisemat, joissa mm. Tähtien sotaa ja Apinoiden planeettaakin on kuvattu. Aivan niin, maailmassa monta on ihmeellisä asiaa... Ja jos Sinä kuulet Kappadokian kutsun niin suosittelen! Ensi syksy tuo jälleen nuo edulliset Turkin valtion tukemat reissut matkavalikoimiin. Ja ehkä Sinulla on paremmat suhteet myös ilmojen haltijaan ja näet tuon Kappadokian tavaramerkin, eli sata palloa yhtäaikaa taivaalla. Carpe diem.

Tässä alla vielä hieman tähteläistä asiaa Kappadokian alueesta sekä linkki erääseen kiinnostavaan blogiin. Kuvassa läpileikkaus eräästä maanalaisesta kaupungista.

-- 

"The underground cities Kaymakli and Derinkuyu are the most famous ones in the area. Between December 15, 1981 and September 1982 the Nigde-Aksaray region was a very busy place for UFO sightings. Hundreds of UFO sightings and some landings were witnessed by local people, press, and TV personnel. People watched this UFO activity in the night and in the daytime. But especially in the night groups of UFOs showed themselves in the sky. Astronomers and scientists denied the UFO visits. For them any bright light in the sky was Venus, day and night.UFO investigatorstried to understand the message… butstilltoday nobody knows the reason of that intense UFO activity."

http://www.jerrypippin.com/UFO%20Turkish%20Mythology.pdf