Katoavaisuuden kuiskauksia Pariisissa (eli se Vol 2 :)

Kuvassa Sacre Coeure

Matka edellisten elämien kunnaille on menestyksekkäästi koettu ja Suomeen palattu monta kokemusta rikkaampana. Etukäteen arvuuttelin tulisinko muistamaan aiempien elämieni kokemuksia tai muuta tärkeää, taikka vähemmän tärkeää Pariisissa ja kyllähän niin kävikin, vaikkei niin voimakkaasti kuin olin etukäteen uumoillut. Paremminkin tuli sellainen olo, että langat on solmittu ja myös Ranskan pastillit nyt nautittu karmallisesta karamellirasiasta loppuun saakka.

Siltojen alta näkymä Notre Damelle

Sää Valon kaupungissa oli talvinen, eli 2 plusastetta oli vähemmän kuin Suomessa lähtöpäivänämme. Tuuli sai pari astetta tuntumaan melko vilpoisalta, joten oli erinomaista luksusta, että 1800- luvulla rakennetussa hotellissamme (Minerve) oli kylpyamme, jossa saattoi päivän päätteeksi rentoutua sulattamaan jäseniään. Hotellimme sijaitsi Latinalaiskorttelilssa lähellä Notre Damea ja Seinen rantoja, eli todella hyvällä paikalla! 

Olin lukenut ennakoon matkakertomuksia ja kuunnellut tuttujenkin Ranska-tarinoita ja saanut käsityksen ylpeistä fransmanneista, jotka eivät suostu puhumaan englantia mistään hinnasta. Itse en puhu ranskaa enempää kuin tälle matkalle opettelemani 3 sanaa ja niillä pärjäsinkin mainiosti.Nämä sanat olivat päivää, anteeksi ja kiitos. Voin todellakin kumota etukäteismielikuvat ja todeta, että minun kohtaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä ja puhuivat tai ainakin kovasti yrittivät puhua englannin kieltä. Kyllä vanha sanonta metsästä, joka vastaa niinkuin sinne huutaa, pitää edelleen paikkansa.  

No tuliko niitä edellisen elämän muistikuvia sitten matkan aikana pintaan? Kyllä vaan. Ensimmäisenä iltana kun kävelimme Seinen rantaa siltojen alla, alkoi taustalla pyöriä "nauha" edellisen elämän tapahtumista, joista nuo maisemat olivat tuttuja. Tuon elämän juonenkäänteet lienevät olleet melko vauhdikkaita ja dramaattisiakin ja myös mustalaisleristä ja esiintyvistä taitelijoista näin kuvia. Myös hotellissamme tapasin heti sinne tultuamme sen entisiä asukkaita, mm. vanhaan sotilaspukuun puetun herran. Hän vaikutti oikein kohteliaalta herrasmieheltä. Notre Dame on vaikuttava paikka, mutta pienen meditaation aikana siellä koin sen energoiltaan melko raskaana. Ensimmäisenä havaitsin Roomalaisen näköisiä miekkosia hevosineen ja myöhemmin selvisikin, että paikalla oli alunperin ollut Jupiterin temppeli.

Feerie!

Aivan toisenlaiset hyvin korkeat energiat ja enkelijoukot tapasimme seuraavana päivänä Montmartren Sacre Coeure - kirkossa. Siellä kuulimme myös nunnien laulavan ja tunnelmat olivat hyvin koskettavat. Tämä sattui olemaan syntymäpäiväni ja sainkin nauttia koko päivän hemmottelusta ja monenmoisista tunnelmista. Illalla suuntasimme Pigallen punaisten lyhtyjen alueelle illalliselle sekä legendaariseen Punaiseen Myllyyn. Saimme ensikosketuksen ranskalaiseen jonotusintoon kun erittäin paljon ihmisiä sulloutui Mouling Rougen odotustilaan odottamaan sisäänpääsyä, joka tapahtui puoli tuntia myöhässä. Kuitenkin jonotus tuntui olevan yksi  osa ohjelmaa, eikä esitys alkanut ennen kuin kaikki olivat turvallisesti pöydissään porejuomat  nenänsä alla. Mouling Rougessa totesin myös sen olevan hyvin tuttu ympäristöltään jo ennestään, mikään ei tuntunut yli sataan vuoteen juuri muuttuneen, paitsi esiintyjien paikka oli korkeammalla kuin "ennen vanhaan". :) 

Jonoja...jonoja...

Esitys oli huikea ja paljon muutakin kuin yläosattomia tanssijoita. Puvustus oli hieno ja puolisonikin pysyi hyvin valveilla kauniita tyttöjä ja pikkuruisia poneja katsellessa, vaikka oli etukäteen vireyttään vähän arvuutellut. Myös yleisö sai osallistua ohjelman tekoon ja se oli todella hauskaa katsottavaa!

Esityksen jälkeisenä päivänä meillä oli "day after" olotila ja virkistäydyimme kävelemällä noin 6  kilometriä ja jonottamalla pari tuntia Eiffelin tornin hissijonoissa, vaikka en ollut alunperin sinne aikonut edes mennä. Kuitenkin huipulle päädyimme ja voin vahvistaa vanhan sananlaskun; huipulla todellakin tuulee... Mietin kabareen esiintyjien työuran pituutta, sillä jokainen tanssija näytti olevan nuori ja kuin samasta puusta veistetty. Mitä tapahtuu tanssijattarille kun kukkein aika on ohitse?  

Kallokasojen rakentajat ovat olleet pieniä taiteilijoita...?

Tätä samaa katoavaisuutta ja elämän lyhytkestoisuutta pohdimme kävellessämme  katakombeissa kaupungin alla. Tuhansia luita on kasattu maanalaisiin käytäviin vanhoilta hautausmailta kun nuo hautausmaat tarvittiin muuhun käyttöön.  Minulla oli outo vetovoima noihin käytäviin kulkemaan ja vuoden 1804 kohdalla sainkin erikoisen säväyksen sydämeeni. Se oli lämmin tunne, ei huono ensinkään. Ehkä vanhat luuni lepäsivät tuon vuoden osastolla,kenpä tietää... Tunnelma Katakombeissa oli harsomainen, mutta kovin kauaa siellä ei tehnyt mieli viipyä ja oli hienoa retken jälkeen hengittää jälleen raikasta ulkoilmaa maan päällä, 73 askelman ja pienen puuskutuksen jälkeen.

Kävimme tutustumassa myös ostostarjontaan, mutta keskusta Riemukaaren ympäristössä oli varsin hintavaa aluetta. Myös ruokapaikossa oli extrahinnat, mutta maistelimme kuitenkin Pakistanilaisia herkkuja ja hyväksi ne totesimme. Katakombien jälkeen matkasimme metrolla oikeustalon lähistölle ja hienoon Sainte Chapellen kappeliin, jossa kauniit ruusuikkunat kuiskailivat DaVinci koodistakin tuttuja pyhän geometrian kuiskauksia. Lovre jäi meiltä jonokammoisilta nyt kokonaan käymättä, mutta ulkopuolelta kävimme museota tietenkin ihailemassa. Monella nähtävyyspaikalla saattoi aistia vastikään tapahtuneitten terrori-iskujen tunnelman. Aseistettuja sotilaita oli vartiossa usessakin paikassa, tosin naisten käsilaukut tuntuivat olevan tärkeimpiä tarkastuksen kohteita kuin mikään muu...Elämänkukka...

Viimeisenä iltana Japanilainen ravintola sai meidät vieraakseen. Ravintola oli geisha-teemainen paikka, jossa kokki valmistaa ruuan asiakkaitten omassa pöydässä tuoreista antimista. Nam! Toinen tuon illan pysähdyspaikka olikin sitten vähän erilainen. Siellä nautimme juomia, kun pieni hiirulainen juoksi lattiaa ja etsi reittiä. Liekö ollut paikan lemmikki, mutta hauskat selitykset saimme tarjoilijalta asiaan. Hän vakuutti, että jokapaikassahan niitä hiiriä juoksee, jopa hänellä kotona on sellaisia...ja lopuksi hän nauroi, että olemme varmaan tyytyväisiä kun tulimme sinne vain juomaan emmekä syömään :)) Ja tälläkin herralla vieraan kielen puhuminen sujui kuin leikkiä vaan, ja naurua piisasi höysteeksi runsaasti.

Ennen matkaa olin lukenut erään Pariisilaisen julkisuuden henkilön ja mallin lausunnon siitä, miten ihmisen Pariisissa voi tunnistaa ulkomaalaiseksi tai ranskalaiseksi. Hän totesi, että monesti ulkomaalaiset yrittävät pukeutua liian täydellisesti: Pariisilaisen erottaa huolettomasta tyylistä ja hän totesi, että täydellisyyden tavoittelu kertoo huonosta itsetunnosta. Tämä oli minusta hyvä huomio. Pariisitar laittaa tyylikkäät tai huolettomat vaatteet päälle, patongin kainaloon ja astelee baskeri vinossa kaupungin katuja ollen tyytyväinen siihen mitä on. Täydellisyyden tavoittelu on illuusio tässä kaksinaisuuden maailmassamme.  Ehkä ranskalaiset ovat kuin ruotsalaiset, syntyneet hyvällä itsetunnolla varustettuina. Tästä me suomalaiset voimme kenties ottaa vähän oppia ja lakata miettimästä mitä jotkut muut ovat meistä mieltä. Olimmepa mitä kansalaisuutta edustavia tahansa olemme kaikki osa ihmisrotua ja eri näytelmissä näyttelemme erilaisissa rooleissa ja kulttuureissa, - epätäydellisen täydellisessä kauniissa maailmassamme.

Jos olet harkinnut matkaa Pariisin siltojen alle tai ylle, niin suosittelen. Ehkä kuitenkin kevät on se paras aika matkustaa. Tosin ei - sesonkinaikaan jonotuskammoiset voivata selvitä pienimmillä kärsivällisyysharjoituksilla. Ja tietenkin muistakaamme  Ekhart Tollen neuvo odotteluun: "Ei, en odottele mitään... Seison vain tässä nauttien omasta OLEMISESTANI ja sisäistä rauhastani."  Itsekin tein Ihmeiden Oppikurssin harjoituksia jonottaessani, jaoin Deeksaa ja vakuutin itselleni, että olen itse antanut kaikki merkitykset sille mitä näen.Näin ajaton aika kului rattoisammin ;)

Hotelli Minerven sympaattinen portaikko.

Vinkkejä matkaan: Pariisiliput. fi palvelusta saa lippuja retkille ja Mouling Rougeen, Lidoon ym.

TheFork palvelusta voi varata pöytiä ravintoloihin omalla kielellään netin kautta.

Hymy huulilla saat aina hyvää palvelua osaksesi.