Suomen Hanko - idylli vai illuusio?

Lähes myrskyksi yltyvä tuuli saa meren kuohumaan. Vaahtopäät vyöryvät Hangon rannoille ja puhuri pieksää vahojen Villojen seiniä, kun me kolme naista saavumme vuotuiselle Hannele-kerhon retkelle, tällä kertaa todellakin jälleen Suomen eteläisempään kärkeen, ei vadelmaveneellä, vaan aivan Valtion Rautateiden sekä serkun Kian tuomana. Tämä on kolmas kerta Hangossa, ainakin meille pohjoisen tytöille. Aiemmat pari kertaa ovat vakuuttaneet meidät Hangon satumaisesta ilmapiiristä ja meri on aina ihana elementti varsinkin kesäaikaan. Aiemmin olemme yöpyneet Villa Maijassa, joka on kokenut sen jälkeen mittavan remontin ja vielä mittavamman hintojen nousun. Viimeksi meidät majoitti Hangon maamerkki, Villa Tellina, joka sijaitsee aivan rannalla. Tällä kertaa halusimme kokeilla samojen majoittajien toista Villaa eli Thalattaa, joka sijaitsee puistossa aivan Tellinaa vastapäätä.

Aika ja merituulet ovat nakertaneet talovanhusten maalipintaa ja kauneutta, mutta edelleen nämä upeat talot ovat sitä parasta lomaidylliä Casinon ja Neljäntuulen tuvan, sekä sataman ohella.Toki yksi maamerkeistä on myös vesitorni, jota ei voi olla havaitsematta lähes mistä suunnasta tahansa maisemaa katsoo. Tellina ja Thalatta ovat kumpikin rakennetut 1800 - luvun lopulla ja toimineet pensionaatteina sekä sodan aikaan sairaaloina. Meidän majapaikassamme sijaitsi myös marsalkka Mannerheimin käyttämä sviitti. Marsalkka piti myös tuota Neljäntuulen kahvilaa muutamien vuosien ajan, tai ainakin omisti sen. Sää on aina arvoitus Suomen vihreän talven aikana. Foreca lupaili muutakin kuin kovia tuulia reissun ajaksi, mutta onneksi ainut isompi sade sattui yöajaksi ja muutoin oli ajoittain jopa lämmintä, vaikkakin tuuli olikin voimakas, varsinkin lauantaina, jolloin se yltyi 10 metriin sekunnissa.

Mitä Hangossa voipi sitten tehdä tai tarvitseeko tehdä mitään? Olen kuullut, että Hangon parasta antia olisi viipyilevä joutilaisuus, lämpimät kesäpäivät ja rannat. Meillä kuitenkin oli vautia ja tilanteita, eli Jopoilla sekä kävellen mentiin moneen suuntaan, myös kuuluisaan Pub Grönaniin päiväsiidereille. Odotimme näkevämme Murha Hangossa- sarjan kuvauksia, mutta kuvausporukat taisivat poistua viikonlopuksi ja aikoivat palata viikon alussa takaisin. Eli avustajan tehtäviin emme tällä kertaa päässeet tai joutuneet. Neljän Tuulen Tupa ja vanhan kylpylän rannat, karuselli ja vanhat Villat...ah ja voi mitä silmäkarkkia! Ja tietenkin piti hengareita heilutella mm. ByPiaksen liikkeissä. Kävelykadulla oli kesän avajaiset, mutta ohjelma melko maltillista. Vielä näin Kesäkuun eka viikonloppuna ei meno ollut yltynyt ihan Regattan tapaiseksi hulinaksi. Elli ja tytöt- putiikissa meitä palveli ja limonadeja tarjoili itse putiikin emäntä Elli, joka oli todella mukava ja ystävällinen Hankolainen enkeli. Sen sijaan sataman ravintoloissa hinnat olivat pompsataneet kattoon, kun aivan tavallinen fish and chips- annoskin maksoin melkein 30 euroa eikä kuitenkaan maullaan vakuuttanut. Sen sijaan Nepalilainen ravintola Kripa vei kielen mennessään upeilla makuelämyksillään.

Hanko on upea kesä-idylli tai jopa illuusion kaltainen näytelmä, vähän kuin Jim Carreyn elokuvassa Truman Show. Hymyilevät ihmiset aurinkoisessa maisemassa kulkemassa koiriaan ulkoiluttaen tai kuntoillen. Kukkahattuisia naisia, ulkomaalaisia turisteja, valon kimmellystä aalloilla ja viimeisen päälle hoidettuja pihoja, varsinkin monissa Villoissa Casinon suunnassa, jossa suihkulähde ja ihanat kukkaistutukset. Onko tämä Ihmeiden oppikurssin mainitsema Onnellinen Uni? Ehkä, mutta jos tulisimme Hankoon talvilomalle, voisi kokemus olla toisenlainen ;) Kiitos Hanko ja sen ystävälliset ihmiset. Paluumatka vahingossa lasten leikkivaunuun ostetulla paikalla palautti ainakin minut jo hieman enemmän maan pinnalle idyllin jälkeen, mutta pärjättiinhän me, ihan ilman korvatulppiakin :) https://visithanko.fi/ https://tellina.fi/

Thalattassa (yllä) aistimme vain yhden aaveen läsnäolon. Hän oli palvelusväen-oloinen nuori nainen esiliinassaan, niiaamassa melko nöyränkin oloisena. Aikakerroksia vanhoista taloista löytyy runsaasti, mutta niihin kaikkiin en tällä kertaa matkustanut...Tosin kaikki sijatsee aina mielessä, myös Hanko ja sen upeat Villat :)

Nizzassa ja Maria Magdalenan jalanjäljillä Huhtikuussa 2025

Viime vuosina olen käynyt useasti Kelttien alueilla Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Nyt sama teema jatkui, kun matkustimme kahden nuoreni kanssa Ranskaan Nizzaan ja moneen muuhun kylään tuolla rannikolla, sekä kauempanakin. Sitkeä legenda kertoo, että Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen hänen puolisonsa Maria Magdalena, sekä muita Jeshuan läheisiä joutuivat lähtemään Roomalaisia pakoon ja heidät sysättiin veneeseen tai laivaan, jossa ei ollut purjetta taikka peräsintä, eli tuuliajolle. Roomalaiset luulivat lähettävänsä tämän joukon, jossa oli myös lapsia, suoraan surman suuhun, mutta toisin kävi. Tästä matkasta kerrotaan myös Jeesuksen isoäiti Annan kahdessa kirjassa, sekä tämän joukon myöhemmistä vaiheista. He siis selviytyivät rukoilun ja keskittymiskyvyn voimin Ranskan rannikolle ja tulivat maihin kohdassa, jonka nimi on suomeksi Merten Mariat. Myös Mustan Madonnan legenda elää tuossa kylässä, edelleen. Myöhemmin osa sukulaisia muutti Englantiin, varsinkin Avalonin saarelle eli Glastonburyyn, jossa olimme nuorten kanssa kaksi vuotta sitten matkalla. Maria Magdalena ilmeisesti kuitenkin jäi Ranskaan, evankelioi siellä ja eli 30 vuotta retriitissä Saite Baumen alueella, jossa on hänen luolansa.

Vuoren hallussa on myös pienempi luola Cave of eggs, joka on ilmeisesti vieläkin voimallisempi paikka, kuin tämä iso luola, josta on sittemmin tehty kirkko tai pyhäkkö.  Olin ensin hyvin skeptinen sen suhteen, oliko tarkoitukseni mennä lainkaan Sainte Baumeen, sillä retken järjestäminen sinne Nizzasta oli todella haasteellista. Sain kuitenkin voimakkaita vinkkejä henkimaailmasta, että reissu järjestyy, enkä saa antaa periksi. Luoteeni onkin sellainen, että mitä enempi esteitä, niin sitä enemmän haluan katsoa, mikä on syynä, vaikka toisaalta, asiat joiden on määrä onnistua, yleensä onnistuvat helposti. Tämäkin reissu olisi onnistunut helposti, palkkaamalla oma kuljettaja ja auto, mutta katsoin sen olevan liian kallista. Sitten taivas lähetti tarvittavat rahat ja varasin heti kuljetuksen, eli loppujen lopuksi reissu onnistui hienosti, jopa kipuaminen rinnettä polkua, jota nuoretkin pitivät rankkana reissuna, jalat olivat kuulemma tavallista painavammat siellä:) ?? Siltä se kyllä tuntui. Mutta ei  mennä asioiden edelle. 

Matkaan lähdimme Lufthansalla koska Oulusta asti pääsimme Munchenin kautta Nizzaan järkevillä vaihdoilla ja järkevällä hinnalla! Tuntuu, että Lufthansan Saksalainen täsmällisyys ja toiminta muutenkin  oli kyllä minun mieleen. Lentoja on vain kaksi viikossa, joten päädyin varaamaan kokonaisen viikon reissun, vaikka voisi ajatella, että ns kaupunkilomalle olisi vähempikin riittänyt. Nyt myöhemmin ajatellen, olisi kulunut kyllä pidempäänkin tuolla alueella, sillä näkemistä on todella paljon! Meiltä jäi monta paikkaa katsomatta, kuten Monaco ja Cannes, sillä halusimme keskittyä ainakin nyt pieniin tunnelmallisiin kyliin ja vanhojen kaupunkien kapeita kujia tutkimaan. Varasin majoituksen Airbnb.stä eli huoneiston Nizzan vanhasta kaupungista ja hinta ja laatu kyllä kohtasi, sijainti oli loistava, lähellä rantaa ja vanhan kaupungin houkutuksia, ravintoloita ja kauppoja mutta...paratiisissa on kai aina se käärme? Tässä paratiisissa se oli disko, joka soitti trancea ja muuta jytä musaa lähes joka yö ja aamu. He aloittivat bailut kello 12 yöllä ja jatkoivat lähes kellon ympäri! Korvatulpilla oli käyttöä siis, mutta nekään eivät täysin meteliä poissa pitäneet, sillä se hiipi rakenteita pitkin kehoon ja uniin :) Kuitenkin saimme jonkin verran nukuttuakin, harmittaa enemmän talon vakiasukkaiten puolesta. Jos joutuu heräämään töihin kello 7 nukuttuaan vain alkuyön, niin ei kiva! No sitten itse asiaan eli matkan antiin. Meillä oli ehkä liikaakin retkiä, mutta oli halu myös nähdä ja kokea paljon.

NIZZAN KAPUNKI Ensimmäinen koko päivä vietettiin Nizzassa sen kohteita tutkien. Oltiin tultu edellisenä yönä vähän ennen yhtä ja asunnon avain piti etsiä boxista, mutta ensi piti etsiä tuo boxi :) Olen kuullut tai lukenut paljonkin juttuja siitä, kuinka ranskalaiset ovat töykeitä turisteille, varsinkin jos emme puhu heidän kieltään. Koin jo aiemmin Pariisissa, että tämä ei taida pitää paikkaansa ja nyt tämä kokemus vain vahvistui, sillä tuosta eka yöstä lähtien, jolloin lähikaupan papat opastivat meidät kohti huoneistoa, saimme vain ystävällistä ja iloista kohtelua kaikilta, jopa kirppareilla, ravintoloista ja kaupoista puhumattakaan. Jopa roskapussin viennissä lähiravintoloitsija neuvoi. Nizzassa pääkohteita lienevät juuri vanha kaupunki, rantabulevardi ja rannat, sekä linnankukkula, jossa on myös puutarha ja kahvila. Toki uudempi kaupunki on myös hieno. Onhan siellä Apollon patsas, Massenan aukio eli Place Massena ja paljon hienoja liikkeitä, joista kuitenkin aika nopeasti saimme tarpeeksemme. Liikaa hälyä ja ihmisiä, joihin törmäillä... Linnan kukkulalle pääsee myös hissillä ja se olikin minulle viisas valinta, sillä polvi vihotteli ja oli monta kohdetta vielä koluttavana. Kukkulalla vallitsee ihana rauha ja maisemat huikaisevat. Huomiota näin koirakaverin vasta menettäneenä, kiinnitti koirien suuri määrä Nizzassa ja lähialueilla ja se, että ne saivat tulla lähes kaikkialle, jopa H & M .n ostoksille :) Ravintolatarjonta oli hyvä, monenlaista evästä, moneen hintaluokkaan, myös etnisiä ruokia.  Kaupassa ruoka tuntui olevan yhtä kallista kuin Suomessakin. 

ITALIA VENTIMIGLIA  Toinen matkapäivä suuntautui sitten junalla rajan yli Italiaan Ventimigliaan, joka oli varsinkin poikani toiveena, kun hän ei ole aiemmin Italiassa käynyt. Junaliikenne on todella edullista ja toimivaa rivieralla. Ja ne maisemat! Tuntui, ettei junalla matkustus ole ollut koskaan niin elämyksellistä, tai ehkä kerran, Espanjan aurinkorannikolla. Silmäkarkkia siis saimme vaikka  kuinka paljon.Omio sovellus oli helppo junamatkojen ostoon ja on hyvä  huomata tuohon suuntaan  mentäessä, että kannattaa istahtaa junan oikealle puolen, maisemien takia.  Ventimiglia on pieni kaupunki ja radan päätepiste. Sitä ennen on monia kyliä kuten Villefrance, Eze ja mentiinpä Monte Carlonkin kautta, vaikka sinne ei tosiaan tällä kertaa pysähdytty pidemmäksi aikaa. Italian puolella oli suorastaan kuuma! Eli noin 22 C vain, mutta vaatetta olimme varanneet liikaa päälle ja mukaan. Rannalla oli mukava oleskella ja vanhassa kaupungissa myös siellä. Kävimme äiti Marian basilikaassa, jossa oli mm Pyhän geometrian symboleja...jännä juttu. Istahdimme ihanaan pieneen ravintolaan lähes kirkon pihalle ja nautimme lounaan. Italiassa piti tietenkin syödä myös gelatot, niinkuin Ranskassakin, joka päivä! Vinkkinä jos menet Ventimigliaan..muista passi!

SAINTE BAUME JA SAINTE MAXIME Kolmas matkapäivä olikin sitten tuo tämän jutun alussa kertomani Sainte Baumen retki Marian luolalle ja kylään. Meidän kuljettajaksi manifestoitui ihana Emilie. Olin nääs toivonut naiskuljettajaa, jolla on näkemystä pyhiinvaellus hommiin...ja hänellä oli. Yhteinen kieli oli kankeaa, mutta toimeen tultiin hyvin. Emilie vei meidän polun alkuun ja lähetin hänet syömään lounasta ja sitten alkoi huumorilla sanottuna meidän via dolorosa...kipuaminen kipuilevalla polvella ylös vuoren kuvetta, maanvetovoimaa vastustaen :) No itseasiassa retki meni tosi hyvin. Olin saanut hoitoa, sekä apteekista polveen tuen, joten en juuri edes tuntenut enää kipua, mutta hengästymistä kyllä. Polulla tuli vastaan muutamia kulkijoita, joita moikkasimme ihan ranskan kielellä, ja aina tuli tietenkin palkinnoksi hymy. Maisemat olivat ajoittain jylhät sillä Sainte Baumen vuori kohoaa yli kilometriin.Ennen luolaa saimme "hypellä" vielä satakunta porrasta ja ihailla ristejä ja patsaita, joita siellä oli runsaasti. Kuvaelmassa oli mm. Jeshua ja kaksi rosvoa ristillä ja Mariat heidän jalkojensa juuressa. Luolasta oli tehty siis temppeli eli kirkko ja se oli yllättävän suuri sisältä, vaikka oviaukko ei antanut sellaista odottaa. Lattioilla oli vettä, joka tihkuu katosta, sivuissa vesialtaat ja useita erilaisia rukoilu ja meditaatio paikkoja löytyy. 

Kauniit ikkunoissa olevat lasityöt antavat oman tunnelmansa. Kynttilät paloivat ja mekin sytytimme sellaisen ja lähetimme siunauksia ja siunaus pyyntöjä eri asioille. Energia on hyvin puhdistava.Sain aktivointia myös pään yläpuolisille chakroille. Koin voimakkaasti Marian ja Jeshuankin läsnäolon ja sieluni silmin näin Marian meditoimassa luolissa ja keräävän yrttejä vuoren rinteillä. Tuossa luolassa oli todella tilaa myös asua, niin suuri se on. Sen sijaan toinen pienempi luola, jossa emme käyneet tällä kertaa, on tarkoitettu vain retriitteihin, näin käsitin.Olen tehnyt työtä Jeshuan ja Marian energioissa viime vuodet ja tästä työstä voit lukea kirjoista Mystinen Ruusu sekä Maria Magdalena - Ihmisen tytär, Jumalan puoliso.  Paluu luolalta sujuikin paljon kevyemmällä askelluksella ja maisemista nauttien ja pitihän ne pakolliset puun halaukset sekä kuvaukset myös ottaa ohjelmaan. Kun saavuimme parkkipaikalle oli Emilie jo odottamassa ja päivitteli, että  olikohan kova urakka tuo patikoiminen. No eihän se ihan Saana tunturille nousua vastannut, mutta myös aikataulu asetti omat rajoituksensa.

Meillä sitten jo maallisenkin ravinnon saanti kutsui, joten kävimme pizzalla ja sen jälkeen ajelimme kylässä sijatisevaan Marian kirkkoon, Saint Maximeen, jossa myös Marian pääkallo on reliefinä. Minulle oli yllätys se, että tämä kirkko oli vieläkin voimakkaampi energialtaan kuin luola. Kylmä, korkea viima ympäröi minut kun menin paikkaan, joka oli kokemukseni mukaan pyhin ja jossa Pyhää henkeä kuvaava kyyhkynen oli alttaritauluna. Marian pääkallon paikka on alhaalla kryptassa ja kuten eräässä blogissa siellä käynyt vierailija sanoi, on ihmeellistä ajatella, että tuota otsaa Jeesus on suudellut kaksituhatta vuotta sitten. Itse en ole mikään luiden tai kallojen palvoja, mutta jotakin taikaa tuossa pienessä kryptassa kyllä oli. Hyvin antaumuksellisesti eräskin nainen polvistui Marian jäänteiden eteen ja koki varmasti pyhiä hetkiä. Yllätys itselleni oli se, että luola ja tämä kirkko sijaitsivat niin kaukana toisistaan. Lukiessani etukäteen paikasta sain käsityksen, että ne ovat hyvinki lähellä toisiaan, kävelyetäisyydellä, mutta matkaa oli ehkä 10 km ja tie oli serpentiiniä.

NIZZAN YÖELÄMÄÄ Tuona iltana siirryimme sitten tyttäreni kanssa maallisempien huvitusten pariin, sillä aivan kulman takana asunnolta sijaitsi yksi Nizzan suosituimmista Jazz klubeista Le Shapko. Ennen kuin klubi avautui,  käytiin kuuntelemassa runoja eräässä pubissa ja maistelemassa Aperolia. Runoja ranskaksi, vaikka emme osanneet kieltä..?.Se ei haitannut, sillä tunne tuli kyllä läpi ja kitara säesti. Oli ihana vain katsella muita katselijoita, kuinka he eläytyivät ja paikalla oli todellakin monenlaisia hahmoja. Ranskalaiset osaavat pukeutumisen ja tyylin:) Jatsia ja tatsia siis riitti illaksi ja seuraavana päivänä olikin sitten aika levätä ja palautua alkuloman ja puolikurssijuhlien annista. Tuolloinkin tuli kuitenkin paljon askelia mittariin, sillä käveltiin kauppoja, kahviloita ja vanhan kaupungin charmantteja pikku putiikkeja lävitse. Noitakauppoja eli kaikkea New age- tavaraa, kiviä, kalloja, kirjoja...niitä oli todella runsaasti tarjolla. Ja pitihän sitä taas langeta muutamiin pikku ostoksiin...

EZEN KYLÄ Sunnuntai päivällä sitten olikin luvassa taas hienoa ohjelmaa, sillä olimme ennakkoon jo lukeneet, että hienoin keskiaikainen kylä lähistöllä on ehdottomasti EZE.  Taksit ovat kalliita ja harvinaista herkkua Nizzan alueella ja bussi Ezeen ei kiehtonut niiden kokemusten perusteella, mitä olin lukenut. Junalla sinne olisi päässyt, mutta sitten olisi ollut vuorossa tunnin kiipeily jälleen ylämäkeen. Joten ensimmäistä kertaa elämässäni turvauduin Uberiin. Haluaisin sanoa: se oli virhe, mutta ei se ollut. Muhammed ei vain puhunut kanssamme samaa kieltä, eikä osannut kertoa, mistä kohtaa kaupunkia osaa ja saa ottaa meidät kyytiin. Huuhtoa ja meuhaamista oli sitten luvassa, mutta viimein päästiin pikku Renaultilla kylään asti ja kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka olin vahingossa valinnut myös väärän maksutavan, jota ei voinut muuttaa.Mutta siis...Uber ylitti kuitenkin odotukseni ja sellainen meidät kyyditsi myös lentokentälle.  Ezen kylä vei meidän sydämet mennen tullen. Maisemat ja tunnelmat, oi ja voi! Huipulla on kaktuspuutarha, josta on mahtavat näkymät. Keskiaikaisilla kaduilla on mukava eksyä ja kivoja pikku putiikkeja löytyi, myös jälleen niitä kristalleja ja muita "meikäläisten" tuotteita. Minulla oli tietona myös, että Maria sukulaisineen oli myös Ezessä käynyt, useaan kertaan, kuten niin monessa paikassa tuolla rannikkolla. Hieman usvainen oli tuo huippupaikka, mutta ei liikaa, vaan maisemia näkyi. Kunpäivittäisen gelaton jälkeen lähdimme laskeutumaan kohden viereistä Villefranchen kylää ja uimarantaa, niin lämpötila ja aurinko jälleen palkitsivat kulkijat. Meriveden lämpötila oli 14,7 C ja täytyy sanoa, että kyllä se vilpoisalta tuntui. Kuitenkin rannalla aikaa vietettiin ja syötiin rantaravintolassa hyvät ruuat, poikani uskaltautuessa jopa ensimmäistä kertaa elämässään mustekalaa maistamaan.Maistui kuulemma, nimittäin kanalle.

Villefrancessa oli pieni kirppari ulkona ja ihanat maisemat. Sieltä sitten ajelimme Nizzaan ihan perinteisellä taksilla, jonka kuljettajan kanssa jonkin aikaa keskustelin hinnasta, ennakkoon, joka on suositeltavaa. Ja tosiaan Nizzassa on kaikille takseille tarkat säännöt missä voi pysähtyä ja ottaa asiakkaita kyytiin, eli sellainen Lontoon- mallinen käden huiskaus kadulla ei todellakaan toimi. Tuokaan taksi-pappa ei voinut tuoda meitä lähelläkään Vanhaa Kaupunkia,vaan jätti onneksemme meidän hienolle ulkoilma- myyjäispaikalle, josta piti tietenkin tehdä löytöjä. Kirpparit ja second hand- liikkeet on ihan parasta Nizzassa. Lähellä rantaa on joka päivä kukkamarkkinat ja muuta tuoretavaraa, mutta maanantaisin markkinapaikan täyttää kirpputorimyyjien armeija ja kaupan on ihan mitä vaan. Kommunikointina toimii kansainvälinen elekieli ja vihkoon kirjoittaminen.

NIZZAN MARKKINAT Cours Saleya -kadulla

Viimeinen koko päivä Nizzassa olikin juuri tuo maanantain markkinapäivä ja tyttäreni teki paljon hyviä löytöjä. Muutoin alkoi jo väsy painaa, niin vietimme aikaa huvivenesatamassa sekä muutenkin ihmisvilinän ulottumattomissa. Toki oli jo aika pakkailla tavaroitakin, sillä varhainen lähtö odotti, eli herätys jo ennen sitä kuuluisaa kukon laulua. Viimeisenä aamuna  kävelimme matkalaukkuja vetäen jälleen kohti paikkaa, josta taksi voisi meidät laillisesti poimia.Kello oli vähän ennen kuutta ja kapean kadun yli juoksi yksinäinen rotta editsemme. Markkinapaikalla myyjät jo kokosivat pöytiään ja meidät pysähtyi noutamaan uber, joka oli Tesla X - mallia lokinsiipi ovineen kaikkineen. Nousimme kyytiin kohden lähes autiota lentoasemaa ja kohden Suomea hyvillä mielin sillä... ...Nizza oli minulle kovin kotoinen  paikka, joka oli pieni yllätys. Tuntuu, että voisin siellä viettää jatkossa pidempiäkin aikoja, vaikkapa Suomen pimeyttä paossa. Aika näyttää...  

Madeira - Huippu(jen)paikka

Joka talvi kaipaan pakkasten ja pimeän katkaisemista Suomen talvesta ja nastakenkien riisumista edes viikoksi. Liukastelua on tänä talvena riittänyt ja pakkaset vaihtuivat kurakelehin. Sitä suuremmalla syyllä kutsui etelä ja tällä kertaa Madeiran vehreä saari jälleen 12- vuoden jälkeen. Kanaria tai Teneriffa tuntuivat hylkivän nyt meitä, kun media suoltaa jatkuvasti tietoja saaren huonoista oloista paikallisten osalta, vesipulasta ja luonnon oireilusta. Eipä ihme, että kestävää matkailua kaivataan ja turisteja ei aina katsota siellä(kään) hyvällä silmällä. Madeiralle lentokin on suhteellisen lyhyt, mutta toki laskeutuminen sitäkin jännittävämpi ja vaatii kuulemma erikoiskoulutuksen lentäjältä, jotta osutaan sivuttais tuulessakin lyhyelle kiitoradalle eikä sen viereen. Matka oli minulle myös synttäri- reissu ja monesti olemme murun kanssa myös ystävänpäivää viettäneet muissa maisemissa, niin myös tällä kertaa.

Oulusta suoraan ei Madeiralle lennetä, joten yövyimme Helsinki - Vantaalla, tällä kertaa ihan kentän sisällä siten, ettei ulos tarvinnut astua askeltakaan. Tämä oli hyvä ja helppo kokemus. Aamulla varhainen lähtökin tuntui inhimillisemmältä, kun saattoi vain kävellä sisävaatteet päällä lähtöselvitykseen. Luin viimekertaisen blogitekstini Madeirasta. Sen nimi on Madeira - Onnellisten saari ja se löytyy edelleen tästä blogista vuodelta 2013. Tilanne ei näyttänyt siitänsä muuttuneen. Saari on pieni ja vehreä ja tällä kertaa kävimme vähän erilaisissa retkikohteissa kuin aiemmalla reissulla. Kohokohdaksi muodostui saaren toiseksi korkein huippu Pico Arieiro, mutta sitä ennen retkeilimme kaapelivaunulla Monten kylään, joka sijaitsee Funchalin yläpuolella. Olimme aiemmin käyneet kansallisessa puutarhassa sieltä, mutta nyt vierailimme Monten kartanon puutarhassa, jossa on myös Japanilainen puutarha. Viimeksi Irlannin reissulla sellaisen löysimme Pirjon kanssa ja tämä Monten puutarhakin oli oikein hieno tunnelmaltaan. Meditatiivinen suorastaan.

Ennen lähtöä reissuun näytti säänhaltijalla menneen herne nokkaan, sillä joka päivälle ennustettiin sadetta ja melko runsaastikin. Onneksi "saimme sen muutettua" eli sadetta tuli enempi vain yhtenä iltana, joka oli juuri se ystävän päivän ilta, mutta taksit on keksitty ja varsinkin Bolt tuntui toimivan Madeiralla mainiosti. Rantaelämää Funchalissa saimme kokea yhtenä tuulisena päivänä merivesialtailla. Mereen ei kuitenkaan ollut pääsyä sillä hetkellä. Hotellimme Views Baya sijaitsi korkean mäen päällä ja sen allasalueelle aurinko paistoi kyllä ihan hyvin. Altaan vesi vastasi  meidän suomalaista kesäkuun lämpöä, joten oli ihan mukavaa, että hotellissa oli myös Spa ja lämmin sisäallas, sekä sauna...:)

Hotelli ja sen aamiainen olivat todella hyvät ja henkilökunta mainiota. Neljä tähteä oli ehkä juuri sopivasti, sillä sitä suurempi tähtimäärä hotelleissa näyttää tuovan ylimääräistä teekailua ja yritystä olla hienompi kuin onkaan. Tästä oivana esimerkkinä eräs Maltalainen hotelli, jossa henkilökunnan asenne asiakkaita kohtaan oli "too good for you".  Madeira ja madeiralaiset ihmiset ovat tosi mukavia. Vaikka kieli viittaisi sukulaisuuteen Espanjan kanssa, niin ehkä sukulaisuutta ei juurikaan löydy. Tunsimme, että Madeiralaiset ovat jotakuinkin kuin suomalaiset, eivät niin ulospäiin kääntyneitä ja puhelijaita, mutta luotettavan ja rauhallisen oloista väkeä. Jeeppisafarilla sinne vuoristoon ja moneen muuhunkin paikkaan juttelimme kuljettajamme kanssa runsaasti. Hän oli 42- vuotias perheellinen mies ja käynyt vain kerran pois Madeiralta, perhe ei lainkaan. Voi vain kuvitella,että piirit ovat melko pienet, mutta toisaalta ihmisen onnellisuuden kannalta  perhe, työ ja terveys näyttelevät suurinta roolia ja ympäristön kauneus, sekä aina sopiva sää lienevät iso bonus onnellisuuden lisääjinä. 

Välillä ajoimme offroad moodissa, eli vähän "oikoteitä" sillä tarkoituksena oli varmaan myös saada jännittäviä tunnelmia meille turisteille. Kävimme puutarhassa ja eläimiä katsomassa, Kristuspatsaalla, samanlaisella joka löytyy Brasiliasta, ehkä isompana versiona vain. Kristus katselee merelle päin...kaihoisanako? Pysähdyimme kahville myös "keskellä ei mitään" sijaitsevaan kahvilaan, jossa oli autenttinen ilmapiiri. Kaksi mummoa keppeineen ja kissoineen oli saapunut kahvittelemaan ja me heidän kanssaan.

Jännitimme etukäteen,  kun joka päivä auringosta huolimatta raskaat pilvet roikkuivat vuorten päällä, että tulemmeko näkemään yhtään mitään maisemia 1860 m sijaitsevalta Picolta, mutta turhaa oli sekin jännitys, sillä maisemat olivat todella huikaisevat, kirkkaat ja kuulaat. Olihan niitä pilviäkin, ja me niiden päällä. Minulle/meille vuoret ja meri ovat sitä parasta A-luokkaa maisemien katselussa. Tuolta huipulta sai nauttia molemmista ja tunnelma toi mieleeni Maccu Piccun, jolla vierailin vuonna miekka...Hienoa  kertakaikkiaan ja kun lähdimme palaamaan alaspäin kaupunkiin, peittivät pilvet sitten koko näkyvyyden lähes välittömästi ja vuoret kietoutuivat salaperäisyyden usvaan.

Aiemmalla reissulla söimme ehkä "parasta ikinä" intialaista ruokaa Taj Mahal ravintolassa Funchalissa. No nyt kun ystävänpäivä oli koittamassa varasin oitis pöydän juuri tuosta samaisesta ravintolasta, jotta pääsimme tarkistamaan tilanteen. Ja kyllähän ruoka edelleen oli mahtavaa, mutta ehkä tarjoilijoilla oli hieman kiire ja äreämpi ilme. Intialaista ruokaa nautimme monta kertaa eri paikoissa, sillä se on suosikki evästä, eikä se  koskaan pettänyt. Viikon reissu menee nopeasti. Paluumatkalla emme yöpyneet Vantaalla, vaan pääsimme sillä viimeisellä Oulun koneella kotia saakka, myöhässä totta kai, sillä tuo viimeinen vuoro kerää kaikki keräilyerät monesta eri suunnasta tulevilta lennoilta. Nukkumaan päästiin noin puoli 3 yöllä ja matkan jälkeen taas todella tunsi matkustaneensa :) Mutta kyllähän reissaamien on sen arvoista, että Ouran  lukemat vähän notkahtavat ja sitten päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen ja unirytmiinkin. Täytyy kuitenkin myöntää, että näin vanhemmuuten halu pitkiin lentoihin on kyllä vähentynyt huomattavasti. Onneksi Intia, sun muut kaukokohteet on jo käyty katsomassa, mutta vielähän se Meksiko siellä karehtii näköpiirissä ja matkailu kärpäsen purema on jo kauan vaivannut Meksikon suhteen....

Laitetaan se kohde vielä korvan taakse muhimaan ja seuraavaksi käännetään nokka kohti Helsinkiä ja pian myös  Nizzaa ja sen naapureita. Kepeää kevättä, joka näyttääkin tulevan huimasti etuajassa! Marjut P.S. Kuva ovista on vanhasta kaupungista, josta tunnelmaa löytyy! Suositelen Madeiraa matkakohteeksi rauhallisesta elämänmenosta ja luonnosta pitäville.