Nizzassa ja Maria Magdalenan jalanjäljillä Huhtikuussa 2025

Viime vuosina olen käynyt useasti Kelttien alueilla Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Nyt sama teema jatkui, kun matkustimme kahden nuoreni kanssa Ranskaan Nizzaan ja moneen muuhun kylään tuolla rannikolla, sekä kauempanakin. Sitkeä legenda kertoo, että Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen hänen puolisonsa Maria Magdalena, sekä muita Jeshuan läheisiä joutuivat lähtemään Roomalaisia pakoon ja heidät sysättiin veneeseen tai laivaan, jossa ei ollut purjetta taikka peräsintä, eli tuuliajolle. Roomalaiset luulivat lähettävänsä tämän joukon, jossa oli myös lapsia, suoraan surman suuhun, mutta toisin kävi. Tästä matkasta kerrotaan myös Jeesuksen isoäiti Annan kahdessa kirjassa, sekä tämän joukon myöhemmistä vaiheista. He siis selviytyivät rukoilun ja keskittymiskyvyn voimin Ranskan rannikolle ja tulivat maihin kohdassa, jonka nimi on suomeksi Merten Mariat. Myös Mustan Madonnan legenda elää tuossa kylässä, edelleen. Myöhemmin osa sukulaisia muutti Englantiin, varsinkin Avalonin saarelle eli Glastonburyyn, jossa olimme nuorten kanssa kaksi vuotta sitten matkalla. Maria Magdalena ilmeisesti kuitenkin jäi Ranskaan, evankelioi siellä ja eli 30 vuotta retriitissä Saite Baumen alueella, jossa on hänen luolansa.

Vuoren hallussa on myös pienempi luola Cave of eggs, joka on ilmeisesti vieläkin voimallisempi paikka, kuin tämä iso luola, josta on sittemmin tehty kirkko tai pyhäkkö.  Olin ensin hyvin skeptinen sen suhteen, oliko tarkoitukseni mennä lainkaan Sainte Baumeen, sillä retken järjestäminen sinne Nizzasta oli todella haasteellista. Sain kuitenkin voimakkaita vinkkejä henkimaailmasta, että reissu järjestyy, enkä saa antaa periksi. Luoteeni onkin sellainen, että mitä enempi esteitä, niin sitä enemmän haluan katsoa, mikä on syynä, vaikka toisaalta, asiat joiden on määrä onnistua, yleensä onnistuvat helposti. Tämäkin reissu olisi onnistunut helposti, palkkaamalla oma kuljettaja ja auto, mutta katsoin sen olevan liian kallista. Sitten taivas lähetti tarvittavat rahat ja varasin heti kuljetuksen, eli loppujen lopuksi reissu onnistui hienosti, jopa kipuaminen rinnettä polkua, jota nuoretkin pitivät rankkana reissuna, jalat olivat kuulemma tavallista painavammat siellä:) ?? Siltä se kyllä tuntui. Mutta ei  mennä asioiden edelle. 

Matkaan lähdimme Lufthansalla koska Oulusta asti pääsimme Munchenin kautta Nizzaan järkevillä vaihdoilla ja järkevällä hinnalla! Tuntuu, että Lufthansan Saksalainen täsmällisyys ja toiminta muutenkin  oli kyllä minun mieleen. Lentoja on vain kaksi viikossa, joten päädyin varaamaan kokonaisen viikon reissun, vaikka voisi ajatella, että ns kaupunkilomalle olisi vähempikin riittänyt. Nyt myöhemmin ajatellen, olisi kulunut kyllä pidempäänkin tuolla alueella, sillä näkemistä on todella paljon! Meiltä jäi monta paikkaa katsomatta, kuten Monaco ja Cannes, sillä halusimme keskittyä ainakin nyt pieniin tunnelmallisiin kyliin ja vanhojen kaupunkien kapeita kujia tutkimaan. Varasin majoituksen Airbnb.stä eli huoneiston Nizzan vanhasta kaupungista ja hinta ja laatu kyllä kohtasi, sijainti oli loistava, lähellä rantaa ja vanhan kaupungin houkutuksia, ravintoloita ja kauppoja mutta...paratiisissa on kai aina se käärme? Tässä paratiisissa se oli disko, joka soitti trancea ja muuta jytä musaa lähes joka yö ja aamu. He aloittivat bailut kello 12 yöllä ja jatkoivat lähes kellon ympäri! Korvatulpilla oli käyttöä siis, mutta nekään eivät täysin meteliä poissa pitäneet, sillä se hiipi rakenteita pitkin kehoon ja uniin :) Kuitenkin saimme jonkin verran nukuttuakin, harmittaa enemmän talon vakiasukkaiten puolesta. Jos joutuu heräämään töihin kello 7 nukuttuaan vain alkuyön, niin ei kiva! No sitten itse asiaan eli matkan antiin. Meillä oli ehkä liikaakin retkiä, mutta oli halu myös nähdä ja kokea paljon.

NIZZAN KAPUNKI Ensimmäinen koko päivä vietettiin Nizzassa sen kohteita tutkien. Oltiin tultu edellisenä yönä vähän ennen yhtä ja asunnon avain piti etsiä boxista, mutta ensi piti etsiä tuo boxi :) Olen kuullut tai lukenut paljonkin juttuja siitä, kuinka ranskalaiset ovat töykeitä turisteille, varsinkin jos emme puhu heidän kieltään. Koin jo aiemmin Pariisissa, että tämä ei taida pitää paikkaansa ja nyt tämä kokemus vain vahvistui, sillä tuosta eka yöstä lähtien, jolloin lähikaupan papat opastivat meidät kohti huoneistoa, saimme vain ystävällistä ja iloista kohtelua kaikilta, jopa kirppareilla, ravintoloista ja kaupoista puhumattakaan. Jopa roskapussin viennissä lähiravintoloitsija neuvoi. Nizzassa pääkohteita lienevät juuri vanha kaupunki, rantabulevardi ja rannat, sekä linnankukkula, jossa on myös puutarha ja kahvila. Toki uudempi kaupunki on myös hieno. Onhan siellä Apollon patsas, Massenan aukio eli Place Massena ja paljon hienoja liikkeitä, joista kuitenkin aika nopeasti saimme tarpeeksemme. Liikaa hälyä ja ihmisiä, joihin törmäillä... Linnan kukkulalle pääsee myös hissillä ja se olikin minulle viisas valinta, sillä polvi vihotteli ja oli monta kohdetta vielä koluttavana. Kukkulalla vallitsee ihana rauha ja maisemat huikaisevat. Huomiota näin koirakaverin vasta menettäneenä, kiinnitti koirien suuri määrä Nizzassa ja lähialueilla ja se, että ne saivat tulla lähes kaikkialle, jopa H & M .n ostoksille :) Ravintolatarjonta oli hyvä, monenlaista evästä, moneen hintaluokkaan, myös etnisiä ruokia.  Kaupassa ruoka tuntui olevan yhtä kallista kuin Suomessakin. 

ITALIA VENTIMIGLIA  Toinen matkapäivä suuntautui sitten junalla rajan yli Italiaan Ventimigliaan, joka oli varsinkin poikani toiveena, kun hän ei ole aiemmin Italiassa käynyt. Junaliikenne on todella edullista ja toimivaa rivieralla. Ja ne maisemat! Tuntui, ettei junalla matkustus ole ollut koskaan niin elämyksellistä, tai ehkä kerran, Espanjan aurinkorannikolla. Silmäkarkkia siis saimme vaikka  kuinka paljon.Omio sovellus oli helppo junamatkojen ostoon ja on hyvä  huomata tuohon suuntaan  mentäessä, että kannattaa istahtaa junan oikealle puolen, maisemien takia.  Ventimiglia on pieni kaupunki ja radan päätepiste. Sitä ennen on monia kyliä kuten Villefrance, Eze ja mentiinpä Monte Carlonkin kautta, vaikka sinne ei tosiaan tällä kertaa pysähdytty pidemmäksi aikaa. Italian puolella oli suorastaan kuuma! Eli noin 22 C vain, mutta vaatetta olimme varanneet liikaa päälle ja mukaan. Rannalla oli mukava oleskella ja vanhassa kaupungissa myös siellä. Kävimme äiti Marian basilikaassa, jossa oli mm Pyhän geometrian symboleja...jännä juttu. Istahdimme ihanaan pieneen ravintolaan lähes kirkon pihalle ja nautimme lounaan. Italiassa piti tietenkin syödä myös gelatot, niinkuin Ranskassakin, joka päivä! Vinkkinä jos menet Ventimigliaan..muista passi!

SAINTE BAUME JA SAINTE MAXIME Kolmas matkapäivä olikin sitten tuo tämän jutun alussa kertomani Sainte Baumen retki Marian luolalle ja kylään. Meidän kuljettajaksi manifestoitui ihana Emilie. Olin nääs toivonut naiskuljettajaa, jolla on näkemystä pyhiinvaellus hommiin...ja hänellä oli. Yhteinen kieli oli kankeaa, mutta toimeen tultiin hyvin. Emilie vei meidän polun alkuun ja lähetin hänet syömään lounasta ja sitten alkoi huumorilla sanottuna meidän via dolorosa...kipuaminen kipuilevalla polvella ylös vuoren kuvetta, maanvetovoimaa vastustaen :) No itseasiassa retki meni tosi hyvin. Olin saanut hoitoa, sekä apteekista polveen tuen, joten en juuri edes tuntenut enää kipua, mutta hengästymistä kyllä. Polulla tuli vastaan muutamia kulkijoita, joita moikkasimme ihan ranskan kielellä, ja aina tuli tietenkin palkinnoksi hymy. Maisemat olivat ajoittain jylhät sillä Sainte Baumen vuori kohoaa yli kilometriin.Ennen luolaa saimme "hypellä" vielä satakunta porrasta ja ihailla ristejä ja patsaita, joita siellä oli runsaasti. Kuvaelmassa oli mm. Jeshua ja kaksi rosvoa ristillä ja Mariat heidän jalkojensa juuressa. Luolasta oli tehty siis temppeli eli kirkko ja se oli yllättävän suuri sisältä, vaikka oviaukko ei antanut sellaista odottaa. Lattioilla oli vettä, joka tihkuu katosta, sivuissa vesialtaat ja useita erilaisia rukoilu ja meditaatio paikkoja löytyy. 

Kauniit ikkunoissa olevat lasityöt antavat oman tunnelmansa. Kynttilät paloivat ja mekin sytytimme sellaisen ja lähetimme siunauksia ja siunaus pyyntöjä eri asioille. Energia on hyvin puhdistava.Sain aktivointia myös pään yläpuolisille chakroille. Koin voimakkaasti Marian ja Jeshuankin läsnäolon ja sieluni silmin näin Marian meditoimassa luolissa ja keräävän yrttejä vuoren rinteillä. Tuossa luolassa oli todella tilaa myös asua, niin suuri se on. Sen sijaan toinen pienempi luola, jossa emme käyneet tällä kertaa, on tarkoitettu vain retriitteihin, näin käsitin.Olen tehnyt työtä Jeshuan ja Marian energioissa viime vuodet ja tästä työstä voit lukea kirjoista Mystinen Ruusu sekä Maria Magdalena - Ihmisen tytär, Jumalan puoliso.  Paluu luolalta sujuikin paljon kevyemmällä askelluksella ja maisemista nauttien ja pitihän ne pakolliset puun halaukset sekä kuvaukset myös ottaa ohjelmaan. Kun saavuimme parkkipaikalle oli Emilie jo odottamassa ja päivitteli, että  olikohan kova urakka tuo patikoiminen. No eihän se ihan Saana tunturille nousua vastannut, mutta myös aikataulu asetti omat rajoituksensa.

Meillä sitten jo maallisenkin ravinnon saanti kutsui, joten kävimme pizzalla ja sen jälkeen ajelimme kylässä sijatisevaan Marian kirkkoon, Saint Maximeen, jossa myös Marian pääkallo on reliefinä. Minulle oli yllätys se, että tämä kirkko oli vieläkin voimakkaampi energialtaan kuin luola. Kylmä, korkea viima ympäröi minut kun menin paikkaan, joka oli kokemukseni mukaan pyhin ja jossa Pyhää henkeä kuvaava kyyhkynen oli alttaritauluna. Marian pääkallon paikka on alhaalla kryptassa ja kuten eräässä blogissa siellä käynyt vierailija sanoi, on ihmeellistä ajatella, että tuota otsaa Jeesus on suudellut kaksituhatta vuotta sitten. Itse en ole mikään luiden tai kallojen palvoja, mutta jotakin taikaa tuossa pienessä kryptassa kyllä oli. Hyvin antaumuksellisesti eräskin nainen polvistui Marian jäänteiden eteen ja koki varmasti pyhiä hetkiä. Yllätys itselleni oli se, että luola ja tämä kirkko sijaitsivat niin kaukana toisistaan. Lukiessani etukäteen paikasta sain käsityksen, että ne ovat hyvinki lähellä toisiaan, kävelyetäisyydellä, mutta matkaa oli ehkä 10 km ja tie oli serpentiiniä.

NIZZAN YÖELÄMÄÄ Tuona iltana siirryimme sitten tyttäreni kanssa maallisempien huvitusten pariin, sillä aivan kulman takana asunnolta sijaitsi yksi Nizzan suosituimmista Jazz klubeista Le Shapko. Ennen kuin klubi avautui,  käytiin kuuntelemassa runoja eräässä pubissa ja maistelemassa Aperolia. Runoja ranskaksi, vaikka emme osanneet kieltä..?.Se ei haitannut, sillä tunne tuli kyllä läpi ja kitara säesti. Oli ihana vain katsella muita katselijoita, kuinka he eläytyivät ja paikalla oli todellakin monenlaisia hahmoja. Ranskalaiset osaavat pukeutumisen ja tyylin:) Jatsia ja tatsia siis riitti illaksi ja seuraavana päivänä olikin sitten aika levätä ja palautua alkuloman ja puolikurssijuhlien annista. Tuolloinkin tuli kuitenkin paljon askelia mittariin, sillä käveltiin kauppoja, kahviloita ja vanhan kaupungin charmantteja pikku putiikkeja lävitse. Noitakauppoja eli kaikkea New age- tavaraa, kiviä, kalloja, kirjoja...niitä oli todella runsaasti tarjolla. Ja pitihän sitä taas langeta muutamiin pikku ostoksiin...

EZEN KYLÄ Sunnuntai päivällä sitten olikin luvassa taas hienoa ohjelmaa, sillä olimme ennakkoon jo lukeneet, että hienoin keskiaikainen kylä lähistöllä on ehdottomasti EZE.  Taksit ovat kalliita ja harvinaista herkkua Nizzan alueella ja bussi Ezeen ei kiehtonut niiden kokemusten perusteella, mitä olin lukenut. Junalla sinne olisi päässyt, mutta sitten olisi ollut vuorossa tunnin kiipeily jälleen ylämäkeen. Joten ensimmäistä kertaa elämässäni turvauduin Uberiin. Haluaisin sanoa: se oli virhe, mutta ei se ollut. Muhammed ei vain puhunut kanssamme samaa kieltä, eikä osannut kertoa, mistä kohtaa kaupunkia osaa ja saa ottaa meidät kyytiin. Huuhtoa ja meuhaamista oli sitten luvassa, mutta viimein päästiin pikku Renaultilla kylään asti ja kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka olin vahingossa valinnut myös väärän maksutavan, jota ei voinut muuttaa.Mutta siis...Uber ylitti kuitenkin odotukseni ja sellainen meidät kyyditsi myös lentokentälle.  Ezen kylä vei meidän sydämet mennen tullen. Maisemat ja tunnelmat, oi ja voi! Huipulla on kaktuspuutarha, josta on mahtavat näkymät. Keskiaikaisilla kaduilla on mukava eksyä ja kivoja pikku putiikkeja löytyi, myös jälleen niitä kristalleja ja muita "meikäläisten" tuotteita. Minulla oli tietona myös, että Maria sukulaisineen oli myös Ezessä käynyt, useaan kertaan, kuten niin monessa paikassa tuolla rannikkolla. Hieman usvainen oli tuo huippupaikka, mutta ei liikaa, vaan maisemia näkyi. Kunpäivittäisen gelaton jälkeen lähdimme laskeutumaan kohden viereistä Villefranchen kylää ja uimarantaa, niin lämpötila ja aurinko jälleen palkitsivat kulkijat. Meriveden lämpötila oli 14,7 C ja täytyy sanoa, että kyllä se vilpoisalta tuntui. Kuitenkin rannalla aikaa vietettiin ja syötiin rantaravintolassa hyvät ruuat, poikani uskaltautuessa jopa ensimmäistä kertaa elämässään mustekalaa maistamaan.Maistui kuulemma, nimittäin kanalle.

Villefrancessa oli pieni kirppari ulkona ja ihanat maisemat. Sieltä sitten ajelimme Nizzaan ihan perinteisellä taksilla, jonka kuljettajan kanssa jonkin aikaa keskustelin hinnasta, ennakkoon, joka on suositeltavaa. Ja tosiaan Nizzassa on kaikille takseille tarkat säännöt missä voi pysähtyä ja ottaa asiakkaita kyytiin, eli sellainen Lontoon- mallinen käden huiskaus kadulla ei todellakaan toimi. Tuokaan taksi-pappa ei voinut tuoda meitä lähelläkään Vanhaa Kaupunkia,vaan jätti onneksemme meidän hienolle ulkoilma- myyjäispaikalle, josta piti tietenkin tehdä löytöjä. Kirpparit ja second hand- liikkeet on ihan parasta Nizzassa. Lähellä rantaa on joka päivä kukkamarkkinat ja muuta tuoretavaraa, mutta maanantaisin markkinapaikan täyttää kirpputorimyyjien armeija ja kaupan on ihan mitä vaan. Kommunikointina toimii kansainvälinen elekieli ja vihkoon kirjoittaminen.

NIZZAN MARKKINAT Cours Saleya -kadulla

Viimeinen koko päivä Nizzassa olikin juuri tuo maanantain markkinapäivä ja tyttäreni teki paljon hyviä löytöjä. Muutoin alkoi jo väsy painaa, niin vietimme aikaa huvivenesatamassa sekä muutenkin ihmisvilinän ulottumattomissa. Toki oli jo aika pakkailla tavaroitakin, sillä varhainen lähtö odotti, eli herätys jo ennen sitä kuuluisaa kukon laulua. Viimeisenä aamuna  kävelimme matkalaukkuja vetäen jälleen kohti paikkaa, josta taksi voisi meidät laillisesti poimia.Kello oli vähän ennen kuutta ja kapean kadun yli juoksi yksinäinen rotta editsemme. Markkinapaikalla myyjät jo kokosivat pöytiään ja meidät pysähtyi noutamaan uber, joka oli Tesla X - mallia lokinsiipi ovineen kaikkineen. Nousimme kyytiin kohden lähes autiota lentoasemaa ja kohden Suomea hyvillä mielin sillä... ...Nizza oli minulle kovin kotoinen  paikka, joka oli pieni yllätys. Tuntuu, että voisin siellä viettää jatkossa pidempiäkin aikoja, vaikkapa Suomen pimeyttä paossa. Aika näyttää...