Vuosi on tulossa pian päätökseen ja on vuoden lyhin päivä. Mahtavasti on kuitenkin aurinko näyttäytynyt tänä syksynä, jopa Marraskuussa ja Joulukuussa, vaikka päivä onkin lyhyt. Varmaan jokaisella, tai lähes jokaisella, vuoden loppu tarkoittaa tilinpäätöstä menneestä ja katseen siirtämistä tulevaan vuoteen. Vai onko siellä lukijoissa joku, joka elää vain "tässä ja nyt", kuten suotavaa olisi ;)?
Olen kulkenut jälleen kuluvankin vuoden "Käsikädessä Mestarin kanssa." Minulla on jo 3 vuotta kulunut mahtavien kurssilaisten ja Jeshuan kanssa yhdessä ja välillä oli myös Ihmeiden oppikurssin 365- kurssi, jossa opiskelimme yhdessä IOK:n tehtävän jokaiselle vuoden päivälle. Neljäs vuosikurssi Mestarin kanssa ja toivottavasti SINUNKIN kanssasi alkaa Loppiaisena. Jos et ole vielä ilmoittautunut, niin tee se nyt: marjut.moisala@gmail.com.
Ihmeiden oppikurssi opettaa anteeksiantoa, käytännössä, ei pelkästään teoriassa. Kyseessä ei myöskään ole se perinteinen anteeksianto, jossa nähdään toisen syyllistyneen johonkin virheeseen ja sitten yritetään antaa tuo virhe anteeksi. Päinvastoin, me pyrimme näkemään. että jokainen "toinen" on viaton, kuten me itsekin olemme ja se onkin suurin Kurssin taika, että kun näemme toiset viattomina, alitajuntamme tietää vuoren varmasti, että me itse olemme viattomia.
Tätä edistyksellistä anteeksiannon muotoa kutsumme Kvanttianteeksiannoksi. Kvantti tarkoittaa tässä henkeä, yhteyttä Todelliseen Itseen, Korkeampaan Itseen, Pyhyyteen Itsessä tai sisäiseen rakkaaseen, aivan kuten tahdomme tuota sisäistä opastamme nimittää. Tuo opas on nimenomaan sisäinen, vaikka ulkoisena näyttäytyisikin, vaikkapa Jeshuan, enkelin tai oppaan taikka naapurin Penan hahmossa. Meissä on sisällämme aivan KAIKKI, eikä sellaista asiaa kuin "ulkoinen" ole edes olemassa. Miten me tietoisuutena voisimme tiedostaa tietoisuuden ulkopuolella olevaa? Me olemme itse tuo tietoisuuden tai tiedostamisen avaruus tai meri, emme säde auringosta vaan Itse Aurinko, emme aalto, joka uskoo olevansa erillinen merestä, vaan samaa vettä kaikki tyyni!
Kurssi opettaa myös, että me ihmiset etsimme egon johdatuksessa jatkuvasti onnea ja iloa, korvikkeista. Etsimme siis "epäjumalista" korvikkeita Jumalalle. Tuo korvike saa monia muotoja ihmiselämän seikkailuissa. Vaikkapa shoppailu, alkoholi, vääristynyt kehon rakentaminen tai korjaileminen, alituinen romanttisen parisuhteen etsiminen ja "kaksoisliekin" etsiminen, joka on muotia New age-piireissä. Luulemme korvikkeen tuovan onnea, vaikka se ei aiemminkaan sitä tuonut? "Mutta, jospa kuitenkin TÄLLÄ kertaa..."
Olen itse päässyt jo ohi monen korvikkeen ja tiedostanut kupletin juonen, mutta yksi korvike istuu kyllä lujassa liikkuvan mielen syövereissä. Minä etsin onnea matkoista :)) Eli paikoista. Jokainen aika ja paikka on todellisesti Itsessä, eli meissä Itsessämme, sisällämme. Tiedän ja olen kokenutkin tämän hyvin voimallisesti. Mutta...siitä huolimatta maailman tasolla on mukava matkustaa. Aiemmin jopa niin, että olessani jollain kivalla matkalla, mieleni jo suunnitteli mihin seuraavaksi menisin. Onneksi nykyisin en sentään ole sen vitsin henkilön kaltainen, joka ollessaan Mallorcalla lähetti kortin ystävälleen Suomeen ja kirjoitti siihen:"Täällä on aivan mahtavaa...Olisinpa minäkin täällä."
Nykyisin on helpompi kokea se paikka ja aika, jossa uneksii olevansa maailman näytelmissä, mutta kuitenkin tunnustan, että edelleen matkailu, uusien kulttuurien tai maisemien kokeminen, lämpö, aurinko ja kaikki tuo viehättää edelleen matkustamaan ja kokemaan. Niinpä kuluvana vuonna matkustin ulkomaille kuusi kertaa! Se ei ehkä jollekin henkilölle ole paljon, jollekkin, joka matkustaa vaikkapa työnsä puolesta paljon, mutta minulle se kyllä on.Espanjassa kaksi kertaa, Rooma, Norjan Lyngen, Irlanti ja Italian Milano ja Comojärvi. Alkoi jo tuntua, että matkustaminen käy jo melkein työstä, sillä onhan siinä myös ne rasittavat puolensa, varsinkin yölennollisissa matkoissa.
Päätinkin, että tulevana vuonna vähennän matkailua ja varsinkin lentämistä, myös ekologisista syistä. Kyllähän ilmastokompensoitia tarvitaan, niin kauan kuin uskomme olevamme "täällä" ja että tämä kaikki on totta. Vaikka kokisimmekin ajoittain, että elämä on unta ja tapahtuu mielessä, kuten se varmasti tapahtuukin, niin kuitenkin...niin kauan kuin uskomme myös olevamme olentoja eli ihmisiä maapallolla, on syytä elää Maaäidin kanssa tasapainossa. Ja toisaalta...ilmasto kompensointia käytetään toki kovastikin ihmisten alitajuisen syyllisyyden lieventämiseen, kuten monta muutakin asiaa markkinataloudessa ja siitäkin on hyvä olla tietoinen.
Matkustaminen toki edelleen jatkuu jossain määrin, sillä kyllä se on elämän suola ja sokeri, ajoittain myös pippuri! Kuitenkin Suomessakin on niitä mahtavia paikkoja ja Hannele-kerhollalkin on vielä mm. Ahvenanmaa kokematta...Ties vaikka merimatka siis kutsuu tulevana kesänä, ja sitä ennen pari muutakin reissua ;)
Nyt kun eletään vuoden pimeintä päivää, on katseen suunta kuitenkin osin valoa ja kesää päin. En kuitenkaan suostu elämään "tulevaisuudessa" tai "menneessä" sillä ne ovat egomielen keksintöjä saada ihminen pois todellisuudesta, joka on aina NYT. Voimme kuitenkin antaa unelmien tuoda maustetta elämään ja silti pysyä läsnäolossa siinä, missä kulloinkin olemme.
Joulu on minulle mukavaa aikaa pysähtyä, mutta myös kokea ihania ja hauskoja hetkiä läheisten kanssa. Talo täyttyy vieraista ja on aika nauttia niin kotona, kuin mökilläkin. Ja Uutena Vuonna sitten sovitellaan Valcon vastamelukuulokkeita Lucy-koiran päähän ja tähystetään taivaan ilmiöitä; Raketteja, revontulia ja kenties ufo-droneja...? We will See...
Mukavaa vuodenvaihdetta ja pyhiä Sinulle, Minulle, Meille eli Yhdelle Itselle!
Terkuin Marjutmarjut.moisala@gmail.comYoutube- kanavalla lisää myös ei dualistisuudesta ja Kurssi-aiheesta nyt loppuvuonna kuvattuna!
Ja tässä vielä Uuden vuoden viettäjä:
