Maltan Jumalattaria ja Ritareita

Mdinan portilla.

Kauan haaveilemani Maltan reissu on nyt takana päin, mitäs matkasta jäi käteen? Kohde oli sekä sitä, mitä odotin, mutta myös muuta. On hurjaa kuinka noin pienelle saarelle mahtuu näin paljon nähtävää. Historian siivet havisivat vähän joka suunnassa ja luulen, ettei piskuinen Malta ole vielä edes paljastanut kaikkia salaisuuksiaan. Positiivista oli se, ettei kauppaiaita tarvinnut väistellä taikka taskuvarkaita pelätä. Hyvin turvallinen tunnelma vallitsi ja kauppoja olisi saanut ainakin  meidän hotellin perukoilla olla enemmänkin, kuin vain se yksi ainut, Radisson Blun oma pieni kioski, jonka valikoima oli todella rajoitettu. 

Jos hotelllimme sijainti olisi ollut erilainen olisi matkakin varmasti vaikuttanut toisenlaiselta, sillä syrjäinen sijainti aiheutti sen, että monena päivänä suurin osa tunneista kului bussipysäkillä, odottamassa myöhästeleviä tai jos lainkaan tulevia onnikoita, tai sitten sisällä bussissa istuen Valettan  ja muiden kaupunkien ruuhkissa. Autoa emme tällä kertaa vuokranneet. Olimme päättääneet matkustaa paikallisten tapaan ja säästää hieman rahaa...Mutta loppujen lopuksi totesimme, ettei rahan säästäminen lomalla ole Se juttu, vaan mieluiten säästämme aikaa ja vaivaa....Eli mustat taksit saivat meistä kyllä uskolliset asiakkaat. Toki osa reissuta meni myös kaksikerrosbussin katolla matkaillessa, tuulen tuivertaessa tukkaa :)

Meillä oli tällä kertaa tavallista enempi retkiä ohjelmassa ja aloitimme saareen tutustumisen Valettan pääkaupungista. Komeat olivat maisemat, kun viimein bussilla sinne pääsimme. Ja jos marraskuu on lowseason matkailussa, niin voin vain kuvitella millaista ĸesällä  on. Kuvassa Valettan katunäkymää...pääkatu mustanaan turisteja!

Itseäni Jumalattaren lapsena kiinnosti eniten Maltan vanhat megaliittiset temppelit, jotka ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit. Eniten olin ja olen kiinnostunut Hypogeumista, joka sijaitsee Paolan kaupungissa ja jonne pääsee vain rajoitettu määrä turisteja per vuorokausi. Hienosti Malta haluaa suojella arvokasta temppeliä ihmisen aiheuttamalta tuholta. Liput meillä oli varattuna ja retki maan alle olikin matkan kiinnostavin historiallinen kokemus. Tuossa maanalaisessa "Nukkuvan Jumalattaren" temppelissä ei saanut kuvata, joten kuva on netin ihmeellsestä maailmasta peräisin.

Kuvassa nukkuva Jumalatar, jonka patsas on löydetty kaikkein pyhimmästä(alla).

Vaikuttavin kohta temppelissä oli pyöreä kammio eli kaikkein pyhin, mutta myös muita kovin tutunoloisia kammioita havaitsin. Olen kursseillani ohjannut sisäisiä matkoja myös tähän temppeliin ja ilokseni sain havaita, että sisäisillä matkoilla olin nähnyt temppelin aivan kuten sen nyt fyysisilläkin slimillä näin. 

Toinen temppeli, joka tuntui ennestään tutulta oli myös Paolassa sijaitseva Tarxien. Siellä vallitsi todella lempeä energia ja koin sen olleen papittarien hallussa tuhansia vuosia ja keskittyneen Äiti Jumalattaren palvontaan. Matriarkaalisen ajan peruja siis <3 Monet meistä henkisen tien kulkijoista kokevat, että Atlantiksen kulttuuria siirrettiin ennen sen uppoamista eri puolille planeettaamme ja uskon, että Malta oli yksi näistä paikoista. Taru kertookin, että papittaret siirtyivät pääasiassa Maltalle, miespuolisten rakentaessa pyramideja toisaalle. Pyramidi on Merkaba valokehon maskuliininen muoto, kun taas Jumalattaren ja papittarien käyttämä muoto on Elämänkukka ja spiraalit, ja viimeksimainittuja löytyy paljon Maltan temppeleiden koristelustakin.

Minulla oli menossa verkkokurssi nimeltä Tähteläinen, jossa pohdimme tähteläisiä juuriamme ja myös Atlantista. Maltan matka limittyi hienosti yhteen tämän kurssin kanssa ja välitinkin Maltalta pientä viestiä ryhmälle, viime hetken tunnelmista! Hypogeumissa koin selvänäköisin silmin, kuinka erikoinen lintu-ihminen tuli hyvin lähelle kasvojani ja painoi otsansa kiinni otsaani. Koin voimakkaan kokemuksen, vihkimyksen. Tämän kokemuksen jälkeen, ovat aivopuoliskonikin toimia tasapainoisemmin yhteen :) Yin- ja yang- energiat tasapainoon siis, jotta keskikanava ja sen myötä Ykseys voidaan kokea syvemmin. Näin itse asian tulkitsin, mutta aika näyttää, Jumala säätää ja akat päättää...kuinka asia on.

Kuvan patsas Intiasta, Garunda.

Jos mielit siis Hypogeumiin, niin varaa lippusi etukäteen netistä, sillä nytkin näytti olevan varauksia kahdeksi viikoksi eteenpäin ja usealtakin tutulta olen kuullut että retki jäi väliin, koska ennakkotilausta ei ollut. Sen sijaan muihin temppeleihin kyllä pääsee ja mahtuu ilman etukäteisvarauksiakin. 

Gozon satamaa

Kolmas retkipäivä vei meidän naapurisaarelle Gozolle lautalla. Tuo  päivä olikin ainut enempi sateinen päivä, vaikka silloinkaan ei satanut koko päivää. Kuitenkin monesti tuolla matkalla toistunut "uni" toistui pääkaupunki Viktoriassakin. Eli emme löytäneet oikein mitään, mitä etsimme. Urheilimme katuja lätäköitä väistellen ja olimme jälleen ostoksilla siestan aikaan, jolloin kaikki paikat olivat kiinni. Niinpä hyppäsimme pääkaupungissa pian takaisin bussiin ja matkailimme kiinnostavimpaan kohteeseen eli Maapallon vanhimpaan temppeliin Ggantiaan, joka on 7000 vuotta jo aikaa nähnyt!

Monesta temppelistä on löytynyt pitkäkalloisten "ihmisten" luurankoja. Myös Hypogeumista.

Ggantia on jättiläisten temppeli eli nimensä saanut koonsa vuoksi, koska pieni ihminen tuntee temppelin sisällä olonsa kovin vaatimattomaksi. Kun selvänäköisesti ajassa matkustin temppelin alkumetreille niin koin, että sen tekijöitä tai ainakin käyttäjiä olivat pitkät viikingin näköiset miehet, mieluummin kuin papittaret. Saman näköisiä hahmoja on tarujen mukaan kulkeutunut meriteitse monille eri saarille, myös Teneriffalle.Sinne rakennetut porraspyramidit tosin ovat huomattavasti nuorempia kuin Gozon temppeli. 

Kun Hypogeumia erilaisilla hienompi energisilla tasoilla käytetään edelleen, koin ettei jättiläisten temppeli ole enää aktiviisesti käytössä.Sielläkin tosin tapasin temppelin vartijan, joka esittäytyi, mutta tuntui vartioivan jotakin muuta, kuin itse maan päällä olevaa temppeliä...Katsotaan tuoko tulevaisuus tähän salaisuuteen vastausta :)

Valletassa tutustuimme muuten myös jalosukuisen perheen kotiin, jossa he aivan viime aikoihin asti ovat asuneet. Koti oli täynnä mitä erikoisempia taideaarteita ja muuta iäkästä tavaraa, myös Maltan ritarien aikaisia huonekaluja, kuten alla olevassa kuvassa oleva lipasto 1500 - luvulta.

Harkitsimme myös hotellimme lähellä olevan Skorban temppelin vierailua, mutta tuntui että megaliittiaika sai jo jäädä vähemmälle ja vierailimme sen sijaan vanhassa ĸaupungissa eli Mdinassa ja sen muurien ympärille levittäytyvässä Rabbatissa, jossa oli myös tunnelmallinen kirkko. Mdinan kirkossa meditoin hetken ja koin siellä todella runsaasti Äiti Marian läsnäoloa ja enkelikuntaa, joka hoiti vierailijoita. Sen sijaan Rabbatin katedraalissa oli aivan toisenlainen, ylöspäin kohottava tunnelma. Hienoja paikkoja molemmat. Tällä retkellä kuvasin ovia ovien perään. Salaperäisiä, mystisiä ovia erilasille sisäpihoille tai erilaisiin maailmoihin...?

Toki myös rantaelämää hieman ehdittiin vietää. Merivesi oli hämmästyttään lämmintä ja me asuimme toisella Maltan kahdesta hiekkarannasta, joten mikäpä siinä  oli elementtien voimasta nauttiessa! Tosin vedessä oli niin paljon puusämppää, että minulta meriuinti jäi yhteen ja ainoaan kertaan, mutta auringosta nautin ja hotellin allasalueesta tietenkin myös. 

Ennen matkaa kun katselin hotelli Golden Sandsin nettisivuja,  vaikutti paikka jopa "too good for you" - tyyppiseltä viiden tähden hotellilta, mutta paikan päällä se kuitenkin paljastui melko tavalliseksi hotelliksi. Toki palvelu oli hyvää ja henkilökunta ystävällistä, mutta vaikkapa aamiaiselle mentäessä olisi toiminta voinut olla sujuvampaakin ellei ylimääräistä teekailua olisi ollut; Ensin annat aamiaislapun jollekin henkilökunnan jäsenelle, joka seisottaa asiakasta oviaukossa ja kertoo, että kolleega tulee hakemaan pöytään. Hovimestari sitten tarkan harkinnan jälkeen osoittaa pöydän ja seuraava henkilö tulee ottamaan aamukahvitilauksen vastaan ja ehkä neljäs henkilö kiikuttaa maitoa pöytään...Toki saahan tällä systeemillä enempi työpaikkoja aikaiseksi! :)

Vierailimme myös Buggibban kaupungissa, joka vaikutti oikein mukavalta paikalta. Samoin olimme ostosreissulla St Julilanissa, jossa saimme taivaallista Intialaista ruokaa! Nam! Paikka on nimeltään Emperor of India, suosittelen!

Viimeinen retkipäivämme suuntautui Sliemaan ostoksille. Tuliaiset tuli hankittua, mutta ravintolakokemus jäi ohueksi kun sorruimme vanhemman naisen omistamaan pitserian lähelle satamaa ja palvelu ja kokonaisuus olivat melko kehnoja. Etsimme Sliemastakin intialaista ravintolaa, joka viimein löytyi erään hotellin sisäpihalta, mutta oli suljettu, huolimatta siitä, että ovessa komeili lappu aukiolosta. Slieman maisemat olivat komeita, mutta väsymys alkoi jo painaa ja musta taksi sai jälleen noukkia meidät kyytiin ja hotellin suojiin. 

Matka oli kaiken kaikkiaan antoisa, mutta ei jättänyt mitään palavaa halua päästä saarelle uudestaan. Erikoisia faktojakin opin,kuten vaikkapa sen, että Maltan ritarit ovat edelleen voimissaan ja heidän pääpaikkansa on nyt Roomassa ja heillä on valtion oikeudet, ilman omaa maata. Myös punainen risti, kuten jokunen muukin hyväntekeväisyysjärjestö, on heidän hallinnassaan...Ja ovat siis osa myös Temppeliritareita ja Johanniittoja. Mutta nyt alkaa juttu luisua pian salaliittoteorioitten piiriin, joten on hyvä lopettaa matkakertomus tähän. 

Tämä täällä kiittää ja kumartaa ja sulkeutua Ritareiden ja Papittarien suosioon, vaikka jalosukuista aatelistoa en taida ollakaan ;)
Tähän loppuun liitän Maltan Jumalattaren viestin, jonka on aikoinaan kanavoinut Jonette C ja suomentanut  Pirjo Laine.

"Isiksen tyttäret, Venuksen tyttäret,
pyhien tapojen sisaret,
entisten aikojen äidit,
tulevien aikojen synnyttäjät. 
Ylläpitäen täydellisiä malleja,
pysyen uskollisena viisauden valolle,
avaten Pyhän Hengen maljan,
eroten pimeydestä valoon,
suuremman mallin kutojat, 
kuljette valoa kilvessänne.
Isiksen ja Venuksen tyttäret,
suurempi tulevaisuus on paljastunut.
Olen Ashtatara,
julistan Jumalattaren vapautumisajan.
Tuoden mukanani menneisyyden epäjatkuvuuden transformaatiomallin.
Nämä ajat merkitsevät Jumalattaren vahvaa jalansijaa suuressa sydänpiirissä.
Kehotan ihmisiä luopumaan siitä visiosta, mitä luulette haluavanne,
jotta visio mahdollisuuksista voi olla rajaton,
pitämään sydämessänne jatkuvan transfiguraation (kirkastumisen) todellisuuden.
Tämä on graalin ja Jumalattaren aikaa. Shalom.