Seitsemän kukkulan kaupunki, Lissabon, hengitti kuumaa hengitystään vielä syysloman aikaan Lokakuun lopussa. Lämpötilat olivat suomalaiselle jo lähes liikaa, kun ne lähentelivät kolmeakymmentä.
Ennen reissuun lähtöä kuulin, että parasta Portugalissa ovat portugalilaiset ja eipä heissä ollut tosiaan mitään valittamista! Mukavaa sakkia, rentoa ja rauhallisempia kuin rajanaapurinsa espanjalaiset. Selvästi myöskään turismi ei ottanut vielä kansalaisia pannuun liikaa, vaan ystävällisesti jaksoivat palvella.
Minulle kävi melko nopeasti selväksi, että kaupuki on liian suuri ja meluinen omaan makuun. Taksilla sitten tulikin liikuttua melko paljon, sillä kaupungin nähtävyyksien haltuun otto kävellen ei tullut kuuloonkaan, ei edes parempi kuntoisilla matkalaisilla :)
Ehdimme muutamassa päivässä nähdä tietenkin oman seutumme eli Rossio aukion, jonka lähellä majoitumme Politea teatterin naapurissa. Tuolla aluella oli aika tasaistakin kävellä, ja myös melko lähellä oli Tejojoen ranta aukioineen.
Ympäristö oli sekä vauraan oloista että ihanaa rappioromantiikkaa, sitä varsinkin vanhassa kaupungissa jossa seikkaillimme palatessamme linnoitukselta kaupungin yläpuolelta. Vanhan kaupungin kirppari kiinnosti erityisesti meitä ”tyttöjä”. (Toivottavasti edes itseään saa tytötellä nykyaikana vielä, vaikka someraivo repeää niin herkästi :)
Taksi vei ja taksi toi myös alueelle jossa sijaitsee kaupungin ehkä kuuluisin nähtävyys Hieronymyksen luostari.
Siellä kohtasimme myös suurimmat turistimäärät ja pisimmät jonot, joten kävimme vain luostarin kirkossa, joka sekin oli ihan vaikuttava nähtävyys. Kirkoista puheenollen, kuitenkin vaikuttavin oli vanhan kaupungin Panthenon, jossa ehdin jopa pienen meditaation kokea, vaikka muutoin olikin aina pieni kiireen tuntu kantapäillä ja kantapäät keräsivät yli 10 000 askelta tietenkin joka päivä.
Baarikatu tuli myös tutuksi kun eräänä viininhuuruisena iltana etsimme elävää musiikkia korvia sulostuttamaan: No löytyihän sitäkin, mutta parhaat musat ja katutanssit koimmekin sitten yllättäen matkan viimeisenä iltana ihan omilla kulmilla.
Pakoon suurkaupungin äänimaailmaa pääsimme parina päivänä ja suuntana oli rantalomakohde CasCais, kuulemma rikkaiden huvilakohde ja heidän, joilla on varaa kulkea töihin Lissaboniin mutta asua meren äärellä. Pienessä kylässä oli mukava rauhaisa tunnelma ja upein kahvila jossa kävimme. Niin ihania värejä ja tunnelmaa, että ah ja voi!
Lähes kaikkien Lissabonissa pidempään vierailevien must-kohde on UNESCON suojelussa oleva Sintran kylä, joka on täynnä linnoja ja palatseja. Disney princes experience siis :) Joitakin prinsessoja näinkin siellä eri paikoissa, kuvauttamassa itseään.
Meillä oli oma retki ja asiantunteva opas, joka käytti Euroopan läntisemmässä kohdassa (itäisin kohta taisi kesällä tullakin Norjan reissulla koettua). Vietimme tuolloin myös siis hetken CasCaissa mutta tärkein kohde oli Quinta da Regaleiran palatsialue, jonka oli rakennuttanut eräs vapaamuurari herra. Tiluksilta löytyi vihkimyskaivo ja labyrintti. Kaivoon ehdimme laskeutua ja saimme valita ulostulon luolasta, joko helvettiin tai uudelleen syntymään...valitsimme mieluusti jälkimmäisen. Mutta kuten niin usein näillä retkillä, oli aikataulu tiukka ja labyrintti jäi eksymättä. Tuolla alueella, pienessä kylässä, liikenne sumppuuntuu helposti ja jotta pääsee samaan paikkaan josta juuri lähti, siis noutamaan kyytiläiset, on ajettava puolen tunnin lenkki ja taas kun on kyytiläiset kyydissä, niin ajetaan puolen tunnin lenkki että päästään käätymään eri suuntaan...huh heijaa.
Pääasiallisin käytikohde oli kuitenkin Penan palatsi, eli entinen kuninkaan palatsi, joka oli monarkian kaaduttua otettu valtion takavarikkoon, kansalaisten hämmästeltäväksi. Kaikki oli kuin sinä päivänä, kun viimeinen prinssi otti jalat alleen ja pakeni laivalla Englantiin. Kuin palatsista olisi lähdetty eilen…
Näköalat olivat tässä kohteessa parhaat, lähes Lissaboniin asti, vaikka matkaa palatsille on kymmeniä kilometrejä, siis noin 30 km..
Nousu palatsille oli melko tiukka ainakin minun polvelle, mutta oppaan kannustuksella siitäkin selvittiin.
Mikä jäi mieleen reissusta kuumuuden ja askelten paljouden lisäksi?
Värit, tunnelmat ja ihmiset. Lissabon tuskin saa minua enää vieraakseen, mutta jokin muu portugalin kohde voi ollakin ihan kiinnostava, vaikkapa Algarve tai Oura :)
Madeiralla toki olemme useamman kerran jo käyneetkin ja sekin on kaunis paikka, tämän kertaisen oppaan mukaan Madeira on portugalin trooppinen saari, jossa ei myöskään korkeuseroilta vältytä. Näihnhän se on.
Marraskuu Oulussa…? Se voi pian alkaa Madeira, tai joku muu vastaava aurinkoinen saari kutsua…mutta nautitaan nyt ensin kaamoksesta ja pohjoisen RAUHASTA, sekä revontulten loisteesta taivalla. Suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti